Legendojen kesä 2/4: Hector kaipasi Narniaan, mutta päätyi Stadiin

Lyriikkablogin legendaarisia sanoittajia ruotivassa sarjassa siirrytään tällä kertaa Suomen maaperälle, kun käsittelyyn otetaan alkuperäinen ”iso-H” eli Hector.

 Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Juha Metso.
Kaikki sanoitukset: Hector (ellei toisin mainita).

Oman sukupolveni edustajille Hector on ääni lapsuudesta – mieshän oli legenda jo siinä vaiheessa, kuin me kuuntelimme vasta lastenlauluja. Jokainen on altistunut Hectorin klassikoille edes radiosta automatkoilla, ja vähintäänkin Lumi teki enkelin eteiseen, Ake, Make, Pera ja Mä, sekä Juodaan viinaa ovat kaikille tuttuja.

Pitkän uransa varrella Hector on käynyt läpi monia tyylimuutoksia, eikä oikeastaan muu ole pysynyt ennallaan kuin lauluääni ja terävä kynä. Reilut parikymmentä studioalbumia julkaissut muusikko aloitti uransa jo 1960-luvun puolivälissä, ja jo ensimmäinen single Palkkasoturi nousi suuren yleisön tietoisuuteen.

Hän on ammatiltaan sotilas, hän aina taistelee
Hän on onnellinen työssään kai
Hän tuhoaa ja tappaa, silti aina hymyilee
Hän ei tunne rauhaa, rakkautta lain
– –
Hän on sotilas, ei enempää, te häntä moittikaa
Vaan ei käskyjään hän kaukaa enää saa
Hän saa ne sinulta ja minulta, oi veljet, huomatkaa
Näin ei saada sotaa koskaan loppumaan

Palkkasoturi
(single, 1965)

Jo ensimmäinen single esitteli yhden Hectorin tuotannon toistuvista piirteistä: suomennoskappaleet. Palkkasoturihan on käännös kanadalaisen Buffy Sainte-Marien klassikosta Universal Soldier. Täytyy myöntää, että tämän Hector myös hallitsee. Palkkasoturissa kaikki rivit eivät aina osu kohdalleen, mutta merkitykset ja sävy säilyvät häkellyttävän hyvin. Verrataanpa edellä lainattuja loppusäkeitä alkuperäisiin.

He’s the universal soldier and he really is to blame,
His orders come from far away no more,
They come from here and there and you and me,
And brothers can’t you see,
This is not the way we put the end to war.

Universal Soldier”, san. Buffy Sainte-Marien
(It’s My Way!, 1964)

Vuosien varrella Hector on kääntänyt muun muassa Donovanin, Don McLeanin, Bob Dylanin, Neil Youngin, Lou Reedin ja David Bowien kappaleita. Monissa covereissaan Hector otti suurempia vapauksia kuin Palkkasoturissa, ja esimerkiksi American Pie kääntyi Suomi-Neidoksi ja Life on Mars? taittui Sudenkorennoksi. Eipä sillä, etteikö ainakin jälkimmäisen kappaleen tunnelma ja paljon samaa tematiikkaakin on käännöksessä jäljellä, samoin kuin Juice Leskisen kanssa suomennetussa Lou Reed -coverissa Seisovaa ilmaa (Walk on the Wild Side).

Bowie ja alter egonsa Ziggy Stardust olivatkin selvästi Hectorin suuria idoleita, kuten jo Herra Mirandos -kappaleestakin voi huomata.

Ziggy tähtiin sukeltaa
Pinnan alle uskaltaa
Meiran kanssa tanssii huomiseen
Ziggy laulaa, Ziggy syö
Meiran sydän rytmiin lyö
Ja Mirandos on jäänyt huoneeseen

Niin viimeinkin, tähti syttyy viimeinkin
Nyt kaipaan kaiken jälkeen
Mä sitä kaipaan yöni jälkeen

Herra Mirandos
(Herra Mirandos, 1973)

Hectorin 1970-luvun tuotannossa yhdistyvät kiinnostavasti suuren maailman psykedelia ja kotimaisen yhteiskunnan liikehdintä. Samalta artistilta taipuivat niin Ei mittään (Työttömän arkiviisu) kuin Takaisin Narniaan, joka edusti Hectorin kaipuuta fantasiakirjallisuuden maailmaan. C. S. Lewisin luomasta Narniasta mies lauloi jo ensimmäisen sooloalbuminsa avauskappaleessa Yksinäinen tinasotamies.

Pölyn alta Molla-Maija tuo
Katsoo Peyton Placen maisemiin
Allison McKenzie jossain juo
Vieras mies on tullut kaupunkiin

Narniaan laivat lapsia vei,
Enää ei niitä näy
Narniaa enää muisteta ei,
Unet vain sinne käy

Yksinäinen tinasotamies
(Nostalgia, 1972)

Hector ei ole koskaan pelännyt tehdä viittauksia populaarikulttuuriin, fantasiakirjallisuudesta sarjakuviin ja televisioon. Esimerkiksi Sarjakuva-rock olisi täysin tolkuton henkilölle, joka ei tiedä mitään Aku Ankan hahmoista. Parhaissa kappaleissaan hän kuitenkin yhdistää niin viittaukset, psykedelian, yksityisen kokemusmaailmansa kuin tarpeensa yhteiskunnalliseen kommentointiin.

Hui hai, onko maanantai?
Mannerheimintiellä on automiesten aivot jäässä
Hei hei, tosi taikka ei
Vänrikki Stool syöpi munkkeja Tarvaspäässä

Hei hei, mikä tähän vei?
Persoonallisuuteni vahingossa eilen muutin
Juu juu, oli täysikuu
Nukku-Matti söi torahampailla jäätelötuutin

Nakkii viis ja sinappii pliis
mä pyydän enkä kiloistani piittaa siis
Valot pois, niin parempi ois
ja parempi jos puhelin ei koskaan sois.
Niin se on, hei, niin se on
Mä tiedän kyllä miksi olen onneton
Tää cocktail-sukupolven tylsä Satyricon!

Cocktail-sukupolven Satyricon
(Hectorock I, 1974)

En tiedä vaikuttaako tähän välisemme sukupolvien kuilu, mutta joskus minun on hankala saada otetta monien Hectorin kappaleiden sävystä. Onko Juodaan viinaa ironinen vai suorastaan oodi ryypiskelylle? Tai mitä Sarjakuva-rockilla yritetään sanoa? Luokkaristiriidat ja tuloerot näkyvät myös sarjakuvassa – entä sitten?

Hei lue taas Ankkaa, mami,
Kun F.B.I. lahjoo Hessun.
On elämä rankkaa, mami.
Voi kuinka käy Jaskan ja Ressun?
Mustanaamio jäi naamiaisiin,
Intin viihdejoukkoon Rin Tin Tin.

Sarjakuva-rock
(Hectorock I, 1974)

Omia suosikkejani Hectorin teksteistä ovat (hieman yllättäen) samojen tai samantyyppisten säkeiden muunteluun perustuvat kappaleet, kuten Sota on kaunis tai Yhtenä iltana. Hector on taidokas kirjoittamaan toistuvia säkeitä, joiden sisältö muuttuu ja avartuu hitaasti.

Yhtenä iltana ei olis historiaa
Yhtenä iltana alusta vois aloittaa
Yhtenä iltana väisteltäis ei Jumalaa
Yhtenä iltana ei paettais kuolemaa

Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois
Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois
Yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois

Yhtenä iltana
(Yhtenä iltana, 1990)

Hectorin edellisestä albumista Ei selityksiä (2004) on pian vierähtänyt vuosikymmen, ja vaikkei Hectorin vaikutusta suomenkieliseen musiikkiin voida kiistää, on sitä nykyisistä yhtyeistä hankala suoraan lukea. Tribuutteja toki on nähty, kuten Saran Yhtenä iltana -coveri tai Viikatteen ja Kotiteollisuuden jäsenistä koostuva, puolikkaan EP:n julkaissut Veriset Hectorit -projekti. (Eikä ole muuten huono myöskään Kristian Meurmanin Koko hela maailma -coveri.)

Myös Kapasiteettiyksikön ja Hectorin yhteistyö Tää on mun Stadi on eräänlainen kunnianosoitus miehelle, joka löysi laulujensa kotikaupungin Helsingistä. Hectorhan on laulanut stadista useinkin, ainakin nyt Snadi kundi Stadista ja Stadille -kappaleissa.

Pikku hiljaa psykedelia ja mystiset fantasiamaailmat väistyivät Hectorin teksteissä arkisen realismin tieltä, mutta hän on silti pysynyt aikansa tuntojen kuvaajana. Esimerkiksi Kuunnellaan vaan taivasta -kappale heijastelee syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeistä sotaisaa maailmankuvaa, jossa usko niin ihmisen hyvyyteen kuin Jumalaankin on kortilla. Siksi(kin) olisi kiinnostavaa kuulla, millaisen levyn 66-vuotias Heikki Harma tekisi 2010-luvun Suomesta.

Mä en avaa ulko-ovea
Siellä väijyy tulevaisuutemme historia
Enkä maton alle kurkista
Sinne lakaistu on viattomuus maailmasta
Mut voinhan rukoilla

Niin kuunnellaan vaan taivasta, se vaikkei vastaakaan
On nukahtanut Jumala tai jatkaa luomistaan
Kai avaruuden tuolla puolen jossain missä lie
Saan vastauksen kunhan kuolen, mutta on tää pitkän pitkä tie

Kuunnellaan vaan taivasta
(Ei selityksiä, 2004)