”Mahtaa olla mukavaa olla muutaki ku kuka vaan”, Paperi T aloittaa Sä tuut unohtuu -kappaleen, joka löytyy artistin tänään ilmestyneeltä kolmannelta sooloalbumilta Joka päivä jotain katoaa.
Kappale kertoo levyn moniuloitteisuudesta. Sen voi nähdä kuvastavan räppärin itsensä julkisuuspaineita kuin sairastuneen ihmisen viimeisiä hetkiä. Kun mikään ei ole enää elämässään liian suurta, on vain ihminen. Joka päivä jotain katoaa.
Räppäri on kertonut Image-lehden hienossa haastattelussa uusimman levynsä käsittelevän teemaltaan oman isänsä, filosofian tohtori, graafinen suunnittelija Hannu Pulkkisen kuolemaa. Hannu Pulkkinen sairastui Alzheimerin tautiin.
Levyn sanoituksia on työstetty yhdessä runoilija Harry Salmenniemen kanssa. Lopputuloksena on artistin parasta lyriikkaa, lohdullisia lauseita lohduttomuudesta. Paperi T:n musiikissa on toki aina korostunut sanoitusten arvo ja runomainen tyyli, onhan artisti julkaissut runokirjan itsekin.
Joka päivä jotain katoaa haastaa kuulijan kuitenkin eri tavalla kuin kaksi aiempaa levyä. Edelliset soolot vilisivät paikoin kolkkoja säkeitä ja populaarikulttuuriviittauksia, nyt kertoja on armollisempi itselleen. Mutta koska kyseessä on Paperi T, puntaroi hän sanojen merkitystä kuitenkin eri lähtökohdista. Sanoiko muusikko nyt tylysti, kun julisti kuinka ”sä tuut unohtuu” vai tarkoittiko hän, että lopulta me kaikki lähdemme samalta viivalta, tai poistumme.
Tuotannollisesti levy ei tee kovinkaan suurta pesäeroa aiempiin. Itseasiassa kaikki kolme levyä ovat rakenteiltaan samantyyppisiä. Tältäkin levyltä löytyy musiikillisesti oma Elokuvansa (Muuttolinnut, Rantahiekkaa) ja Yli (Basilikanlehtiä). Pääpaino on kuitenkin tutun matalatempoisessa ja vähäeleisessä tuotannossa, josta pääosin vastaavat Ruusut-yhtyeestä tutut Samuli Kukkola ja Miikka Koivisto sekä Pariisin kevät -yhtyeen Artturi Taira.
Sävellyksien suhteen kuulija saa juuri sellaisen levyn, mitä artistilta uskaltaa odottaa. Sanoitusten puolesta mahtavan monitulkinnallisen ja kaipaavan herkän levyn. Välillä kuulija tuodaan aivan iholle (Ambulanssi), joskus työnnetään kauas ja näpäytetään sormille (Missä). Hienoimmat hetket koetaan siinä välissä.