”Me halutaan olla uusi Coldplay” – indiebändi inspiroitui Temptation Island Suomesta

Babel-yhtyeen Mikko Pykärin mielestä musiikista keskustelu kuulostaa idioottimaiselta ja Karin Mäkiranta kertoo haluavansa reality-ohjelmaan hiihtämään ja käymään Prismassa. Tämän lisäksi duo levyttää erittäin hyvää indiemusiikkia PME-levymerkin tallissa.

Samuli Saarinen

Tämä on haastattelu Babel-yhtyeestä, jonka muodostavat Mikko Pykäri ja Karin Mäkiranta. Viimeksi mainitulla on Helmi Tikkasen kanssa myös duo nimeltään Karina. Tuo kokoonpano julkaisi tänään remix-albumin ½. Levyllä dreampop-yhtyeen kappaleita uudelleenversioi muun muassa Pykäri.

Aloitetaan ensimmäisenä mieleen tulevalla kysymyksellä: Milloin on tulossa Pykärin remix-albumi, jolla on Karinan tekemä versiointi?

Pykäri: ”Ymmärrän, että olet vetänyt pisteitä yhteen, sehän olisi se looginen steppi. Ei ole kyllä suunnitelmissa sellaista.”

No kertokaapa Karinan remix-levystä omista vinkkeleistänne.

Pykäri: ”Minua pyydettiin mukaan tälle Karinan remix-levylle ja sain itse ehdottaa biisiä. Löyly on mun suosikki Karinan tuotannosta. Oon kuunnellut sitä tosi paljon, ja toivonut, että siitä olisi versio mitä voisi kuunnella autossa. Ajattelin, että sellainen vain pitää tehdä. Mä ajattelen sitä laupeudentyönä: ihmiset tarvitsevat siitä autoversion. Sen olisi voinut tehdä yhtä hyvin joku muu, mutta nyt se vaan olin minä. Pistin kickin taustalle ja nyt sellainen versio on olemassa.”

Mäkiranta: ”Pekka Kuusisto laittoi viestiä, että haluaisi tehdä remixin Toisin tein -biisistä. Sitten meille tuli Helmin kanssa ajatus, että olisipa kiva julkaista se niin, että olisi muitakin remixejä. Meidän päät räjähti, kun tajuttiin, että tämähän on tapa julkaista uudelleen koko meidän tähänastinen tuotanto.”

Babel-yhtyeen ensimmäisiä julkaistuja kappaleita kuultiin Ulla Heikkilän elokuvassa Eden, joka on ehdolla kolmen Jussin saajaksi. Minkälainen projekti se oli?

Pykäri: ”Se oli luonteva projekti. Se oli ihan leffamusaa, sävelletty varta vasten siihen. Me puhuttiin Ullan kanssa elokuvasta ja luettiin käsikirjoitusta, ja mietittiin kohdat, joissa käytetään musaa – millaista ja miten. Haluttiin käyttää musiikkia leffassa sillä tavalla kuin ihmiset käyttää musiikkia arjessaan: korostamaan tunteita, velloessaan tilanteissa. Annetaan aikaa prosessoida tapahtunutta. Elokuvan aihehan oli mitä herkullisin: rippileiri. Se on pelkkää nostalgiaa ja muistelua, ja se sopii Babelille enemmän kuin hyvin.”

Mäkiranta: ”Mikko ainakin itki elokuvassa. Vetäisi selkeästi tunteisiin. Elokuva ja musa sopivat todella hyvin yhteen. Näin oli tarkotettu.”

Babelilla on levytyssopimus PME:n kanssa. Levymerkki henkilöityy vahvasti JVG-kaksikkoon, ja tallista löytyy räppäreitä Gettomasasta Graciasin kautta Ettaan ja Tippaan. Toisaalta levy-yhtiön kiinnityksien joukossa on myös Handshakingin housea ja Ahon ambientia. (Viimeksi mainittu on mukana myös Karinan remix-albumilla.) Kuinka Babel on kotiutunut PME:lle?

Pykäri: ”Me fiilistellään päivittäin, kuinka hyvin se on mennyt. Jos mietit bändin näkökulmasta, niin et sä tarvitse mitään muuta, kuin että sua ymmärretään ja sulla on resursseja. Nyt meillä on molemmat. He osaa tosi hyvin asioita, joita me ei itse osata. Samalla luottamus on molemminpuolista. Mulla on ollut elämässäni tilanteita, kun mun musaa ei ole ymmärretty levy-yhtiössä, sitä on kohdeltu lähes ongelmajätteenä. Nyt sekä Babelilla että PME:lle on rento kunnianhimo. Halutaan tehdä tämä niin isosti ja hyvin kuin mahdollista, mutta mailaa puristamatta.”

Mitä ”mahdollisimman isosti ja hyvin” tarkoittaa tässä yhteydessä?

Mäkiranta: ”Me halutaan olla uusi Coldplay. Se on meidän tähtäin.”

Babelin Forever-ep julkaistiin kesäkuussa 2020, Honeyspell-ep huhtikuussa 2021. Yoga Horror -niminen albumi on tulossa vuonna 2022. Julkaisutahti tuntuu varsin hartaalta, vaikka musiikkia on kuulemani mukaan tehty paljon.

Pykäri: ”Meillä on ollut sellaisia sessioita, että ollaan tehty albumin verran musaa päivässä. Se on luova testi: pystytäänkö tekemään alusta loppuun 10 biisiä valmiiksi. Materiaalia jää paljon yli, mutta juuri näin halutaankin. Julkaisutahti on harkittua, ja siihen on hyvät syyt. Kun levy tulee, nähdään miten ollaan onnistuttu.”

Mistä tuo albumin nimi Yoga Horror?

Mäkiranta: ”Kyllä se viittaa siihen, mitä nimi antaa ymmärtää. Joogaajissa on jotain todella kamalaa ja pelottavaa.”

Pykäri: ”Siitä on tullut uusi lahko. Päällisin puolin näyttää tosi sympaattiselta juoda jotain smoothieta, mutta siihen terveysintoiluun on verhoiltu jotain helvetillistä kireyttä. Siinä takakireydessä ja suvaitsemattomuudessa on jotain tosi karmivaa. Mutta puhutaan siitä enemmän sitten, kun levy tulee.”

Honeyspell-ep:n tiedotteessa tekstien innoittajiksi kerrotaan realitysarjat Temptation Island Suomi ja Love is Blind.

Mäkiranta: ”Me halutaan käsitellä erilaisia tarinoita, kuin mitä indiebändissä ehkä yleensä. Teemat on kuitenkin samoja: pelot, itsensä hyväksyminen, rakastuminen. Se vaan tulee erilaisella kielellä. Esimerkiksi vaikka se, miten Temppareissa puhutaan tunteista verrattuna siihen miten Bob Dylan puhuu tunteista. Aiheena se on sama.”

Pykäri: ”Realitya katsellessa menee helposti ylimieliseen tilaan. Mutta jos oikeasti on rehellinen itselleen, niin voi myöntää, että jotkut siellä tajuaa todella paljon enemmän elämästä kuin itse. Mutta se kieli ja estetiikka ovat niin erilaisia, että se huijaa sua. Ollaan ajateltu, että mitä jos noi kaikki tietää enemmän elämästä kuin me. Niillä on joku salainen viisaus. Ihmisenä oleminen on kuitenkin universaalia, samat ongelmat meillä on.”

Voidaan siis olettaa, että olette katsoneet Temppareita aika lailla?

Pykäri: ”No ei oikeastaan. Olen katsonut yhden tai kaksi jaksoa. Mä katson niin vähän telkkaria, että se tuntuu tosi isolta. Jos katson yhden jakson Temptation Islandia, niin menen pois tolaltani ja menee ainakin kaksi viikkoa kelaillessa, että mitä ihmettä mä näin, mitä siinä tapahtui, mitä… Hyötysuhde on hyvä, koska olen tehnyt niistä näkemistäni jaksoista noin 30 biisiä. Mä oon liian herkkä realitylle, ne tarinat tulee mun uniinkin.”

Mediassa käsiteltiin juuri tosi-tv-ohjelmien ehtoja ja sopimuksia. Seurasitteko keskustelua?

Pykäri: ”Tosi hyvä, että puhutaan. Tuotantoyhtiöt pitää saada vastuuseen ihmisten hyväksikäytöstä. Pakko olla joku vastuu siitä, että ihmisiä kohdellaan kuin karjaa, jonka voi vääntää mihin tahansa muotoon ja vedotaan vapaaehtoisuuteen.”

No onko olemassa jotain reality-formaattia, johon osallistuisitte?

Pykäri: ”Johonkin pihaohjelmaan. Eikös ne tee pihoja Huvila ja huussi -ohjelmassa?”

Mäkiranta: ”Mä haluaisin mennä Iholla-sarjaan. Uskoisin olevani aika tylsä siinä, kun tykkään eniten käydä Prismassa ja hiihtää. Siinä ei tulisi mitään draamaa, mutta sen sarjan viehätys tulee siitä, että ne ihmiset kiinnostaa, ihan sama mitä ne tekee. Sellainen henkilökohtaisuuden tunne.”

Jos televisiosarjojen nimeämistä siirrytään bändien namedroppailuun. Aivan ensimmäisessä Babel-tiedotteessa mainittiin referenssinä Beach House, uusimmassa Cocteau Twins.

Pykäri: ”Beach Housea on tullut kuunneltua joo. Cocteau Twins on taas sellainen palvelus. Ollaan toivottu, että joku kanavoisi sitä.”

Eli Babelin pyhä kolminaisuus on Beach House, Cocteau Twins ja Coldplay?

Pykäri: ”Coldplayssa mua viehättää tietynlainen viattomuus ja jopa ylirehellisyys, se että on jollain tavalla liian auki. Mua on kiehtonut sellainen epä-älyllistäminen musiikissa. Coldplay on mennyt ehkä vähän liikaakin siihen suuntaan. Kyllä me ensisijaisesti halutaan, että musa tuntuu, kuin että se olisi matemaattisesti relevanttia.”

Mäkiranta: ”Ja kyllä me voidaan molemmat myöntää rakastavamme Coldplayta.”

Joogaajista ja tosi-tv:stä on puhuttu. Mitä muita teemoja musiikissanne on pyörinyt?

Pykäri: ”Urheilu on kiinnostanut tosi paljon. Urheilussa ja musiikissa on sama, että kun niistä puhutaan, niin se kuulostaa aina tosi idioottimaiselta. Musta tuntuu, että me parodioidaan bändissä olemista koko ajan. Mua naurattaa tämä kaikki, jopa tämä että puhutaan tässä nyt. Tässä on jotain todella kornia joka kerta. Sama kuin urheilussa: yritetään saada keikko maaliin ja vastustaja yrittää estää. Nää on koko elämänsä tehnyt sitä, ja toi on se mihin keskustelussa ollaan päästy! Urheilussa kiehtoo myös siihen liitetyt tunteet. Urheilija pakkaa laukun ja taustalla soi maailman eeppisin edm. Oikeasti siinä ei kirjaimellisesti tapahdu muuta kuin, että kilpakävelijä on lähdössä olympialaisiin. Samalla kuitenkin yritetään luoda jotain uskomatonta taistelutarinaa. Onhan siinä jotain tosi hauskaa. Siinä mielessä musiikki on ihan yhtä tyhmää.”

Koetko, että musiikkikeskustelu voisi olla jotain muuta kuin kornilta tuntuvaa, vai onko edes tarvetta?

Mäkiranta: ”Se on viihdettä. Sen on tarkoitus olla tarinoita, joita ihmiset voi seurata. Halutaan nähdä muusikot studiossa jossain maagisessa flow-tilassa, vaikka todellisuus on eri. On hienoa, että maailma on teatteri.”

Pykäri: ”Meitä kiinnostaa tunteet, miltä asiat tuntuu. Ei me kuitenkaan teksteissä oikeasti puhuta realitysta eikä urheilusta, vaan ihmisten tunteista. Se on väylä pois siitä, mitä itse ajattelee. Biisien ei tarvitse olla henkilökohtaisia tilityksiä siitä, että nyt jännittää. Omia tunteita miettii ihan riittäävsti.”

Toimiiko Babelin musiikki sitten ikään kuin tunteiden kaukosäätimenä?

Mäkiranta: ”Ajatus on, että se buustaa tunteita. Kun haluaa pakahtua, voi laittaa meidän biisin soimaan ja pyöräillä kesäyössä. Sillä tavalla tämä on käyttömusaa, eikä vaadi keneltäkään mitään.”

Pykäri: ”Mun mielestä on upeata, että se on käyttömusaa. Se on yksi tärkeimmistä musiikin tyyleistä. Voit käyttää sitä arjessa tunteiden käsittelyyn, apuna siinä. Musiikki, jossa on ego läsnä, on helposti vastenmielistä. Tätä egoansaan astumista pyritään välttää. Että tässä on minä studiossa esittelemässä uutta sämplekirjastoa.”

”Me vain palvellaan tunnetta.”