Viime viikolla Disturbedin laulaja David Draiman haastoi riitaa yleisön joukossa olleen naisen kanssa. Nainen tuijotteli Draimanin mukaan kännykkäänsä liian intensiivisesti, ja tämä häiritsi Draimanin mukaan yhtyettä kovasti ja oli kaikin puolin epäkunnioittavaa bändiä kohtaan. Myöhemmin kävi ilmi, että nainen chattasi 14-vuotiaan tyttärensä kanssa.
Viikonloppuna Guns N’ Roses soitti paluukeikan Hollywoodissa, ja keikkapaikan edessä oli juliste, jossa kerrottiin, miten kännykät ja muut tallennuslaitteet ovat keikalla ehdottomasti kiellettyjä. Kielto ei kuitenkaan toiminut, ja keikalta saatiinkin YouTubeen ainutlaatuista ja paikoitellen jopa hyvälaatuista videokuvaa Gunnareiden paluusta vain pari tuntia sen jälkeen.
Suurin osa keikoilla kävijöistä lienee yhtä mieltä siitä, että puhelinmeri eturivissä on saatanasta. Silti puhelinviha on saanut jo järjettömät mittasuhteet. Kumpi häritsee enemmän: se vieressä seisova ympärikänninen jätkä, joka selostaa kovaan ääneen edellisen yön urotekojaan, vai puhelimen näytön kuulas kajastus, joka sujahtaa taskuun kymmenen sekunnin zoomailun jälkeen?
Älypuhelinta voi käyttää myös osana esitystä. Toissa vuonna Justin Timberlake pyysi yleisössä istuvia ottamaan puhelimensa esiin samaan aikaan. Koko Hartwall Areena oli yhtä valomerta. Tämähän on vain moderni versio sytkärit ilmaan -tunnelmoinnista ilman vaaraa siitä, että oma hiuslaite leimahtaa tuleen.
Pieni kännykän kajo on myös huomattavasti pienempi paha kuin se käryävä savuke sen vierustoverin kädessä kymmenen vuotta sitten, kun sisätiloissa ja keikoilla sai vielä polttaa. R.I.P ne lukemattomat bändipaidat, joiden kyljessä oli savukkeen tulipään polttama reikä kun keikalta palasi kotiin.
Todennäköisin skenaario taitaakin olla se, että meille puhelinvihaajille ja luddiiteille naureskellaan 15 vuoden päästä makoisaa röhönaurua. Facebookia tutkailemalla käy nopeasti selville, että puhelimista nillittäminen on meidän keski-ikäisten suosikkiharrastus. Harva parikymppinen raivoaa keikoilla näkyvistä puhelimen aiheuttamista valopilkahduksista. Uusi keikkasukupolvi on syntynyt älypuhelin kädessä, ja heille puhelin on luonnollinen käsivarren jatke, johon osataan suhtautua juuri oikealla tavalla: välinpitämättömästi olkia kohauttaen.
Nuoren polven artistit kaivavat yhä useammin älypuhelimensa esiin myös lavalla ja taltioivat fiiliksen suoraan Snapchatiin tai sen kaltaisiin medioihin. Tässä valossa kanssayleisönsä paheksuminen keikalla tehdystä Instagram-päivityksestä tuntuu kovin vanhanaikaiselta.
Johonkin se raja on silti vedettävä. Tätä nykyä keikoilla näkee yhä useammin ja useammin ihmisiä, jotka nostavat ilmaan tablettinsa ja suuntaavat sen valtavan näytön kohti esiintymislavaa.
Miten he edes saavat tungettua sen tabletin housuihinsa? En ymmärrä.
Jarkko Fräntilä