Mikä yhdistää menneitä ja nykyisiä poikkeusaikoja, pohditaan Lyytin kappaleessa

Jatkosodan pommituksista selvinnyt jättiläislumme on ensiesityksensä saavan indiepop-helmen aiheena.

Iida Putkuri

Viimevuotisella debyyttialbumillaan indiepopin ystävät valloittanut Lyyti valmistautuu toisen levynsä julkaisuun. Huomenna julkaistava mutta jo tänään ensiesityksensä Rumban sivuilla saava Puhalla ja toivo -kappale on ensimmäinen single syksyllä ilmestyvältä kakkosalbumilta.

Puhalla ja toivo kertoo epävarmuudesta ja toivosta. Se etsii yhteyksiä menneiden ja nykyisten poikkeusaikojen välillä, ja nostaa esiin asioita, jotka helposti jäävät suurten tapahtumien jalkoihin.

Kappaleella viitataan helmikuuhun 1944, jolloin Helsingin rautatieasemaan suunnatut pommit heläyttivät kasvihuoneiden lasit rikki Kaisaniemessä, ja pakkanen tuhosi kasvitieteellisen puutarhan kasvit. Vaikka lummealtaan vesi jäätyi, tarinan mukaan jättiläislumpeen siemenet säilyivät altaan pohjamudassa, mistä ne saatiin pelastettua.

”Pohjamudasta pelastetut lumpeenkukan siemenet edustavat minulle äärimmäistä toivoa. Hävityksen keskelläkin jossain vielä näkymättömissä on siemen, josta myöhemmin voi puhjeta lumme, uusi alku, jotain ennennäkemätöntä”, Lyyti, oikealta nimeltään Lydia Lehtola avaa.

Kaisaniemen jättiläislumpeesta on tullut nähtävyys. Se avautuu vain kerran vuodessa, kahtena peräkkäisenä yönä. Lyytin mukaan se muistuttaa, ettei pohjamudassa, pimeässä ja hiljaisuudessa vietetty aika mene hukkaan. Vielä tulee myös aika kukoistaa.

Pimeässä tunnelissaan on kuitenkin aina yksin, ja kun sieltä taas pääsee päivänvaloon, katsoo kaikkea uusin silmin. Mikä kipu jää historiaan tästä ajasta, kappaleessa pohditaan.