Pykäri julkaisi tänään toisen soolotuottaja-albuminsa O.
Siinä missä monet artisteista tänä päivänä apinoivat hädissään mitä milloinkin pinnalla olevaa trendisoundia ja toisiaan, Pykäri tuottaa modernia äänimaailmaa omin ehdoin tinkimättömällä tyylitajulla ja omaperäisyydellä.
O-albumilla tuottaja lipuu genrerajojen välillä sulavasti kuin Diplo mixtapeillaan välttäen päälleliimatun aistimuksen. Ennakkoluuloton Ahjo Ensemblen kuorolaulua, runsasta sähkökitaraa, sampleja ja monipuolisia vierailijoita yhteen nivova yhdistelmä tuo mieleen kuluttajan kuunteluhistoriasta riippuen viittauksia useisiin eri vuosikymmeniin ja artisteihin.
O on kuin ylellinen digitaalinen untuvainen tilkkutäkki, jonka alle on miellyttävää kietoutua potemaan sydänsuruja tai yleistä kansallispiirteistä melankoliaa.
Vastikään Solinalta PME:lle siirtynyt Pykäri vastaili Rumban uteluihin uuden levyn tiimoilta.
Kuinka O-levyn tekoprosessi erosi debyyttisoolosi teosta, oliko tunnelma vapautuneempi vai paineistetumpi?
”Nautin musiikin tekemisestä ja se on jo pitkään ollut täysin vapautunutta, eli ihan yhtä ihana tunnelma. Minulla ei ole mitään menetettävää artistina, joten on vaikea nähdä mistä kehittäisin itselleni paineita.”
Otitko osaa lyriikoiden kirjoittamiseen – tulkitsevatko artistit omia ajatuksiasi vai annoitko ohjenuoria tai vapaat kädet kappaleisiin?
”Joidenkin artistien kanssa puhutaan teemoista ja ideoista paljonkin ja niitä saatetaan optimoida tekoprosessissa, mutta yhtään riviä en ole kirjoittanut. Osaan teksteistä en vaikuta mitenkään.”
Avaisitko taustoja kappaleiden nimien estetiikalle? Erityisesti erikoismerkkien, numeroiden, caps lockin, pienten alkukirjainten ja hymiöiden sekoittelua.
”Monet niistä lähtivät aluksi artistien toiveista. Biisilista alkoi näyttämään vähitellen aika sotkulta niin lisäsin hieman kierroksia. Halusin että se vastaa sisältöä.”
Kuinka yhteistyö artistien kanssa, jotka päätyvät levyllesi yleensä alkaa?
”Ei ole mitään tiettyä kaavaa, kaikki alkavat eri tavalla. Esimerkiksi F:ään törmäsin sattumalta yöllä kadulla ja osaa olen lähestynyt Instagramissa.”
Vierailijoina on tunnettujen suomalaislaulajien ja -yhtyeiden lisäksi tuntemattomampia nimiä. Seuraatko aktiivisesti kotimaista isojen levy-yhtiöiden ulkopuolista tarjontaa?
”Seuraan tietenkin. En edes oikein tiedä mitä isot levy-yhtiöt puuhaavat vaikka ei sinänsä ole mitään niitäkään vastaan. Eniten musiikissa kiinnostaa uudet ideat ja ajatukset ja siksi monesti uudet ja pienet tekijät ovat kiinnostavampia.”
Sähkökitara on valtavirtamusiikissa lähes kuollut luonnonvara. Levylläsi sitä kuullaan Justin Broadrick -henkisenä hevijunttana, indie rock -tyyppisenä, new waveen kallistuvana kuin myös Mac DeMarco -osaston chorusluritteluna. Suhteesi sähkökitaraan ja mielipiteesi sen asemasta tänä päivänä?
”Olen innostunut sähkökitarasta uudestaan pienen tauon jälkeen. En tiedä mikä sen asema on, mutta sitä on kiva soittaa.”
Kerroit ennen levyn julkaisua olleesi innostunut muun muassa Nightwishistä ja Evanescencestä, oletko mennyt syvemmälle sinfonisen hevin maailmaan?
”Valehtelin. Niitä on vaikea kuunnella yksittäisiä kappaleita pidempään. Innostuin hetkeksi siitä estetiikasta ja pateettisista sovituksista ja ajattelin että on helpompi sanoa että kuuntelen niitä kuin alkaa selittämään tätä eroa.”
Kenet olisit halunnut vieraaksi levyllesi, mutta joka ei syystä tai toisesta onnistunut?
”En kerro.”
Pykäri juhlistaa levynjulkkareita Korjaamolla 28.9. Mitä siellä on odotettavissa?
”Ahjo Ensemble -kamarikuoro ja pikkubussillinen featteja.”
Levy-yhtiön tiedotteessa kuvaillaan O-albumia seuraavasti: ”Albumi O on kuin hotelli. Hotellit pyrkivät puhtauteen ja arvomaailmaltaan neutraaliin tilaan. Hotellit eivät ota kantaa miten matkasi käytät, vaan niiden tehtävä on toimia mahdollistajana. O ei puhu kenenkään puolesta eikä halua ohjata mihinkään päätökseen. Se on kutsuva eikä rajoita sinua. Voit ottaa rennosti, saat olla ympäristössä mikä ei pakota sinua olemaan tietynlainen. O on kuin hyvän hotellin aamiainen, siltä löytyy herkkuja joita et tiennyt kaipaavasi ja antaa sinun yllättyä. Maista vähän jokaista sorttia ja löydä omat suosikkisi.”
Paras muistosi tai tarinasi hotelleihin liittyen?
”Sain joskus Rugereiden keikan jälkeen miedon psykoottisen kohtauksen jyväskyläläisessä hotellissa, jossa haistoin yhtäkkiä kaikki eri rakennusmateriaalit, kuten lastulevyn, kaakelit ja erilaiset muovit erittäin tarkasti aivan kuin olisin ollut niiden sisällä.”
Astu sviittiin alta.
