Suomen suurimmaksi laulukilpailuksi markkinoidun The Voice of Finlandin finaali nähtiin suorana 29. päivä huhtikuuta Turun Logomosta. Kyseessä oli 12:s tuotantokauden päätösjakso: Yleisö äänesti tuomareiden (Maija Vilkkumaa, Toni Wirtanen & Sipe Santapukki, Anna Puu ja Elastinen) neljästä finalistilaulajasta voittajan.
Kilpailun voitti Tonin ja Sipen valmennettava Onni Kivipelto, joka sai palkinnoksi Genelecin kaiuttimet, levytyssopimuksen Universal Music Groupin kanssa, esiintymisen Jyväskylän Suomipop Festivaaleilla heinäkuussa sekä vuoden pitsat Kotipizzalta.
Mutta mitä kaikkea tapahtui kulisseissa paikan päällä? Etenimme ennen kisan alkua median edustajien kanssa kuvausalueenakin toimivalle “bäkkärille” eli paikkaan, jossa seisovia laulajia haastatellaan esitystensä jälkeen televisioon Kotipizzan onnen pyörän pyöriessä taustalla. Yhteistyöyrityksen Margheritat ja Americanat täyttivät bäkkärin istumapaikat. Artistit saapuivat varmaan bäkkärin bäkkäriltä etukäteishaastattelut, kun esimerkiksi Onnia varten tultiin tekemään juttua Ruotuväkeen eli Puolustusvoimien uutislehteen.
Seitsemältä yleisö siirtyi saliin. Lisäksi VIP-liput ostaneet siirtyivät B-katsomoa korkeammalle kolmen ruokalajin tarjoiluilla ja baarilla varustettuun tilaan. 149 € maksavien VIP Gold -lippjen väki siirtyi samojen etujen kanssa “Ringsidelle” katsomaan. Logomosta pystyy myös vuokraamaan 1090–2000 € maksavat aitiot, joihin on tilattavissa tarjoilut toiveiden mukaan.
Ennen puoli seitsemää alkavaa lavan etukäteistoimintaa, Nelonen Median Tv-johtaja Ville Toivonen puhutteli yleisöä, jolle antoi ohjeita. “Yleisöä ei pakoteta seisomaan”, mutta hän kuitenkin kannusti väliaplodeihin aina, kun käsikarvat nousevat pystyyn. Aplodit olisi hyvä antaa myös tuomareille heti heidän esiintyjille antamansa palautteen jälkeen, koska muuten tuomarit kuitenkin jatkaisivat taas kehumista. Sanottiin, että saa huutaa ja kiljua ja jallua myöhemmin, että kannattaa purkaa, kun kotona on kuitenkin jotain huonosti.
Ohjelma on hienosti toteutettu televisioon. Taputamme ohjeistetusti “kuin näkisimme ensimmäistä kertaa” ohjelman juontajat Heikki Paasosen ja Elina Kottosen. Taputamme myös kun lähdetään mainoskatkolle, Logomo mainitaan ja tietysti, kun artistit saapuvat ja esitysten jälkeen pitempään.
Yleisökin sai nähdä etukäteen ilotulituksilla live-esitettynä Maija Vilkkumaan säveltämän ja sanoittaman uuden kappaleen Betty Draper. Sen videotallenteella avattiin finaalin televisiolähetys kahdeksalta. Menevästä biisistä löytyy yhteiskunnallisuutta, kun sanoitusten kohteen on vaikea tunnistaa tietynlaisen kotiäitielämän kolkkoutta ja siitä löytyy myös rakkaudellinen viittaus satiiriseen SCUM-manifestiin, jossa fantasioidaan miesten viiltelyllä.
Maijan valmennettavan Emmi Saundersin häviö oli kisassa taattu. Emmistä tuli kuitenkin omia lemppareitani siitä lähtien, kun hän veti semifinaalissa itsevalitsemana Deep Purplen Burnin. Ehkä yleisestikin septum-lävistetyt erilaiset nuoret, jotka soittavat ulkopuolisena koulun rappukäytävällä kitaralla biisejä selvitäkseen yläasteelta tulevat varmaan aina osumaan johonkin nostalgisen herkkään kohtaan sydämessäni. Samaa vibaa herättää Elastisen valmennettava Timmy Tattari, jonka häviö on myös taattu: Kaksi finalistiehdokasta vetoaa täysin samaan äänestäjäkuntaan.
Olisikin kiva nähdä heiltä jokin yhteisbiisi tulevaisuudessa. Molemmat sanoivat etukäteen bäkkärillä, että heidän unelmansa olisi tehdä samaistuttavaa musaa, joka saa tunteita aikaan.
Koska Kotipizza-bäkkäriä tosiaan kutsuttiin bäkkäriksi, esiintymissaliakin voisi olla yleisölaajennettu bäkkäriksi televisiota varten. Mainostauolle mentäessä taputtelujen lisäksi ehostettiin näyttävästi pukeutuneen tuomariston tukkaa, naamaa ja lonkeroita. Esitysten jälkeen yleisössäkin seurataan finaalilähestystä salin takaseinään heijastettuna, kun esiintyjiä haastatellaan ekalla bäkkärillä.
Unimaisen absurdeihin mainostaukojen tilanteisiin kuului esimerkiksi, kun siivooja moppaa yksin perusvaatteissaan keskellä esiintymislavaa The Voice of Finland -lattialogoa kiiltäväksi, samalla kun soi dream pop -bändi Beach Housen kappale Space Song. Sekin oli jotenkin hyvä esitys.
Mainostaukojen soittolista oli kuin suoraan Youtubesta jostain kuuntelemastani Best New Indie / Bedroom / Lofi Rock / Deampop -playlistiltä. Koko The Voice of Finlandin tauoilla ei paradoksaalisesti soitettu yhtäkään suomalaista kappaletta, toki soittolista oli muuten tykki.
The XX -bändin biisi Crystalized soi taustalla, kun jo varhaisella mainoskatkolla esiteltiin laulajia säestävän bändin johtaja Lenni-Kalle Taipale. Tuomaristo oli silloin muualla, joten Lenni-Kalle juoksi kohti yleisöä ja seisoi Elastisen punaisella penkillä ja nosti kättään tervehdykseksi. Toisilla mainostauoilla päivitettiin, että samaan aikaan finaalilähetyksen kanssa oli menossa salibändyn miesten SM-finaali. Lenni-Kallekin on menestyksekkäästi pelannut lajia, joten hänellekin annettiin mitali kaulaan ja samanlainen kultainen lierihattu kuin salibandyn SM-voittajille.
Kun finalistit saapuivat riviin, Onni keräsi suurimmat yleisöaplodit. Ennen finaalipäivää pystyi jo ennakoimaan, että hän voittaa, jos hän ei suuremmin tyri mitään. Voiton aavistusta vahvisti Onnin ensimmäinen esitys, jossa hän lauloi Edu Kehäkettusen Lentäjän pojan. Yleisön kännykkävalot leijuivat herkkinä ilmassa, esityksen jälkeen kuultiin Onni-chäntit ja Toni ja Sipe itki lonkerot kosteina.
Elastinen kuitenkin kommentoi, että vaikka Onnilla oli taas upea suoritus, että Elastinen vastuuaikuisena kritisoi kaksipäistä merihirviötä siitä, että Onnille on “valittu isäänikin vanhempia biisejä.” Että onko Onni ajettu traditionaalisen laulukilpailun lokeroon. Elastisesta Onnin huippuhetki kilpailussa oli se, kun hän veti Knockout-jaksossa Harry Stylesiä: “Siinä tuli vilahdus jostain, mitä susta voi vielä tulla. Mut nyt mä pelkään, että jäätkö sä cover-laulajaksi.”
Onnin toisen esityksen eli finaalin viimeisen vedon aikana hän koveroi Foreignerin biisin I Want To Know What Love Is. Suorituksella sinetöitiin voitto. Tiesin sen myös siitä, että vaikka Onni ei ollut oma suosikkini, hänen voittonsa ei kuitenkaan haittaisi. Solistin 1980-luvun karheudella varustettu ääni vetoaa moneen. Kun miettii, ketkä katsoo enää televisiota, niin luulisi tällaisten vanhempien biisien olevan siinäkin mielessä fiksuja valintoja.
Eemeli Nissin toisenkin hyvinlauletun turvallisen esityksen jälkeen hänen tuomari Anna sanoi, että mikä oliskaa parempi päättää oma taipale kuin tuolla esityksellä. Annaa ei enää nähdä ohjelma seuraavalla tuotantokaudella, vaikka hän on ollut kauan mukana. Anna halasi muuta tuomaristoa yksi kerrallaan Ed Sheeranin tahtiin, kun artistin uuden Eyes Closed -biisin taltiointi näytettiin Suomessa ensimmäistä kertaa ja yksinoikeudella finaalilähetyksen aikana. Vaaliuurnat sulkeutuivat taltionnin jälkeen.
Viimesestä mainoskatkosta, ennen äänestystuloksia Heikki Paasonen otti vielä tilaisuuden ilmoittaa, että on hänen äitinsä syntymäpäivä ja haki äitinsä katsomosta lavalle. Salin taustalla luki ONNEA ja kaikki yhtyi synttärilaulantaan.
Finalistit saapuivat lavalle ja kun odotettiin tuloksia, joku huusi ”noni Onni voittaa!” Pienimmät äänimäärät julistettiin ensin eli kerrottiin, että Emmi sai 14 % ja Timmy 19 % äänisaaliista.
Kärkikaksikossa oli Eemeli ja Onni. Koska yleisöhurraukset olivat läpi illan ollut vähäisimpiä Eemelin kohdalla, tuli yllätyksenä nähdä hänet kärjessä. Lopuksi kuitenkin julistettiin, että Eemeli sai 26 % äänistä ja Onni tosiaan voitti käärimällä 41 % äänipotista. Ilmaan ammuttiin sokaiseva määrä glitterikonfettiä ja kaikki finalistit, tuomarit ja tsemppaavat semifinalistitkin riensivät lavalle. Kello oli pari minuuttia yli kymmenen ja ulosvalumismusaksi napsautettiin päälle Mando Diaon Dance With Somebody.
Uuden tuotantokauden haku julistettiin avautuneeksi. Hakulinkin voi laittaa myös kaverin naaman eteen, kuten oli Onnin kohdalla.