Levy-yhtiöiden kriisi hellittää, kun digimyynti saavuttaa fyysisen äänitemyynnin. Se tapahtuu jo kahdessa vuodessa. Näin laskeskeli ”neljä ekonomia” eli Suomen suurimpien levy-yhtiöiden toimitusjohtajat.
Teksti: Marko Ylitalo
Vuosituhannen taitteesta lähtien äänitemyynti on laskenut yhtä tasaisesti kuin se kasvoi 1990-luvun puolivälistä. Sony Musicin Kimmo Valtasen mukaan 80 miljoonan euron bisneksestä on tullut 50 miljoonan euron bisnes, vaikka Suomessa alamäki alkoi muuta maailmaa myöhemmin.
”Puolet vähemmän jengiä tekee tuplasti enemmän töitä, mutta myy silti neljänneksen verrattuna siihen, mitä myynti oli kymmenen vuotta sitten.”
Musiikinkulutus ei ole laskenut. Digimyynti ei vain ole pystynyt korvaamaan levyistä menetettyjä tuloja. Antti Karhumäen johtaman Musiikki ja media -paneelin kysymys kuului, miten suuryhtiöt aikovat selvitä uudessa markkinatilanteessa.
”Muutosvauhti on ollut hurja ja se jatkuu. Vaikka fyysinen äänite menettää merkitystään, pysyy se silti digin rinnalla”, Emin Markku Takkunen totesi.
”Parin vuoden päästä digitaalinen myynti tulee tasoihin fyysisen äänitemyynnin kanssa”, ennusti Valtanen.
”Ei tässä ole ollut mitään yllätyksellistä. Digitaalisuus ja tilauspohjaiset palvelut ovat olleet odotettavissa”, Jarkko Nordlund Universalilta sanoi ja jatkoi: ”Digitaalisuus on muutakin kuin Spotify.”
Suuret levy-yhtiöt eivät kuitenkaan aio ryhtyä myymään downloadeja suoraan kuluttajille.
”Jakelijoita ja levykauppoja tarvitaan edelleen, oli kyse sitten fyysisistä tai digitaalisista äänitteistä”, Warnerin Niko Nordström totesi.
”Emme aio lähteä kilpailemaan iTunesin ja Spotifyn kanssa vaan käytämme jatkossakin keskitettyjä jakeluväyliä”, Valtanen jatkoi.
Nordlundin mielestä yksittäisten mp3-tiedostojen myynti on vain välivaihe muutoksessa. Hänestä olisi parempi puhua pikemminkin musiikkiyhtiöistä kuin levy-yhtiöistä.
Monet yritykset ovatkin laajentaneet toimintamalliaan monialayhtiöiksi ostamalla vastuulleen keikkamyyntiä, konserttipromootiota ja oheistuotekauppaa.
”Tulee hankkia muita tulovirtoja äänitemyynnin lisäksi. Artistiin investoidaan muutenkin kuin levynä”, Nordström kertoi Warnerin selviytymisstrategiasta.
”Me aiomme olla artistin paras partneri, olipa kyse sitten levyistä, livestä tai oheistuotteista”, Valtanen lupasi Sony Musicin puolesta.
”Me aiomme olla paras yhteistyökumppani artistille siinä mielessä kuin artisti itse haluaa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi pelkkää jakelua”, Emin Takkunen puolestaan lupasi.
”Me teemme parasta musiikkia. Paska ei myy. Katalogimyynnin osuus on merkittävä”, Nordlund sanoi. Universal onkin ostanut Love Recordsin ja Johanna Kustannuksen.
Toinen syy kauppoihin löytyy siitä poikkeuksellisesta piirteestä, että selvästi suurin osa Suomessa myydyistä äänitteistä sisältää kotimaista musiikkia.
Nordlundin mukaan levy-yhtiöt siirtyvät tulevaisuudessa entistä enemmän kohti tuotemerkkihallintaa. Artisti on brändi.
Tuleeko levy-yhtiöistä sitten pelkkiä artistibrändin omistajia, jotka keräävät tulonsa eri yhteistyökumppaneilta?
Ei. Tai ehkä. Toimitusjohtajat olivat samaa mieltä siitä, että on lopulta yhdentekevää, kuinka paljon palveluita ostetaan ulkopuolelta ja kuinka paljon niitä tuotetaan talon sisältä. Tärkeintä on, että yhteistyö artistin kanssa toimii.
”Tämä on viihdeala ja eri alojen yhteistyö tulee lisääntymään. Ei kuluttaja keskity kuuntelemaan vain yhden yhtiön artisteja”, Nordlund totesi.
Ei kuluttaja mieti musiikkia kuunnellessaan tai sitä hankkiessaan Warneria, Emiä, Universalia tai Sonya vaan artistia.