Syyskuun alussa järjestetty Berlin Music Week suorastaan tulvi mitä monenkirjavimpia esityksiä. Rumba kävi paikan päällä tarkastamassa, miten hommat hoidetaan Saksassa.
Teksti ja kuvat: Pekka Virtanen
Berlin Music Week
7.–11.9.2011
Berlin Music Week on osa laajempaa Berlin Music Commissionin työsarkaa. Tarkoituksena on luoda musiikkikaupunkibrändi, jolla pystyttäisiin kilpailemaan Lontoon ja New Yorkin kanssa. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä pelkästään Berliiniin vuosittaisista matkaajista noin kahdellakymmenellä miljoonalla on tähtäimessä tutustua myös kaupungin musiikkipuoleen. Taustatekijät ovat kuitenkin paljon syvemmät kuin esimerkiksi suomalaisten halussa saada MTV Europe Music Awards -gaalan isännyys maahamme.
BERLIN MUSIC WEEK SPOT from Berlin Music Week on Vimeo.
Musiikkiviikon ylitsepursuava tarjonta on tiivistetty tässä artikkelissa Berlin Festivalin, PopKommin, ICAS Kitchenin sekä kaupungin laaja-alaisen klubikulttuurin läpivalaisuun.
Berlin Festival 2011
Yksittäisistä musiikkiviikon ruuhkaisimmista tapahtumista oli Berlin Festival 2011. Kaksipäiväinen enimmäkseen indie-elektro-kentän kattava konserttitapahtuma järjestettiinn Tempelhofin entisellä lentokentällä. Mukana oli tänä vuonna värikäs kattaus keltanokkia ja vanhoja partoja, kuten esimerkiksi Public Enemy, Mogwai, Beirut, Skrillex, The Drums, Primal Scream, The Rapture, Suede, LFO, James Blake ja Battles.
Kulkureittien väljyyttä oli lisätty Duisburgin Love Paraden ja myös viime vuoden Berlin Festivalin paniikkitilanteista oppia ottaen. Silti poliisit puuttuivat ruuhkautumiseen ehkä hiukan ylireagoiden.
Vaikka arviot toista kertaa järjestettävän Berlin Festivalin onnistumisesta liikkuivat laidasta laitaan, tarjosi se perusfestivaalien kävijälle oheistarjonnan kera kohtuullisen annoksen laadukasta koettavaa. Seitsemänkymmenen konsertin, Club Xbergin ja kuudenkymmenen muun klubin joukosta on varaa valita.
Berlin Festivalin yhteyteen kuului aimo annos taidepläjäyksiä, joissa työvälineinä käytettiin kaikkea mahdollista sahoista ja spraymaaleihin. Jos tämä ei vielä riittänyt, niin saman aikaan Berliinissä useiden tahojen näyttelyistä koostuva Kunstherbst esitteli varmasti riittävän annoksen tämän päivän pirteää nykytaidetta.
Popkommin showcase meneillään La Vie Ee Rosessa.
Popkomm 2011
Osittain Tempelhofissa Berlin Festivalin kanssa päällekkäin kulkeva tapahtuma Popkomm 2011 oli suunnattu täysin erilaiselle kohderyhmälle kuin Berlin Festival, joskin monet Popkommiin osallistujat konserttitapahtumassa kävivätkin. Musiikkialan bisnespuolen ammattilaisten tapahtuma piti sisällään kolmen päivän ajan esitelmiä ja promoja, mutta nähtävillä oli myös showcaseja paikan päällä ja konserttitapahtumia Berliinin klubeilla. Jälkimmäiset keskittyivät enemmän uusien tulokkaiden esiintymisiin.
Popkommissa eri maiden edustajat promosivat kansainvälisiin musiikkikuvioihin hyvin soveltuvia artisteja. Suomessa alan vientiponnisteluihin on keskittynyt Musex. Popkommin showcaseissa Tempelhofissa esiintyivät Suomesta Felix Zenger, French Films, Zebra and Snake ja Sansa. K-17-klubilla seitsemän yhtyeen Suomi Darkness –kokonaisuus oli loppuunmyyty.
French Films heitti keikan NBI-klubilla.
Eri mailta oli mukana kovin vaihtelevanlainen edustus. Suomalaisilla artisteilla oli klubikonsertteissa hyvä meno päällä, mutta esimerkiksi Puolan edustuksessa jäi petraamisen varaa.
Esitelmäkavalkadin ja koko Popkomin avauksessa oli pääesitelmöitsijänä Ruotsin ulkomaiden kaupan ministeri Ewa Björling. Häpeilemättömästi ministeri hehkutti oman maansa musiikkibisneksen mahtavuutta. Siihen kyllä löytyy perusteitakin: on Abbaa, Kentiä ja kansainvälisille kuuluisuuksille lauluja tekeviä sanoittajia. Vientituloja tulee melkein kolmekymmenkertaisesti Suomeen verrattuna.
Popkomin kymmenistä osasista koostuneessa esitelmäosuudessa kartoitettiin digitaalisen musiikin näkymiä. Huolestuneita oltiin jälleen kerran piratismin ja ilmaisen musiikin heijastuksista musiikkibisnekseen. Tulevaisuutta luodattiin niin tekniikan kuin pilvien perspektiiveistä. Päälinja tuntuisi puheiden mukaan olevan se, että musiikin toistimet muuttuvat pienemmiksi, halvemmiksi ja yhdistyneemmiksi. Kaikki voivat kuunnella kaikkea. Digitaalinen musiikki tosin tarvitsee säätelyä siinä missä kaikki muukin.
ICAS Kitchen
ICAS, eli International Cities of Advanced Sound, on uuden ja kokeellisen elektronisen klubimusiikin, avantipopin, äänimaisemien, improvisaation ja muun vastaavan musiikin kehitystä edistävä kansainvälinen yhteenliittymä. ICAS toteutti Berliinin Musiikkiviikon aikana neljäpäiväisen, viidelle klubille sijoittuvan ohjelmiston, jossa oli musiikkia laidasta laitaan.
Uusia kokeiluja ja erikoisuuksia oli kolmenkymmenen esityksen”joukossa harvassa. Klubien dj-vetoisen perusjytkeen soittajaa löytyi joukosta runsaasti, mutta lopulta löytyi oikea paikka herättävämpiin live-esityksiin.
Kodec West Germany -klubilla.
Se paikka oli maksimissaan 60 henkeä vetävä West Germany –klubi, jossa esiintyi sellaisia nimiä kuin Table, Popper-C ja TEVE Tšekeistä, Antilles ja Moisine Ranskasta sekä Kodek ja Dunian Latviasta.
Edellisistä esimerkiksi vauhdikasta lo-fi-gameboy-breakbeat-soundia soittava, Latvian Madonasta kotoisin oleva Kodek olisi pirteä näky myös suomalaisilla klubeilla. Latvialaisen musiikki ei äänitteenä kolahda, mutta hulvaton esitys vei mukanaan kuin häkä.
Clubbnact ja Clubcomission
Klubeja Berliinissä siis riittää ja niissä soitetaan technoa, deep housea, dubsteppia, poppia, indierockia ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Satojen klubien toiminta on kuitenkin nähty liian eriytyneenä ja keinoja on etsitty verkostoitumisen lisäämiseksi.
Berliinin Clubcomission pyrkiikin kokoamaan yhteen, kaupungin musiikkiskenen heijastuspinnassa olevat poliitikot, pankit, sponsorit, yhteisöt, tuottajat, tiedottajat, tapahtumien järjestäjät ja muut tahot. Musiikkibisneksen ja -imagon pitäminen Lontoon ja New Yorkin tasolla varmaan vaatiikin yhteispohdintoja.
Berliinin Musiikkiviikon aikana Clubcomission järjesti yhteiskumppaneineen päiviä kestävän ”Klubien yön”. Yhteislipun ostaneilla, samoin kuin Berlin Festivaaliin osallistuneilla, oli mahdollisuus sukkuloida rannekkeellaan yli kuudessakymmenessä klubissa.
Clubnachtin avauskonsertti .HBC-klubilla.
Kaikkeen ei tietenkään ehtinyt eikä edes mahtunut mukaan. Menomusiikin puolesta mieleen jäi Clubbnachtin avajaisissa .HBC-klubilla esiintynyt The Rhythm & Beatorganization, joka kunnolla skata, surffia, beatia ja psykedeliaa sekoittaen nosti tunnelman kattoon.
Lisäksi Berliinin musiikkiviikon liitännäisenä oli paljon pienempiä tapahtumia aina metroasemien äänimaisemista seminaareihin ja työpajoihin asti.
All2gethernow kokosi yhteen erityisesti alkuvaiheessaan olevia musiikintekijöitä saamaan rinnakkaisissa työpajoissa oppia musiikin tekemisen isoihin kuvioihin kuten rahoitukseen, verkostojen luomiseen, kiertue-elämään, konserttien järjestämiseen, markkinointiin ja muuhun vastaavaan.
Red Bull Music Academy on eri puolilla maailmaa liikkuva työpajojen ja festivaalien kehikko ja se oli tuonut oman osuutensa musiikkiviikolle. Berliinin kaupunginosa Berlin Mitte sekä kulttuuri-musiikkikeskittymä Kulturbrauerei kohottivat tahoillaan omia brändejään.
Suomalaisena Berliinin musiikkiviikon kokonaisilmeen arvottaminen on vaikeaa. Tapahtumia oli paljon ja tulevaisuutta ajatellen palaset ovat monessa kohden vielä sijoittamatta kohdilleen.
Musiikkiviikkoa seuranneet saksalaiset kriitikot tuntuivat poimineen arvioihinsa enemmän yksittäisen tapahtumaesimerkin kautta syntyneitä havaintoja, vaikka otsikoissa leveili Berlin Music Week. Mutta yksittäistä kävijää ajatellen viikko tarjosi varmasti jokaiselle kävijälle hulppean määrän vaihtoehtoja.
