“Naiset kyselevät edelleen Cannibal Holocaustin tunnuskappaletta häämusiikikseen” – haastattelussa Night Visionsiin saapunut kauhuohjaajalegenda Ruggero Deodato

13.04.2016

Kauhu-, kultti- ja fantasiaelokuviin keskittyvä Night Visions -elokuvafestivaali alkaa tänään 13.4. ja jatkuu sunnuntaihin saakka. Festivaalivieraisiin lukeutuu legendaarinen kauhuohjaaja Ruggero Deodato, jonka mittavan uran kohutuin elokuva Cannibal Holocaust nähdään Suomessa virallisena näytöksenä ensimmäistä kertaa.

Deodato mainitsi tapaamisen aluksi, että nyt ympyrä sulkeutuu. Sen lisäksi, että Deodaton tietojen mukaan Suomi on viimeinen Cannibal Holocaustin kieltäneistä 53 maasta, jossa se ei vielä ollut saanut virallista ”ensi-iltaansa”, kyseessä on myös hänen ensimmäinen vierailunsa Suomeen.

Jutustelin ohjaajamaestron kanssa aamutuimaan aiheena hänen pahamaineisimpien elokuvien paikoin todella kaunis musiikki. Siitä alla ohjaajan itsensä kertomana lisää.

Riz Ortolani: Cannibal Holocaust (1980), House at the Edge of the Park (1980)

”Kun olimme saaneet Cannibal Holocaustin editoitua valmiiksi, minua kirjaimellisesti pelotti ottaa yhteyttä Riz Ortolaniin. Rakastan hänen musiikkiaan Jacopetti/Prosperi/Cavara-elokuvassa Mondo Cane – Kova maailma (1962) sekä myöhemmin tulleista muun muassa Addio zio Tom – Hyvästi ihminen (1971). Tunsin Sergio Leonen, joka taas tunsi Francisco Palaggin, ja hän taas tunsi Ortolanin hyvin. Francisco ja Sergio sanoivat soittavansa Ortolanille ja kutsuvansa hänet elokuvan näytökseen.”

”Hän istui viereeni elokuvan näytöksessä ja oli koko elokuvan keston ajan hiljaa siinä vieressäni. Kun elokuva oli ohi, hän kääntyi puoleeni ja sanoi, että ’olet loistava ohjaaja ja tämä on mahtava elokuva, teen sinulle musiikin elokuvaasi’.”

”Viimeisimpään elokuvaani, Ballad in Blood (2016), laitoin Ortolanin Sweetly-sävellyksen House at the Edge of the Parkista. Olen käyttänyt House on the Edge of the Parkin musiikkia myös mainoksissa mitä olen ohjannut. Tiesin jo elokuvaa tehdessä, että pääosan esittäjä David Hess on myös muusikko [säveltänyt musiikin muun muassa Wes Cravenin Last House on the Leftiin (1972)], mutta tässä tapauksessa luotin juuri Ortolanin tapaan korostaa tunnelmaa musiikillaan. Elokuvaa varten sävelletty Much More -kappale sisältää todella aikaansa sopivaa disco funkia samalla kun elokuvan tapahtumat vain synkistyvät.”

”Ortolani oli elokuvasäveltäjä vertaansa vailla, ja säveltäjänä kaikilta osin erittäin monipuolinen. Hän pystyi luomaan jo valmiiksi ahdistavaan tunnelmaan vielä ahdistavampaa otetta musiikillaan tai toisaalta tuomaan kauneutta keskelle kaaosta ja sekaannusta.”

”Saan edelleen todella usein sähköpostia Cannibal Holocaustin tunnuskappaleesta. Etenkin naisilta, jotka haluavat käyttää sitä omissa häissään.”

Claudio Simonetti: Cut and Run (1985), Ballad in Blood (2016)

”Olen tehnyt Claudion kanssa yhteistyötä viisi kertaa, joista ensimmäinen oli Cut and Run (Inferno in Diretta), ja Claudion lähestymistapa on täysin erilainen kuin Ortolanin! Siinä missä Riz lähestulkoon aina muutti niin tulokulmaansa kohtauksiin kuin myös musiikillista tyyliä, Claudio toimii todella voimakkaalla musiikillaan kuin luotijuna.”

”Cut and Run -elokuvan ensimmäisen kohtauksen musiikki on todella kaunista, samantyyppisesti kuin Ortolanilla. Tunnusmelodiasta lähtien elokuvan tunnelma on taas tyystin eri ja tästä kiitos juuri Simonettin musiikin.”

”Juuri valmistunut Ballad in Blood on nyt viides kerta kun teen Claudion kanssa yhteistyötä, ja häntä piti monin paikoin rauhoittaa sävellysprosessin aikana – mutta sanon tämän tietenkin kaikella hyvällä, sillä Claudio panostaa kaikkeen tekemäänsä sataprosenttisesti.”

Night Visionsissä Deodato esittelee elokuvansa Cannibal Holocaust sekä Live Like A Cop, Die Like A Man ja on mukana myös Eaten Alive! The Rise and Fall of The Italian Cannibal Film -dokumentin näytöksissä. Lisätiedot, näytösaikataulut ja liput löytyvät parhaiten elokuvafestivaalin kotisivuilta.

Lisää luettavaa