Noituus kiinnostaa, samoin variksena olo – haastattelussa Läjä Äijälä

Alakulttuuripioneeri Veli-Matti "Läjä" Äijälä säesti Häxan-mykkäelokuvan 100-vuotisnäytöksen Helsingin Orion-elokuvateatterissa osana Night Visions -elokuvafestivalia.

11.05.2022

”Noituus kiinnostaa, koska sali on täynnä”, juontaja alusti esitystä. Kinokonsertista, jossa mykkäelokuva yhdistyy livesäestykseen, puhuttiin uutena konseptina Night Visionsille. Illan musiikista eli meluisasta ambientista vastasi Läjä Äijälä, joka tunnetaan erityisesti Terveiden käsien ikonisena keulahahmona. Kun artisti esiteltiin, Läjä nousi valkokankaan alla olevan kaiteen suojasta seisomaan ja tervehti hatullaan yleisöä.

Vuonna 1922 ensi-iltansa saanut Häxan – Noita oli valmistuessaan Pohjoismaiden kallein elokuva. Tanskalaisen Benjamin Christensenin ohjaama elokuva kartoittaa noituuden historiaa keskiajalta ”nykyaikaan”. Noitafaktoja ja kidutusvälineitä elävöitettiin fiktiivisillä tarinoilla. Ohjaaja itse näyttelee lähes huolestuttavalla antaumuksella irstasta pääperkelettä. Alkusanojensa mukaan dokumentaarisia elementtejä sisältävä elokuva on ”kulttuurihistoriallinen esitelmä elävin kuvin”.

Ensimmäinen Häxanin ja Läjä Äijälän kinokonsertti oli Iik!!-kauhuelokuvafestivaaleilla, vuonna 2018. Night Visionsin 100-vuotisnäytös oli toinen yhteisesitys. Haastattelimme Äijälää kinokonsertin tiimoilta.

Miten lähdit alunperin tekemään Häxaniin säestystä? 

”Iik!!-festareilla oli Jyrki Mäki, joka soittaa Radiopuhelimissa ja harrastaa elokuvapuolta. Jyrki kysyi, kiinnostaisiko tehdä sähköjuttuja leffaan. Vastasin, että totta kai, mielummin mykkäleffaan. Hän ehdotti Häxania, joka on yksiä klassikkosuosikkielokuvistani. Ilomielin suostuin.”

Mitkä esityksen pääkohdat oli etukäteen mietitty?

”Se, missä sitä vanhaa mummoa piinataan ja ne kaikki tanssi ja leijui. Toinen pääkohta oli elokuvan loppupuolella, jossa on enemmän jytkettä. Ideana oli, että loppu oli huipussa sellasta tykytystä, että jää mieleen kaikki se. Elokuvan puolivälissa oli sellaista, että äänet nousi ja laski. Tiettyihin puhumiskohtauksiin ajattelin lisätä ääniä, mikä jäi kuitenkin vähemmälle. Muut kohdat oli sellaisia, että menin sen mukaan, miten koneesta lähtee.”

Millä tavoin esityksesi poikkeasi edeltävästä?

”Tämä oli lempeämpi tai pehmeämpi. Ensimmäisestä esityksestä tuli hauska kommentti, että muuten oli hyvä muusikon esitys, mutta PA-kaapissa oli jotain vikaa, kun se kirskui ja vinkui koko ajan. Äänet kuuluivat esitykseen! Ensimmäinen esitys oli siis muuten samanlainen, mutta brutaalimpi. Tässä mulla oli muutama masiina, jotka teki äänestä pehmeämmän.”

Mitkä olivat Häxan-illan soittimesi?

”Siinä oli aika monta soitinta. Sellainen kuin Dark Energy, joka on vanha klassikkomasiina. Neljä sellaista syntikka-Moogia, jotka on vähän kuin Lego-palikoita. Niissä on eri ääniä. Kun ne yhdistetään, ääni muuttuu. Yksi sellanen Korgin Monotribe, josta tulee tykytystä, vähän kuin rumpubiitti, semmonen tyky-tyn. Siinä välissä on pelkkä semmonen möreä basso. Kaikki ne on sellasia, että kun fiksaa ja fiksaa, niistä rakentuu aika outoja vehkeitä.”

Näitkö elokuvaa samalla ja millainen oli keikan sävellysprosessi?

”Näin elokuvaa siitä kupupeilistä, mikä oli siinä edessä. Se oli väärinpäin peilikuvana siinä. Koska tykkään tällaisesta feedback-noisesta, säestys oli samanaikasesti sellaista, että koetin piinata ja rääkätä näitä ihmisiä ja välittää yleisölle, miltä niistä voisi tuntua. Niiden sormia oli väännelty ja muita yökötyksiä. Välillä myös sellasta ääntä, että painostaa. Vähän niin kuin elokuvassa näytetyissä vanhoissa ajoissa, jolloin oli vähän piinaavaa ja eihän siitä pääse pois. Siinä oli koko ajan basso takana ja kun minä tykkään sellasesta pitkästä musiikista, niin kuin olisi kooma, hummmm.”

”Välillä piti millin tarkkaan kuulostella sitä huminaa ja vääntää nappia toisin päin, että on just sopiva. Tykkään sellaisesta ambient-musasta, että olisi tuntitolkulla vääaam, että vaihtuu pienesti. Sillä tavalla masinoin itse kotona tollasta.”

Mikä on suhteesi noituuteen?

”Olen kiinnostunut näistä ihmiskunnan pimeistä puolista ja sellasista asioista, joista ei puhuta koskaan. Oikeastaan pikkupojasta saakka kiinnosti kaikki kummallinen, ei vain noituus. Olen myös kissaihmisiä. Jos saisin valita, olisin oikeastaan ennemmin eläin kuin ihminen. Olisin joku kissa, susi, varis ja rotta. Ne on itsenäisiä. Rottakin on harvinaisen elävä ja älykäs, kuten varis ja myös kettu. Kaikki tällaisia vähän mustia tietenkin. Hyvin fiksuja laumaeläimiä, mutta myös yksinolevia tavallaan. Semmosia, että jos maailmanloppu tulee, juuri tällaiset selviää.”

Milloin kiinnostuit koneilla tehdystä musiikista?

”Kun kiinnostuin 60-luvulla pikkupoikana juuri kaikesta oudosta, kiinnosti myös mitä tämä musiikki on. Aloin tekemään sähköistä musiikkia 70-luvun loppupuolella. Minulla on yksi helvetin vanha syntikka ja kaikkea vähän itsetehtyjä sähkösysteemeitä. Sähköinen musiikki on sydänala ja eksperimentit kiinnostaa.”

Mitä tämä ensimmäisen Häxan-esityksesi innoittama Äijälä & Nova -albumi sisältää?

”Siinä on ensimmäisestä Iik!!-festivaalista minun treenitaustamusa. Tavallaan se on kuin Häxan-leffasta musa tiivistettynä. Se sisältää myös sitä kirskuntaa ja esitys on totta kai lyhennettynä, puolituntiseksi. Tunnen herra ja rouva Novan ja laitoin treenitaustamusan taustalle. Rouva Lubena laulaa oopperaa ja jazzia, hän on aivan käsittämätön ja hieno vokalisti. Hän sanoi sitten, että tuossa on jotain kiinostavaa. Joitain pikkujuttuja lausui siihen meikän mörinän päälle. Miksasin kotona sen. Siitä Svart teki vinyylin ja sitten tuli tämä cd-versio. Joskus voisi tämä oopperalaulaja heittää keikan leffan päälle, se olis kyllä hienoa. Ehkä Turussa voisi sellaisen testata, jos saisi Häxanin sinne.”

Häxan yllätti feministisellä sanomalla. Mikä on oma tulkintasi elokuvasta?

”Siinä oli juuri, että ketä siinä rääkättiin ja piinattiin, että ei ainakaan herroja. Tuossa leffassa on hienoa se moderni ote. Juuri tämmöistä, ehkä vähän feminististä. Kun menee henkilöihin sisään, ahdistaa kaikki se piina. Ja nämä inhottavat papit, jotka piinaa ja kaikki juuri sellainen tekopyhä, semmonen ällötys. Sekin oli hyvä, että tavallaan ensin se vanha rouva kyrähti ja sitten kosti sen. Juuri tässä kristityssä myllyssä pyöri kaikki nämä. Ennen vanhaan syytettiin kaikkia, että totta kai naapurin rouva on noita, jotta minä pääsen tosta piinasta. Näitä rääkätään ja tapetaan vaan, koska ensimmäisenä piinattu naapuri tunnusti.”

Noitien historian lisäksi näkyy kidutusvälineitä. Mitä ajattelet kidutusvälineistä?

”Aika hyvin oli esitelty kaikki ne kidutusvälineet. Aika hauska leffa, kun se oli vähän sellanen varhainen dokumenttityyppinen elokuva, joka esittelee kaikkia näitä ällötyksiä. Tuollaisia on oikeasti ollut. Olen käynyt kiertelemässä nämä kiinnostavat museot läpi, kaikkia vanhoja vankiloita ja kaikkea. Kiinnostaa historia ja kulttuuri ja tällaiset, ehkä myös juuri tämmöinen ihmiskunnan pahuus ja miten voi olla tällaista.”

”On myös vegaaneja ja kasvissyöjiä, jotka eivät välitä ihmisistä. Minäkään en voisi joitain elukoita syödä, hyi. Moneen vuoteen en ole, mutta se on sellaista vanhaa historiaa. Onhan vanhassa Kreikan historiassakin ollut kasvissyöjiä. Egyptissäkin kissoja palvottin, vaikka niitä myös uhrattiin. Minullakin on kissoja. Sellaisten takia, vähän ällöttää, että niitä söisi. Ehkä seuraavan sukupolven sukupolvi on vähän fiksumpaa. Luotan siihen, että ihmiskunta joskus vielä älyää tästä huonommasta ällötyksestä pois ja puolustaa parempia juttuja.”

Lisää luettavaa