Nokia myytiin – laulu saatiin: Ile Vainio puki kansallisen tuskanparahduksen lyyriseen muotoon

Matkapuhelinyhtiön kaupat panivat suositun iskelmäsanoittajan teroittamaan kansallismielisen kynänsä. Lopputulos on isänmaallinen kalkkuna.

Teksti: Jami Järvinen, kuva: AXR Music

Kansallisen omakuvamme mukaan suomalaiset ovat köyhempiä kuin yksikään muu kansa maailmassa. Historiankirjojen sekä populistisen retoriikan perusteella Suomen valtio on myös riistetyin kaikista planeettamme valtioista. Molempia, sekä maata että sitä kyntävää kansaa, on puserrettu kuiviin niin idästä kuin lännestä vähintään tuhannen vuoden ajan. Jos ei oikeasti, niin ainakin kertomuksissa.

Silti – toistuvista pula-ajoista ja nälänhädistä huolimatta – onnistuivat sisukkaat suomalaiset rakentamaan hämäläisestä kumitehtaasta maailman suurimman matkapuhelinvalmistajan. Ja hetken aikaa saattoi jäyhempikin ugri käyskennellä maailman turuilla pystypäin, näpytellä tekstiviestejä kotimaisella mobiilikommunikaattorilla viidellä mantereella ja myhäillä orgastisesti, kun Keanu Reeves veti Nokia 7110:n käteensä Matrixissa.

Kunnes Urho Kekkosen 113. syntymäpäivänä #kaikki meni: Nokia ilmoitti myyvänsä koko kännykkäbisneksensä Microsoftille. Valtavan teollisuuden ja lihavan patenttisalkun lisäksi redmondilaiset saivat takaisin Nokialla lainassa olleen johtajansa, Stephen Elopin.

Suomalaiset järkyttyivät sydänjuuriaan myöten. Joukkoviestimet tekivät vuorokaudet ympäriinsä katsauksia yritykseen, jonka varassa lamanjälkeinen hyvinvointimme on ollut. Ilta-Sanomat puski ulos 18-sivuisen erikoisliitteen, mutta eipä kilpailijakaan jäänyt aivan neuvottomana peukaloaan imeskelemään.

Iltalehden nopeasti ajatteleva toimittaja näet rimpautti Ilkka Vainolle, tuolle sanataiteen Sonja Maunoselle, jolla on loppusointujen asettelugeenit kromosomeissaan.

Ile teki työtä käskettyä ja ojensi iltapäivämedialle sävellystä vaille valmiin laulun nimeltään Hiiop Elop.

Teoksessaan Vainio ilmeisesti puntaroi mahdollisuutta, että Stephen Elop oli alun alkaenkin koijari, suomalaisesta kansanperinteestä tuttu Shemeikka, joka puliveivaa hyväuskoiselta kaskikansalta tuhkatkin pesästä.

Ensimmäinen säkeistö luottaa vahvasti kotimaisessa laululyriikassa suosittuun passiivin imperfektiin. Soitettiin – voitettiin -riimipari iskeekin kuin Anssi Kelan Nummela konsanaan. Kanadanhanhen kirjoittaminen c-kirjaimella lienee Vainiolta ilkikurinen viittaus kansalliseen taipumukseemme pitää vierasperäisiä aakkosia ”hienompina” kuin jäykkiä peruskerakkeita:

Microsoftin desantille täältä soitettiin
‘Canadanhanhi tule tänne sähläämään’.
Sijoittajien luottamus näin hetkes’ voitettiin
Hanhi sano ‘Jeah Suomeen kusettamaan jään’.

Kertosäkeessä riimihärkä veistelee Elopin sukunimellä: ”Hiiop Elop” tietenkin ääntyy ”hiiop iilop”, mikä on kieltämättä ratkiriemukasta:

Hiiop Elop mies flop ja oli anti aikoinaan kuin kop, kop, kop.
Tänään taas valhe ‘Tosi on’.
Hiiop Elop mies flop tuli kännyköille Suomeen stop, stop, stop.
Meitä harhautti Stephen ja John.

Hiiopin ja Elopin kanssa rimmaavat näppärästi sanat ”kop” ja ”flop”, josta ensiksi mainittu ei aikene nuoremmille runouden ystäville kuin loppusoinnun kannalta välttämättömänä huudahduksena. Tosiasiassa Vainio kuitenkin tahtoo muistuttaa äänestäjiä Kansallis-Osake-Pankista ja tämän ”kansallisannista”, jossa isänmaallisia kuluttajia kutsuttiin sijoittamaan luottotappioiden ryvettämään rahoitusliikkeeseen vain hetkeä ennen kuin se fuusioitiin aliarvostetulla hinnalla pahimpaan kilpailijaansa, Suomen Yhdyspankkiin eli silloiseen Unita-konserniin.

Sen Ile Vainio jättää harmillisesti avaamatta, kuka on ”John”.

Toisessa ja samalla viimeisessä säkeistössä Vainio sälyttää vastuuta Nokian väistyneen johdon sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistön harteille. Poljento ontuu ensimmäistäkin säkeistöä pahemmin, mikä sisältänee performatiivisen viittauksen koko matkapuhelintoimialalla koettuun kompasteluun sekä tietenkin Nokian historialliseen tukijalkaan (sic!), kumisaapasteollisuuteen.

Shellissä vain Ollilakin dieseliä myy
Sauli, kerro meille miten tästä selvitään?
Tukiverkkosukkainfran avullako selviytyy,
vai luotetaanko Nokian-saapaanheiton SM:ään.

Hiiop Elop mies flop ja oli anti aikoinaan kuin kop, kop, kop.
Tänään taas valhe ‘Tosi on’.
Hiiop Elop mies flop ja kännyköille Suomeen stop, stop, stop
Meitä harhautti Stephen ja John.

Kappaleelle ei ole toistaiseksi ilmestynyt halukkaita säveltäjiä saati tulkitsijoita.