”Odotettavissa on musiikkia, joka kuulostaa kauniilta ja yölliseltä” – Haastattelussa määrätietoinen Ani

Ani julkaisi juuri debyyttisinglensä Pakkomielle.

Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Pihlaja, sen löydät täältä.

Tällä kertaa vuorossa on Ani, joka julkaisi juuri debyyttisinglensä Pakkomielle. Määrätietoinen artisti tunnetaan myös yhtenä Ylen Summeri-ohjelman vanhoista juontajista. Laulaja kuitenkin etenee musiikki edellä ja hänen puheista selviää, että se on ollut intohimona ja määränpäänä jo pitkään. Lisäksi hän kertoi Rumballe, kuinka päätyi siihen missä on nyt ja missä muualla Anin kädenjälkeä voi kuulla.

Mikä soi napeissa just nyt?
”Mä oon kuunnellut nyt paljon The Weekndin levyä, se on myönnettävä. Koetan kuunnella enimmäkseen mahdollisimman paljon uusia artisteja.”

”Kuuntelussa on ollut sellainen yhdysvaltalainen artisti kuin Naïka, joka tekee poppia, jossa on kreoleja afrikkalaisia vaikutteita (useampi kieli on sulautunut toisiinsa). Hänellä on tällainen biisi kuin African Sun, sitä olen viime aikoina kuunnellut tosi paljon.”

”Koetan olla ottamatta vaikutteita mistään. Haluan välttää sitä, että jengi ajattelisi että olen joku Suomen The Weeknd, vaan haluan olla maailman Ani.”

Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Olin ehkä 7-vuotias ja oltiin serkun kanssa Ähtärissä isovanhemmilla kesälomalla. Meillä oli laulukirja, missä oli biisien sanoja. Me tiedettiin muutama biisi siitä kirjasta ja vedettiin niitä samoja biisejä. Esiinnyttiin isovanhempien talon parvekkeella ja yleisönä toimi tietenkin tyhjä nurmikko. Se oli hyvä paikka aloittaa. Tuntui siistiltä esiintyä ja tuntea esiintyvänsä.”

”Mulla oli tosi pitkään taka-alalla se musiikki, kun pelattiin futista ja olin aika kaukana viihde-alasta tai ylipäätään taiteesta. Perhe on enemmän akateemisesti ja urheilullisesti orientoitunut. Jotenkin se jalkapallo tuntui aika pitkään omalta jutulta.”

”Noin 16-vuotiaana päädyin muutaman sattuman kautta Yle Summeriin juontohommiin. Siinä se alkoi realisoitua, että viihdeala on olemassa ja täällä voi tienata jotain. Alkoi nähdä sen työn kautta artisteja, näyttelijöitä ja juontajia ja tajusi, että ne on ihan oikeasti olemassa olevia ihmisiä. Ne elää sillä. Lapsuuden unelma, eli musiikki alkoi taas houkuttelemaan.”

”Kun aloin saamaan rahaa juontohommista, niin ostin yhtenä päivänä kitaran kaupasta. Olin halunnut pitkään soittaa kitaraa ja kaupassa oli joku halpa, muutaman kympin paska kitara. Ostin sen ja opettelin muutamat soinnut. Tein niillä samoilla neljällä soinnulla mun 20 ekaa biisiä. Se oli vapauttavaa, että mulla oli joku sellainen instrumentti, jolla pystyy vähän hahmottelee sävellyksiä, millä tekee biisejä. Mä olin aina halunnut tehdä biisejä, mutta multa puuttui aina se millä mä äänitän biisejä ja miten mä saan ne kuulostaa biiseiltä, ettei se ole pelkkää tekstiä. Siitä se pikku hiljaa lähti ja aloin kirjoittelemaan biisejä ja etsimään kenen kanssa voisi tehdä musiikkia.”

Televisiosta Spotifyhin
”Noi telkkarihommat tuli aika vahingossa. Mulla ei ollut sinne mitään intohimoa alunperin, se oli sattumien kautta onneen. Koko sen ajan mietin, että miten voin hyödyntää tämän kokemuksen ja nämä yhteydet musiikissa. Musiikki on ollut koko ajan ykkössijalla. Kahtena ekana vuotena en vielä uskaltanut täysin lähteä musiikin tekoon, mutta sitten puolessa välissä ensimmäistä telkkarirupeamaa aloin harjoittelemaan, ettei mee siten, että lopetan hommat ja alan vasta harjoittelemaan. Se oli koko ajan siellä taustalla.”

”Teen täysipäiväisesti musahommaa, kirjoitan biisejä muille tosi paljon myös. Jossain vaiheessa tuli tuottajan kanssa fiilis, että olisi hauska tehdä muille ja astua ulos siitä omasta luovasta kuplasta. Se olisi varmaan jees sivutulo. Joku puolitoista vuotta sitten aloin tekemään muille biisejä ja siitä lähtien se on ollut 50/50. Teen yhtä paljon muille biisejä tai jopa enemmän kuin itselle.”

Olen tehnyt yhteistyötä muun muassa Cledosin, Inan, Pihlajan, Edin ja hiljattain Isac Elliotin kanssa. Viimeisin julkaistu kappale on Cledosin Life-biisi. Viroonkin on mennyt pari biisiä. Pikku hiljaa koetan päästä tuohon ulkomaangameen mukaan, se on vaan hirveen hankala game.”

Sooloura?
”Kaikki biisit syntyi yhdessä mun päätuottajan Aleksanteri Hulkon kanssa. Tutustuin Aleksanteriin musahomman alkumetreillä. Me oltiin sopivan yhtä huonoja, kun me löydettiin toisemme. Se tuottaa mua ja mä teen hänelle ablideja, melodioita ja sanoituksia.”

”Kehityimme biisin teossa ja tehtiin tosi intensiivisesti 2,5 vuotta ennen kuin alettiin pikkuhiljaa saamaan jalkaa oven väliin alalle. Siitä meni joku vuosi eteenpäin ja sitten tehtiin ensimmäiset sopimukset.”

”Meillä on muodostunut sitä kautta symbioosimainen, lähestulkoon telepaattinen yhteys musan tekoon. Me ollaan tehty niin pitkään ja niin paljon, että nyt tekee helposti biisin päivässä. Välillä muidenkin tuottajien kanssa käyn testailee ja tulee ihan hyviä juttuja.”

”Eteneelle päädyin sitä kautta, että löysin Perttu Mäkelän, eli DJPP:n Instagramista. Mulla oli sellainen vaihe joskus pari vuotta sitten, että nyt on vaan pakko päästä levy-yhtiölle, ihan sama minne. Mulla oli muutama paikan kanssa neuvotteluja silloin jo, mutta löysin Pertun Instagramista ja laitoin yksityisviestejä, ’Moi oon Ani ja tässä ois mun biisejä’.”

”Perttu oli ensimmäinen tyyppi, joka vaikutti siltä, että se aidosti näkee jotain tässä mun jutussa. Vasta sen jälkeen aloin tutustumaan paremmin Etenee Recordsiin ja miten se toimii. Sitten mulla alkoi tulemaan sellainen innostus ja jännitys, että miten tää on hullun siisti mesta ja on hullun siistejä artisteja. ’Vitsi jos tonne pääsis.'”

”Etenee kiinnittää aika vähän artisteja, se on pieni lafka. Ne on aika varovaisia, että ketä sinne sainataan. Meni aika pitkään prosessissa, ei ollut mikään sellainen, että lähetän demon ja seuraavana päivänä meen kirjoittamaan sopimuksen. Voi se olla jonkun kohdalla niin, mutta mun kohdalla vähän kateltiin miten se lähtee. Olin yhteydessä Pertun kanssa ja lähettelin demoja. Tein kehityssopimuksen sinne ja menin artistikehitykseen Pertun alle. Se kesti vuoden ja sitten kun soppari päättyi, niin kehitystä oli tullut.”

”Silloin alkoi tulla lafkoilta vahvaa kiinnostusta ja muualtakin yritettiin kiinnittää mut. Jotenkin se Etenee oli vuoden aikana muodostunut sellaiseksi, että jos pääsen tonne, niin se on saavutus. Se oli koko ajan ollut se missio. Siinä mielessä oli melko selvä homma, että menisin sinne. Ja sitten tuli sainattua loppujen lopuksi.”

”Mä en halua hirveen tarkasti määritellä mitä musiikkia teen, koska sitten se on vaan noloa jos teenkin jotain muuta ja olen sanonut, että oon tää äijä.”

”Se mikä mun musiikissa jokaisessa biisissä kuuluu ja mitä yritän saavuttaa on se, että niissä olisi kaikissa tosi omanlainen estetiikka ja tunnelma. Mä olen kuvaillut sitä aikaisemmin, että mun pyrkimys on tehdä sellaista musiikkia, joka kuulostaa kauniilta. Mä yritän luoda niihin sellaisen jonkin näköisen maailman, joka näyttää joltakin. Kuulostaisi siltä, että se näyttäisi kauniilta, jos se olisi fyysinen maailma. Odotettavissa on musiikkia joka kuulostaa kauniilta ja yölliseltä.”

Musiikillinen esikuvasi?
”Jollain tavalla odottamatonkin, mutta My Chemical Romance. Se on ollut vahvasti elämässä aina. Pienenä vaikutuin niiden musavideoista. ’Vitsi toi rumpali näyttää siistiltä ja laulaja on niin siistin näköinen’.”

”Se on mulle tosi ikivihreetä musaa, voin edelleen kuunnella niitä samoja biisejä, kun kuuntelin joskus 13-vuotiaana ja ne tuntuu edelleen samalta. Niissä on jotain, että jos miettii esikuvana, niin mietin miten saan mun biiseistä ikivihreetä, ja että tunne säilyy niissä. Niistä ei tule kiusallisen kuuloisia viiden vuoden päästä.”

”Mä näen musiikin hirveen vahvasti kellon aikoina. My Chemical Romancen musa kuulostaa alkuillalta/yöltä. Mun mielestä mun musa kuulostaa myös. En tiedä onko tossa mitään järkeä, mutta jotenkin se musiikin väri, tunnelma, vibe on samankaltaista kuin heillä.”

Supervoimasi?
”Kuuntelen niin paljon ulkomaalaista musiikkia, että sen ehkä kuulee biisien tuotannoissa. Sävellyksissä on kuitenkin jollain tapaa suomalainen estetiikka ja sanoituksissa suomalainen sielunmaisema. Mä yritän vahvasti yhdistää suomalaisen fiiliksen ja ulkomaalaisen soundin. Se on sellainen juttu, jota ei hirveästi ole. Yleensä se on joko tai. Mun mielestä mulla on tunnistettava ääni myös. Ehkä noilla pärjää.”

Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Tunnelmaan. Mä tykkään kuunnella sellaista musiikkia, joka ei ole välttämättä synkkää, mutta jollain tavalla tummaa. Se ei ole surullista, mutta se on haikeaa tai melankolista.”