”Pyrimme tekemään Atomirotan ja Rod Stewartin sekoitusta” – Ursus Factory pinkissä pilvessä

Haastattelussa Ursus Factory.

Kerttu Malinen

Hyvästä livekunnosta, tarttuvista kappaleista ja omintakeisista sanoituksistaan tunnettu suomirockin voimaduo Ursus Factory julkaisi tänään uuden levyn Pinkki pilvi. Lähinnä räppiin erikoistuneelle Monspille siirtynyt yhtye teki uransa monipuolisimman levyn. Albumilla kuullaan aina kaikkea perinteisestä Ursus-soundista kunnon jyystöön ja siitä slovareihin.

Pinkki pilvi on bändin jäsenten Jussi Pelkosen ja Aleksi Ripatin mukaan kuulijoiden itsensä päätettävissä, mutta kaikesta päätellen pilven sisällä on vaihteleva meininki. Tästä syystä otimme yhtyeeseen yhteyden ja nostimme viisi kappaletta esiin tulevalta levyltä. Kappaleet valikoituivat juuri niiden vaihtelevan tyylin mukaan juttuun.

Tuore levy löytyy useimmista suoratoistopalveluista.

Levyn toinen kappale ja levyn ”varsinainen avaaja” Tähdistöön kuulostaa aluksi hyvin tyypilliseltä Ursus Factory -kappaleelta, mutta vaihtaa suuntaa pian ja tuo mieleen 1970-luvun stemmalauluvoittoista rock’n’rollia, jota soitetaan leveillä lahkeilla. Biisissä on myös pienet mausteensa The White Stripes -soundia.

Millaisissa myllerryksissä biisi on syntynyt, mitä referenssin uumenista löytyy mainitun kappaleen kohdalta, entä kuinka pitkälle raketti kantaa?

”Suunniteltiin jo varhaisessa vaiheessa levyä kokonaisuutena. Jossain vaiheessa mietittiin, että intron jälkeen lähtis Eksistentiaalinen biisi, mutta tultiinkin siihen tulokseen, että sille paikalle kaivataan ihan uutta verta. Heitettiin jammailemalla katiska musiikin jokeen ja saimme onneksemme Tähdistöön-kappaleen.”

”Idea lähti oikeastaan jostain Michael Jacksonin kitarariffien ja AC/DC-fiilisten sekoittelusta. Sitten kappale lähtikin luonnollisesti omaan suuntaansa, kun ruvettiin värittämään näistä ääriviivoista. Sanoitukset veivät lopulta omaan suuntaansa.”

”Alun perin kappaleen kertosäkeessä laulettiin ’Father John’, koska se kuulosti hyvältä. Käytyämme läpi kaikki suomen kielen sanat jotka mätsäävät tuohon sanarytmiin, päädyimme tähdistöön ja tämä rakkaustarina sai (Allun sanoin) galaktiset mittasuhteet. Raketti kantaa vaikka minne jos uskaltautuu kyytiin.”

Seuraava kappale Sydän on suuri taasen tuo mieleen skeittipunkin, joka on nykypäivänä taas kovassa huudossa. Jollakin tapaa haluan tunkea tähänkin kappaleeseen kaikuja menneiltä vuosikymmeniltä, joita kuullaan etenkin kertosäkeen pianon myötä. Kuinka väärässä olen? Kuinka suuri sydän on tässä tapauksessa?

”Kuulijahan on aina oikeassa! Poikkeuksellisesti tämän kappaleen kanssa suorien referenssien miettiminen oli vähemmällä, ja keskityimme siihen, mihin tämä tempo ja riffi vievät.”

”Piano toi hyvää lisäajoa kertosäkeeseen, ja siitä kannattaa nauhoitteella nauttia; livenä sitä ei tulla kuulemaan bändin vapaana olevien raajojen puutteen lisäksi sen takia, ettemme osaa soittaa sitä. Muutaman yrityksen jälkeen äänittäjämme Väinö kävi lopulta soittamassa raidan sisään, koska niin Jussi kuin Allukaan eivät jaksaneet hakata noita kahta säveltä tarpeeksi nopeasti.”

”Toki menneet vuosikymmenet kuuluvat ja itsellemme tuosta tulee näin jälkikäteen mieleen Green Day, Killers ja kertsistä stemmoineen Police, joista ensimmäistä on tullut kulutettua ehkä kaikkein vähiten. Sydän on keskikokoinen +.”

Hypätään hieman eteenpäin. Pakko mennä keskukseen on raskaampi kappale, sisältäen kuitenkin kevyemmät säkeistöt. Biisiä voisi veikata toimivaksi livevedoksi, joskin se kuullaan keikoilla vain biisillä mainittujen olosuhteiden täyttyessä. Minkälaisissa maailmoissa kappale syntyi? Entä mihin maailmaan se vie, kun sen kuuntelee?

”Pakko mennä keskukseen, yhdessä Sydän on suuri ja Tähdistöön -kappaleiden kanssa muodostavat levyn riehakkaimpien ja uusimpien kappaleiden trion. Tässä vaiheessa haimme rämisevää materiaalia levyn rauhallisten biisien vastapainoksi. Tässä onnistuttiin hyvän kolme kertaa.”

”Pakko mennä keskukseen -riffi on oivallista turpaanvetoa, ja versen biitti on inspiroitunut nepalilaisesta musasta. Biisin maailma on sellainen dystopia, jossa on pakko mennä keskukseen aina jos tahtoo minne ylipäätään jonnekin. Vai onko se sittenkin vain todellisuus.”

Hei zombi on atomirottainen kappale, joka tuo kertosäkeen osalta mieleen Rod Stewartin Do ya think I’m sexy -kappaleen. Kuinka hakoteillä nyt ollaan?

”Tässä toimittaja heitti sellaiset mielleyhtymät, että hakotiet ovat kaukana. Voisinkin tästä eteenpäin sanoa, että Ursus Factory pyrkii tekemään Atomirotan ja Rod Stewartin sekoitusta. Do ya think I’m sexy saattaa sieltä kaikua korviin, mutta jos oikein tarkkaan kuuntelee, Hei zombin kertsissä on eri melodia. Tämä on tarkistettu UF:n juristien kanssa etukäteen. Atomirotalle shoutout, Monspin kitaraosaston kuninkaat, respect!”

Levyn kuuntelutilaisuudessa kerroitte haluavanne tehdä slovarin, koska sitä teiltä vähiten odotetaan. Yhdessä on se ja kuulostaa oikein onnistuneelta. Kuinka paljon kuuntelitte Backstreet Boysia ennen kappaleen säveltämistä?

”Tässä täytyy sen verran korjata toimittajaa tai omaa lausuntoa, että halusimme tehdä slovarin ihan vaan siitä syystä, että halusimme tehdä slovarin. Sitten ehkä tuli mietittyä, että kehtaako tuota, koska se olisi niin erikoinen veto. Päätimme tehdä.”

”On hyvä tehdä yllättäviä ja provosoivia ratkaisuja, mutta itse emme fiilistele itsetarkoituksellista erikoisuuden tavoittelua, uskokaa tai älkää. Kasariballadit ovat yksi lempigenremme ja tähän kuningaslajiin annoimme oman panoksemme, ja mukavasti se onnistui. Backstreet Boys löytyy UF:n referenssilistalta.”

Levy on tähän asti melkoisen menevä. Millaista on tehdä tällainen kappale, vaikkapa Pakko mennä keskukseen -biisiin verratessa?

”Rehellisesti sanottuna aika ihanalta. Vaihtelu virkistää, ja varsinkin tässä tapauksessa voimaannuttaa. Idea siitä, että UF voisi vetää kunnon eeppisen balladin toteutui hienolla tavalla ja toi kivan oman makunsa tälle lautaselle. Pakko mennä keskukseen oli vielä pääruoan puolella, mutta yhdessä on jälkkäri. Toivomme, että myös kuulijakunta nauttii näin monipuolisesta elämyksestä.”