”Pyrimmme kauas manserockin arkisista ongelmista” – tropiikki ja kotimainen luonto yhdistyvät Maajon musiikissa

Kuru Kuru on jatkoa vuonna 2016 julkaistulle debyyttialbumille.

Toisen albuminsa julkaiseva Maajo on lähes ainutlaatuinen tapaus suomalaisella musiikkikentällä. Tamperelaisbändin soittamaa instrumentaalipainotteista ja afrikkalaistyylistä elektrooppista musiikkia ei esitä kotimaassa juurikaan muut. Poikkeuksia voi etsiä esimerkiksi Jesse-yhtyeestä, jolla on musiikissaan afrohenkisyyttä sekä jazzmuusikko Jimi Tenorista, joka on myös Maajon esikuva.

Bändi syntyi monen sattuman summana. Maajo oli alun perin perustajansa Jon Thuresonin sooloprojektin ainoaksi jääneen singlen nimi. Kyseistä nimeä kantava yhtye alkoi muodostua, kun Thureson pyysi ystäviään mukaan soittamaan muutamalle keikalle, jotka järjestettiin hänen ensijulkaisunsa ilmestymisen tiimoilta. Yhdessä soittaminen tuntui mukavalta ja kaikki halusivat jatkaa. Samaan aikaan brittiläinen Queen Nanny -levy-yhtiö lähestyi Thuresonia.

”He kysyivät, onko minulla lisää tällaisia biisejä. Kerroin bändiprojektista ja lähetin yhden demon. He kiinnostuivat ja demosta alettiin tehdä sinkkua, josta tuli pian ep ja lopulta homma eteni siihen pisteeseen, että me julkaistiin tupla-albumi Tropic of Tulli vuonna 2016″, Jon Thureson kertoo.

Parikymmentä vuotta dj:nä toimineen Thuresonin lisäksi yhtyeeseen kuuluu Mitja Virikko, Janne Melanen, Jussi Laitinen sekä veljekset Tuomas ja Juhani Lammi.

”Janne on fingerstyleen erikoistunut kitaristi. Sampleista ja taustalaulusta vastaava Juhani toimii projektissa tuottajana. Tuomas puolestaan on soittanut bassoa useissa rockyhtyeissä. Rumpukoneiden parissa livenä hääräävä tuottaja Mitja Virikko pyydettiin bändiin mukaan hänen osoittauduttua korvaamattomaksi ensimmäisen levyn miksausvaiheessa. Bändissä perkussionistina toimiva Jussi Laitinen on opiskellut rumpujensoittoa Länsi-Afrikassa. Tällä hetkellä hän on kuitenkin keikkatauolla keskittyessään teatteri- ja kirjailijauraansa”, Itse yhtyeen kosketisoittajana sekä tuottajana toimiva Thureson avaa.

Yhtye on pysynyt musiikillisesti samaan tapaan afrobaleaarisena, mitä se oli jo Maajo-singlellä. Kappale määrittää tyyliä edelleen, mutta se ei kuitenkaan rajoita bändin tekemistä.

”Me halutaan, että meidän musiikki on eskapistista ja että se vie kuulijan kaukaisiin paikkoihin. Manserockin arkisista ongelmista pyritään pääsemään mahdollisimman kauas. Maajo ottaa vaikutteita afrikkalaisesta musiikista, mutta me ei haluta peitellä supisuomalaisuuttamme.”

Kuru Kuru on jatkoa yhtyeen debyyttialbumille, mutta se ei kuitenkaan ole vanhan toistoa. Ensimmäisellä levyllä tunnelma oli kauttaaltaan trooppinen. Kuru Kurulla Maajo halusi tuoda kotimaista luontoa lähemmäs. Se tapahtui lisäämällä mukaan myös suomalaisen metsän ääniä ja niiden tuomaa mystiikkaa. Idea levyyn syntyikin Ylöjärven Kurussa bändin jokavuotisen mökkireissun aikana.

Yhtyeen musiikillinen kunnianhimo oli kasvanut. He halusivat tehdä levyn mahdollisimman itsenäisesti. Tämän vuoksi muun muassa ensimmäisellä levyllä kuullut vokaalisamplet jätettiin Kuru Kurulta pois. Niiden sijaan levylle pyydettiin vierailjioiksi afrikkalaistaustaisia laulajia.

”On ollut aivan mahtavaa päästä tekemään Ismaila Sanén, Wainan ja Akim Colorin kanssa näitä biisejä. He ovat kaikki eri puolilta Afrikkaa ja heistä jokaisella on erilainen elämäntarina. He syventävät kulttuurimatkaa, mikä levy mielestäni on.”

Vaikka Maajo ei Thuresonin mielestä voi sanoa tekevänsä afrikkalaista musiikkia, on bändillä silti selkeä yhteys siihen. Hän toivoo, että kuuntelijat jaksaisivat keskittyä musiikkiin ja etsiä kappaleissa piilevän tarinan, vaikka he eivät todennäköisesti ymmärrä kappaleiden laulukielinä toimivia njandžan, folin ja jolan kieliä.

Yksi uuden albumin mielenkiintoisista yksityiskohdista on ristiriita, joka syntyy trooppisuuden yhdistymisestä suomalaiseen talveen.

”Me oltiin marraskuussa mökillä ja kuunneltiin, kun järven päälle muodostuneeseen jääkerrokseen syntyi halkeamia, jotka kaikui pitkin metsiä. Siellä pakkasessa sitten alettiin tehdä trooppista musaa. Toivon, että levyltä välittyy se ristiriitainen, ehkä vähän unenomainen fiilis.”

Maajo on ollut mukana erilaisissa projekteissa. Yksi niistä on Loud Silents -elokuvafestivaaleille tehty musiikkiteos. Tapahtuma pyysi bändiä tekemään soundtrackin johonkin festareilla esitettävään elokuvaan. Yhtye suostui ja kohteeksi valikoitui Jurassic Parkin esikuvana toiminut 1920-luvulla tehty draamaseikkailu The Lost World.

”Haastavaa siinä oli se, että noin vanhassa elokuvassa juoni oli ontuva ja punaisen langan löytäminen vaikeaa. Leffa oli kuitenkin visuaalisesti kaunis, mikä helpotti äänimaiseman luomista, mutta paljon katselukertoja se silti vaati. Olen nähnyt elokuvan varmaan viisikymmentä kertaa.”

Vallitseva koronatilanne on pakottanut myös Maajon pyyhkimään keikkakalenterinsa tyhjäksi. Yhtyeen oli tarkoitus tehdä pienimuotoinen kiertue Italiassa jo ennen rajoitteiden tulemista voimaan Suomessa. Kiertue peruttiin yhdessä muiden alustavien kaavailujen kanssa. Maajo on kuitenkin saanut huomata ilokseen, että suoratoistopalveluissa kuuntelumäärät ovat kasvaneet.

”On ollut hauska huomata, että jo hyvissä ajoin ennen albumin julkaisua striimaukset ovat kasvaneet paljon. Ehkä se viestii siitä, että ihmiset kaipaavat eskapismia näinä aikoina.”

Kuru Kuru -albumi löytyy alapuolelta. Jutun lopussa on myös Maajon tuore musiikkivideo levyltä löytyvälle Lost Road -kappaleelle.