1990-luvun alussa rap naitettiin metalliin, ja tuhannet teinit ympäri Suomen saivat uuden suosikkimusiikkityylinsä. Jokaista Faith No Morea kohden oli kuitenkin kymmeniä bändejä kuten Electric Love Hogs, Mind Funk ja Scatterbrain, jotka ovat kestäneet aikaa yhtä hyvin kuin samaisella vuosikymmenellä ostettu tölkki maitoa (tuolloin toki myös Ö-luokan funk metal -yhtyeet olivat hetkisen aikaa kovinta koskaan, mutta kukapa nyt ei teininä typerä olisi?).
Vuonna 1991 perustettu Rage Against The Machine oli näiden yhtyeiden keskellä harvinaisuus. Debyyttialbumin kappaleet kuten Killing in the Name, Bullet in the Head ja Freedom (SE Zack De La Rochan karjuminen!) olivat jotain ennen kuulumattoman aggressiivista ja samalla melodista. Omassa ystäväpiirissäni aiemmin suoraviivaisia metalliriffejä harjoitelleet lukiolaiset tuijottivat Tom Morellon soitantaa haavi auki. Hengailimme usein kavereiden treenikämpillä, ja junttariffit vaihtuivat vinkutukseen ja kielien venyttelyyn. Mitä tahansa aloittelevilla kitaristeilla käteen tarttuikin, löysi se tiensä yleensä kitaran kielille – heidän oli pakko testata, millaisia soundeja se synnyttää.
Rage Against the Machine oli tätä nykyä 35+ -ikäpolvea edustaville tärkeä yhtye siinäkin mielessä, että monille sen antikapitalismi ja poliittisuus oli sysäys kohti aktivismia tai ainakin valveutumista. Rage Against The Machinen Che Guevara -paitoja vilkkui kesän musiikkifestivaaleilla ja keikkapaikoilla pilvin pimein. Kyllä, monille poliittinen aktivismi jäi lähinnä Che-paidan päällään pitämisen tasolle, mutta ainakaan itse olisin tuskin koskaan tarttunut vihaisena teininä Noam Chomskyn kirjoihin ja julistuksiin ilman Rage Against The Machinea.
Rage (kuten sitä tietenkin lyhennetyssä muodossa kutsuttiin) ei olisi kuitenkaan ollut mitään ilman aidosti tarttuvia kappaleita. Niissä oli alkuvoimaa ja punkin vihaa. Mikä muka puhuttelisi paremmin teini-ikäistä kuin kappaleet vapaudesta ja oman individualismin tärkeydestä?
20 vuotta sitten eli vuonna 1996 yhtye julkaisi albumiin Evil Empire. Sen suurin hitti Bulls on Parade kiteyttää Rage Against The Machinen asenteen ja aatemaailman täydellisesti. Kappaleen videolla punalippu liehuu ja väkijoukot kapinoivat viranomaisia vastaan.
Yksinkertaistettua kuvastoa ja rautalangasta väännettyä aktivismia? Toki. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tai kannata piilottaa vertaus- ja kielikuvien kaapuun.
Vittuuntumisen saa ilmaista myös suoraan.
Jarkko Fräntilä
