”Rakastan musiikkia, jossa kerrotaan jotain todellista, sillä muunlainen musiikki tuntuu tyhjältä” – haastattelussa Pyy, jolle artistius on mahdollisuus tulla nähdyksi

Syksyllä 2017 Pyhimys kiinnitti Pyyn Johanna-levymerkille. Tänä syksynä Pyy julkaisee debyyttilevynsä.

Tuottaja-lauluntekijä Pyy julkaisi viikko sitten toisen singlensä nimeltä Girlgangs. Artistin omaleimaisissa kappaleissa yhdistyvät intiimit sanoitukset, androgyyni lauluääni ja valtavat kertosäkeet. Syksyllä debyyttilevynsä Johanna-levymerkin kautta julkaiseva Pyy kertoi Rumballe musiikillisista taustoistaan, jotka ovat tuoneet artistin nykyiseen pisteeseen, sekä syventyi Girlgangs-biisiin ja sen rivien väleistä löytyviin merkityksiin.

“Muistan saaneeni akustisen kitaran joululahjaksi, kun olin ehkä 2-vuotias. Sitten istuin sen päälle.”

Näin Pyy, eli Pietari Pyykönen, sanoittaa ensimmäisen musiikkiin liittyvän muistonsa. Seuraava merkittävä vaihe tuli 6-vuotiaana, jolloin Pyykösen lempibändi oli Disco.

“Se oli mulle maailman kovin asia, syleileviä kertsejä ja tymäkkää pulputusta. 7-vuotiaana löysin Lordi-yhtyeen. Tämä oli heidän ensimmäisen levynsä aikaan, 20 vuotta sitten. Hurahdin siihen ihan totaalisesti”, Pyykönen nauraa.

Teatraalisuus veti Pyyköstä puoleensa, minkä vuoksi Kissin kaltaiset bändit lukeutuivat lapsena Pyykösen suosikkeihin. Kotona soivat ABBA, Kate Bush ja Róisín Murphy.

”Olen lapsesta saakka rakastanut pop-ilmiöitä, näyttäviä keikkoja ja elämää suurempaa musiikkia. Innostun eniten artisteista, jotka saattavat jopa vuosien ajan rakentaa harkittuja kokonaisuuksia omilla ehdoillaan, jotka ymmärtävät yksityiskohtien arvon, ja joille visuaalisuus on erottamaton osa artistiutta.”

Ensimmäiset sävellyksensä Pyykönen teki 7-vuotiaana.

“Ne olivat lähinnä sellaisia e-molli-renkutuksia. Äänitin levyittäin musiikkia eri mielikuvitusbändeille. 2011 tapasin Jaani Peuhun, joka on soittanut muun muassa Iconcrash– ja Swallow the Sun -yhtyeissä. Olin vähän ehtinyt opetella Logicia, mutta Jaani opetti mut tuottamaan musiikkia.”

Syksyllä 2017 Mikko ”Pyhimys” Kuoppala kiinnitti Pyyn edustamalleen Johanna-levymerkille.

Tämän vuoden huhtikuussa Pyykönen julkaisi debyyttisinglensä, jonka yhteydessä kerrottiin Pyhimyksen kuvailleen Pyykösen musiikin kuulostavan siltä kuin se olisi tehty luolassa. Pyykönen kertoo sitaatin ajoittuneen vuodelle 2019, jolloin Pyhimys oli artistin työhuoneella kuuntelemassa biisejä.

“Jaoin jutun Facebookissa, johon Mikko kommentoi tarkennuksen. Hän kirjoitti näin: ‘En tarkoittanut siis että olisi liikaa reverbiä tai dilsaa, vaan ihan sitä, että se ajanmukaisuus on enemmän kuviteltu kuin trendeistä suoraan kopioitu, ja siksi antaa mahdollisuuden ajattomuuteen.’ Ajattelen hänen tarkoittaneen sitä, ettei levy hae kuulijan hyväksyntää”, Pyykönen pohtii.

Soitettuaan kappaleitaan aikoinaan monille eri ihmisille Pyykönen päätyi lopulta siihen tulokseen, että tekee levystä juuri sen kuuloisen kuin itse haluaa.

”Ajattelin, että niin kuuluu tehdä. Kaikki olivat ihan eri mieltä, joten päätin, etten soita levyä enää kenellekään. Onneksi sain tehdä albumista juuri sellaisen kuin visioin. Johanna on siitä ihanteellinen levy-yhtiö, että siellä keskitytään tekijöihin ja pitkään uraan. Kannustetaan oman vision seuraamiseen.”

Pyykönen kuvailee itseään ujoksi, minkä johdosta oman musiikin julkaiseminen ei aina ole ollut itsestäänselvyys.

”Olen koko pienen elämäni kulkenut tätä kohti, että saisin olla artisti ja julkaista musiikkia. Olen kärsinyt ahdistuksesta sekä vääristyneistä ajatuksista sen suhteen, että pitäisi olla tietynlainen. Levy on pitkälti kronologinen ja alkaa siitä, kun on umpisolmussa. Loppua kohden alkaa vapautua ja oivaltaa asioita.”

Artistina Pyykönen pyrkii haastamaan itseään.

”Tuleva levy käsittelee paljon ’elämänpelkoa’. Siinä mielessä artistius itsessään on se action, jota olen kaivannut. Artistius on mulle tilaisuus uskaltaa ja tulla nähdyksi omana itsenäni.”

Kysymykseen siitä, onko kappaleiden julkaisu ollut kannattavaa, Pyykönen ei vielä osaa vastata.

“En tiedä vielä. Mutta en näe, että mulla olisi artistina muitakaan vaihtoehtoja.”

YouTube video

Teksteissään Pyykönen hakee ennen kaikkea rehellisyyttä.

“Rakastan musiikkia, jossa ollaan auki ja kerrotaan jotain todellista. Muunlainen musiikki tuntuu tyhjältä.”

Viikko sitten Pyykönen julkaisi toisen biisinsä. Girlgangs on näennäisen simppeli pop-kappale, joka kuitenkin käsittelee paljon itseään suurempia kokonaisuuksia.

“Ensimmäiseksi mulla tuli mieleen sana girlgangs. Mietin ystäväporukoita, ja hyvin pian mulla oli sellainen rivi, että mä kadehdin girlgangeja. Kappale on täynnä keskeneräisiä ajatuksia, joille en oikein löydä sanoja. Se tuli syvältä alitajunnasta. Sille oli tarve. En tiedostanut kirjoittavani sitä, enkä vieläkään ole miettinyt sitä läpi. Mulla on aavistuksia, mistä biisi kertoo, mutta se vesittyy heti kun yritän selittää sitä.”

Kappaleen rivien väleistä löytyy paljon sellaista, mikä tulee Pyykösellekin yllätyksenä. Siksi hän kokee pakottamatta syntyvien tekstien olevan itselleen mielekkäitä, sillä hän voi niiden kautta oppia itsestään uutta.

“Mua kiehtoo ajatus, että joku voi tehdä musta jotain psykoanalyysia noiden biisien perusteella”, Pyykönen nauraa.

Kappaleessa on lause “Mä en oo moneen vuoteen osannut luottaa yhteenkään poikaan”, minkä Pyykönen sanoo tarkoittavan montaa asiaa.

”Se rivi vain tuli, hätkähdytti ja tuntui oikealta. Kyllä mä olen luottanut poikiinkin, mutta en syvemmällä tasolla. Aina pysyy jokin etäisyys. Voi miettiä, kertooko kappale lopulta niistä tytöistä vai niistä pojista, vai jostain isommasta.”

Omassa musiikissaan sekä ystäviensä kanssa Pyykönen kokee voivansa olla herkkä ja haavoittuvainen.

“Mutta kuten biisissäkin laulan, ajattelen, että on olemassa jotain sellaista tiettyä itseltäni saavuttamattomissa olevaa herkkyyttä. En välttämättä edes tiedä mitä se on, mitä kaipaan, tai onko se kohtuuton odotus.”

Girlgangs-kappaleessa käsitellään myös syyllisyyttä ja huijarisyndroomaa, jotka biisissä kytkeytyvät äitihahmon antamaan ehdottomaan rakkauteen.

”Sitä, kun saa enemmän rakkautta kuin kokee ansaitsevansa. Ei koe olevansa sellaisen määrän arvoinen, tai että sellaista määrää voisi antaa rakkaudessa takaisin. Miksi sitä ei tunne ansaitsevansa, se liittyy varmasti johonkin häpeään, jota pohdin levyllä enemmän.”

Syksyllä ilmestyvää albumiaan Pyykönen kuvailee kunnianhimoiseksi kokonaisuudeksi. Levyllä kuullaan kuoroa ja jousia, spoken wordia sekä sampleja, joihin Pyykönen on hankkinut lupia ympäri maailman. Teemoja albumilla ovat muun muassa itsekritiikki, luottamus, kontrolli, sukupuoli, aikuisuus, masennus, ahdistus, näkymättömyys ja nähdyksi tuleminen.

“Ja maailmanloppu. Se käsittelee tosi paljon maailmanloppua, erinäisten maailmojen loppumista.”

YouTube video

Lisää luettavaa