”Rokki, garage ja punk on se pyhä kolminaisuus” – haastattelussa debyyttilevynsä julkaissut Kiss Disease

Helsinkiläinen Kiss Disease ammentaa vaikutteensa 70-luvun rämistelyrockista ja soittaa vaarallisia keikkoja. Perjantaina ilmestynyt debyyttialbumi vie bändin soundia monipuolisempaan suuntaan, mutta garage punk -juurista ei päästä silti mihinkään.

03.06.2022

Vuonna 2019 perustettu ja vuotta myöhemmin debyytti-ep:nsä julkaissut Kiss Disease on laulaja-kitaristi Ella Laineen ja kitaristi Alex ”Störbe” Stödin mukaan jäsentensä ensimmäinen vakavahenkisempi projekti.

Kaksikolla on taustaa pienemmissä bändiprojekteissa, ja Laine on käynyt nuorempana pianotunneilla. Tällä hetkellä rumpali Anni Kosonen vaikuttaa Tamara Luonto -yhtyeessä ja Störbe soittaa bassoa The MES -bändissä. Lisäksi yhtyeeseen kuuluu basisti Petrus Hirvonen.

”Tämä on ehkä eka bändi, jossa voin sanoa olevani jonkinasteinen muusikko. Olen ollut hc-bändissä toisena laulajana, mutta se on ollut sellaista meininkiä, etten aina laske sitä mukaan. Siinä ollessa en ehkä pitänyt itseäni oikein minään”, Laine nauraa.

”Soitin itsekin siinä samassa bändissä, ja se oli sellaista frendeille soittamista ja ystävien kanssa kimpassa tekemistä. Kiss Disease tuntuu oikealta jutulta ja kiinnostaa ilmeisesti muitakin kuin vain kavereita”, Störbe sanoo.

Yhtyeen musiikissa on vahvoja kaikuja etenkin 70-luvun punk- ja garage rockista. Siitä tulee selkeitä mielleyhtymiä etenkin The Runawaysiin, Dead Boysiin ja jopa Motörheadiin.

”The Runaways on mulle supertärkeä bändi, ja se varmasti kuuluukin sieltä läpi”, Laine sanoo.

”Omat kuuntelutottumukset on pitkälti vanhemmassa kamassa, 70-luvun Detroitissa ja sen tyyppisessä rämistelyssä – mitä näitä nyt on, MC5, The Stooges ja tuollaiset. Mutta on myös näitä uudempia kuten Amyl and the Sniffers ja Sheer Mag, jotka ovat innostaneet tosi paljon”, Störbe kertoo.

Laineen mukaan bändi kuulee aika paljon kommentteja, että heidän musiikissaan on vaikutteita protopunkista ja etenkin laulujen osalta jopa poppimelodioita.

”Kaikki nämä genret on mulle jotenkin niin vaikeita, mutta jotenkin rokki, garage ja punk on se pyhä kolminaisuus.”

”Emme ole miettineet missään vaiheessa älyttömän tarkasti, että haluamme tehdä tietyn tyyppistä musiikkia. Tämä tyyli, mitä se sitten onkaan, on ottanut suuntansa tavallaan meidän musamakujen yhteneväisyyksistä”, Störbe kertoo.

”70-luvulla kaikki näytti vain niin paljon paremmalta”, Ella Laine totesi bändin retrohenkisestä olemuksesta kysyttäessä.

Perjantaina ilmestyneellä You Met Me at a Strange Time -debyyttialbumillakin kuullaan puolen tunnin mittaan nähden hyvinkin erilaisia biisejä keskenään. Esimerkiksi päätösbiisi Bare Feetin rauhallisempi väliosa ja melodiset kitarasoolot tuovat kontrastia energisiin ja rämiseviin aloitusraitoihin.

”Näitä biisejä yhdistää sellainen melankolinen toiveikkuus sen sijaan, että mennään ja ajetaan vaan täysiä koko ajan. On haettu enemmän dynamiikkaa ja sitä, että biisit olisi myös keskenään erilaisia”, Störbe kertoo.

”Emme oikeastaan suunnitelleet sitä, vaan se on tullut tavallaan luonnollisesti. Haluamme soittaa monipuolisempaa musaa emmekä vain kolistella pelkkää punkkia kuten ekalla ep:llä.”

Laine kuvailee albumia vuoristoradaksi, jossa mennään ylös ja alas, tunnelmasta toiseen.

”Mun ainoa kuunteluohje on se, että sitä pitää kuunnella ihan vitun kovalla”, kitaristi-laulaja nauraa.

Sanoitukset ja laulut ovat yksin Laineen käsialaa, mutta sävellystyöstä bändi vastaa yhdessä. Joku tuo treeneihin riffi- tai sointukulkuidean, jota nelikko alkaa jalostaa kimpassa.

”Kaikki osallistuvat säveltämiseen enemmän tai vähemmän, ja sen takia se levy kuulostaa siltä kuin se kuulostaa. Ja mä kun en ole niin taitava soittaja, niin ne kaikki punkbiisit on mun tekemiä!”

Laine kertoo biisi-ideoiden syntyvän pääosin omasta elämästä ja välillä niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin tylsyydestä.

”Siitä, kun ottaa päähän joku oravanpyörässä tallaaminen. Rockmusiikkiin otetaan varmaan aika paljon vauhtia tuollaisista asioista yleensäkin.”

”Kun tämä bändi syntyi, mulle oli jotenkin hirveän tärkeää päästä riehumaan ja päästämään energiaa ulos, karjumaan luvan kanssa! Se toimii jotenkin paremmin, kun soittaa samalla kitaraa.”

”Se on oikeastaan se syy, miksi tulee tehtyä tätä koko hommaa. On jokin tarve puskea ulos kaikkea sitä rockmusaa, mitä on ottanut sisällensä vuosien ajan. Pakko tehdä biisejä, vaikka kukaan ei välttämättä kuulisikaan niitä”, Störbe sanoo.

Kiss Disease on tyylinsä puolesta jokseenkin poikkeuksellinen tekijä suomalaisella musiikkikentällä, mutta yhtye näkee erilaisuutensa hyvänä asiana.

”Kuuntelen hirveästi esimerkiksi australialaista ja amerikkalaista punkkia. En ole halunnut kopioida, mutta olen imenyt vaikutteita ja halusin tehdä samanlaista musiikkia. Sellaista ei ole Suomessa vielä niin hirveästi, vaikka on täällä esimerkiksi Plastic Tones ja tällaisia”, Laine sanoo.

”Suomessa kuunnellaan tosi paljon suomenkielistä musaa. Sitä voi aina arvuutella, menisikö meillä jotenkin kovempaa ja paremmin, jos tekisimme musaa suomeksi, mutta… Oli aika tietoinen valinta lähteä tekemään heti englanniksi. Ehkä silläkin ajatuksella, että joku jossain ulkomailla voisi kiinnostua meistä.”

Vaikka ensimmäinen levy on vasta ilmestynyt, porukan seuraava albumi on tekeillä jo hyvällä mallilla.

”Meillä on valmiina aika paljon biisejä, jotka on tarkoitus nauhoittaa syksyn tai talven aikana. Emme ole todellakaan jämähtämässä yhteen ajatukseen siitä, mitä meidän musan pitäisi olla. Se on lähtenyt laajentumaan joka suuntaan”, Störbe kertoo.

”Mutta silti hyvän maun rajoissa. Ei sieltä tule edelleenkään mitään rokki-iskelmää tai hullua progeilua”, Laine sanoo.

Tällä hetkellä Kiss Disease nauttii treeneissä käymisestä, yhdessä soittamisesta ja keikkailusta. Bändi esiintyy kesäkuussa tuplalevyjulkkarikeikoilla Puhelinseksin kanssa.

”Yksi kiva kommentti, mitä kuulemme aika usein on se, että meillä on vaaralliset keikat! Aina sattuu ja tapahtuu jotain, joku kaatuu rumpujen päälle tai kielet menee poikki… Vaarallista hikistä menoa on tiedossa ja luvassa, sen voimme luvata!”

Kiss Disease ja Puhelinseksi esiintyvät levynjulkkarikeikoilla 10. kesäkuuta Helsingin Kuudennella linjalla, 17. kesäkuuta Lahden Torvessa ja 18. kesäkuuta Tampereen Telakalla.

Lisää luettavaa