Sannimainen sekä hyvässä että pahassa, mutta kansallisrunoilijalta pitää voida vaatia enemmän – kriitikkoraati kuunteli Sannin singlen Pornoo

Sannin "paluubiisi" päätyi kahdeksan hengen kriitikkolauman pureksittavaksi.

Sanni julkaisi tänään singlen Pornoo, joka ehti totta kai aiheuttaa pienimuotoista kohua jo ennen ilmestymistään. Artistin itsensä mukaan kyseessä on rakkauslaulu, joka ”kertoo itsensä ja toisen sellaisenaan hyväksymisestä tässä informaatioähkyajassa, jossa aistiärsykkeitä ja vähintäänkin pehmopornoa on netti ja somekanavat pullollaan”.

Koska kyseessä on ensimmäinen Sanni-single pariin vuoteen, kuuntelimme sitä kahdeksanhenkisen kriitikkoraadin voimin. Huomionarvoista on myös, että tuottajanpallilla on Sannin pitkäaikaisen luottotuottajan Hank Solon sijaan Jurek.

”Hyvä paluubiisi! Pornotematiikkaa pyöritellään mukavan luontevasti ja niin, ettei tässä mitenkään päälleliimatusti kohautella. Lyriikassa hyvin sannimaisia palasia (Pamela, Google, Amorin haulikko), ja on kivaa huomata, miten tutulta Sannin tyyli jo tuntuu. Biisissä on ehkä vähän liikaa kaikkea, ja vaikka tosta kitarasta kovasti kaiken päällä tykkäänkin, niin kertsi istuisi kyllä hyvin pienillä muutoksilla Haloo Helsingille. Se ei ehkä ole hyvä juttu.”
– Anton Vanha-Majamaa

”Kappaleesta jo ennakkoon revitty ’kohu’ on ilmeisesti syntynyt pelkästä nimestä, sillä kyseessä on hyvin sannimainen, söde ja julistava rakkauslaulu. Suurimman kohauksen itsessäni aiheuttaa, miten sanomalla ääneen ’porno’ voi vielä aiheuttaa jonkinlaista kohua. Hieman kyseenalaistan kappaleen ajatusta pornon korvaamisesta parisuhteella ja/tai ei-fiktiivisen ihmisen haluamisella, sillä en usko että seurustelun ja pornon on varsinaisesti tarkoituskaan vastata samoihin tarpeisiin. Vai uskottelenkohan vain näin itselleni, kun poiccikseni eivät koskaan ole jättäneet pornoa vuokseni? Ruokapornon nousukiito on ilmeisesti ainakin tullut tiensä päähän, kun Pate ei tarvitse srirachaa eikä Sanni edes suolaa tai pippuria. Harmi, sillä suomalaisessa ruokakulttuurissa riittäisi kyllä vielä kehitettävää. Kuten kotimaisessa pornossakin!”
– Hanna Räty

”Enpä tiedä. Sanni on kuulostanut aidommaltakin, säkeistöjen huokailu tuntuu maneeriselta, ja teksti tuntuu olevan täynnä non sequitureita. Esimerkiksi jo nämä avaussäkeet: ’69 on vaan numero ei tarvii stressaa / Jengi piirtää sitä lokeroista baarin vessaan / Mut kun me vaan jutellaan / Mä en osaa pysyy paikoillaan’ – miten nämä asiat liittyvät toisiinsa. Ja miksi sana ’mut(ta)’? Tai ’Ei oo olemassa kuumempaa, vaik väittelisin Googlen kaa’. Miten Googlen kanssa voi väitellä – ja miten se olisi kuumaa? En tajua. Sanni on nyt urallaan siinä vaiheessa, että vaarana on alkaa pastissoida itseään, tehdä juuri sellaisia kappaleita kuin häneltä odotetaan, vaikka niiden aikaisempien hittien yksi pointti oli niiden raikkaus ja yllättävyys. Kertosäkeen kitaranostatus ja tarttuvuus pelastaa paljon, mutta ’bae bae beibi’ -koukku turmelee jonkin verran. Ei huono, mutta parempaa on lupa odottaa.”
– Samuli Knuuti

”Ensimmäinen kuuntelu sai huokaisemaan helpotuksesta, mutta viidenteen mennessä uhat realisoituivat. Kappaleesta tulee kiistatta niin suuri hitti kuin sen tekijät toivovat ja tietävät, mutta lopulta Pornoo tuntuu vain soundien ja hiusvärin freesaukselta. Sillä katsotaanpa: kuten kollega Knuuti yllä huomauttaa, ensimmäisestä säkeistöstä ei oikein ota tolkkua. Toisen säkeistön nettikirjoittelu ja ’ei tarvii olla Pamela’ -kohdat taas ovat turhan tuttuja edellislevyltä (Kakara ku Cara ja Moukari). C-osa taas loppuu kuin Että mitähän vittua. Eikä sillä, viittaaminen itseensä tai muualle on sinänsä jopa suositeltavaa, kunhan tuttuus ei tuntuisi kierrätykseltä. Nyt Amorin haulikko on ainoa näppäryys, joka osuu. Kansallisrunoilijalta pitää voida vaatia enemmän.”
– Oskari Onninen

”Aivan kiva popkappale, kiva huomata että Sanni kuulostaa Sannilta myös ilman Hank Soloa! Sovitus ja tuotanto on vähän täynnä omaan makuuni, tulee fiilis että kaikkea on pitänyt kokeilla? Smells Like Teen Spirit -kitara ja -rumpufilli sai hymyilemään! Ilmeisesti ilman pakollista droppi-ja-sen-perään-nostatus -kaavaa ei voi kuitenkaan tehdä suomihittiä.”
– Teemu Fiilin

”Hitti, ja jää soimaan päässä kertakuuntelusta. Tulee mieleen Charli XCX. Jurekin tuotanto kuulostaa korvaani liian ’turbolta’, siltä, että nyt muuten tehdään hittiä jota täysi Ruisrock-yleisö laulaa ja Sanni soittaa kitaraa ja huutaa ’Kaikki mukaan’ ja yleisö hakkaa käsiään yhteen samalla kun ilotulitteet räjähtää. Myös: onko kaikissa biiseissä pakko olla edm-nostatus ja sitten droppi, jota seuraa tuollainen papattimattokomppi? Tykkään jossain kohtaa iskevästä Garbage-fiiliksestä. Ehkä Sannin uudet Shirley Mansonin väriset hiukset edistävät mielikuvaa. Kertosäkeen melodiassa on suomalaista halolla päähän -melankoliaa. Toinen asia mikä yhä häiritsee, vaikka se Sannin kohdalla kuuluukin asiaan, on sanoitusten arkisuus. Tässäkin mennään nopeasti tilanteeseen, jossa kulta laittaa keittiössä ruokaa. Tulee heti mielikuva tylsästi sisustetusta kämpästä, kiiltävästä leikkuulaudasta ja sohvasta. Kumppanin rinnastaminen pornoon toimii tässä biisissä, mutta herättää silti halun vängätä, että täydellistä suhdetta ei tunnista siitä, ettei enää tarvii pornoo! Pornoa voi hyvin katsoa ja siitä voi tehdä jopa lisämausteen yhteiseen seksielämään, jos niin haluaa! Tämä on muuten alkanut soida päässäni muutaman kuuntelun jälkeen sanoilla: ’Beibi sä oot pornoo…’
– Iida Sofia Hirvonen

”Kiitettävän koukuttava biisi, jonka tuotantokin puolustaa paikkaansa, mutta ei oikein muuta. Tämä biisi on luultavasti innostanut enemmän ihmisiä levy-yhtiön neukkarissa kuin ainakaan tätä Sanni-fania. Biisi ei oikein kerro meille mitään uutta Sannista eikä edes laita vanhoja palasia kovin mielenkiintoiseen uuteen järjestykseen. Sanoituksen porno-viittaus tuntuu päälleliimatulta kohun hakemiselta, ja kohun herättämisessä onnistuttiinkin, mutta siitäkin tulee kovin tympeä fiilinki. Ikään kuin Sannin artisti-identiteettiin kuuluisi tehdä ’rohkeita’ ratkaisuja ja kohauttaa, ja siksi nytkin piti keksiä jotain päräyttävää. Muutenkaan teksti ei ole Sannin oivaltavimpia. Ei täysi huti, mutta Sannin parhaat biisit pesevät tämän 1000-0.”
– Tapio Ahola

”Kun Sannin biisillä soi säröinen sähkökitara, päänsä puskaan työntäneiden rockmuusikkojen olisi syytä tuntea kiitollisuudenvelkaa. Sillä jos joku voi tehdä uskottavasti kitaran kunnianpalautuksen, se on Sanni. Tänään vuorossa on grungekitara, huomenna kenties nu metal. Kappaleen suurin ansio on kuitenkin toimia käyntikorttina, jossa ei lue enää Hank Solo.”
– Jukka Hätinen