Sideways alkaa huomenna ja paikalla on rumbalaisista ainakin Jukka Hätinen ja Mikael Mattila. Kaksikko koosti ennakkokatsauksen 6.–8.6. järjestettävän festivaalin antiin.
Aikataulu
Jukka: “Sidewaysin aikataulua katsellessa sitä toivoisi taas, että oma musiikkimaku olisi suppeampi. Avauspäivänä harmaita hiuksia tuottaa kolmen brittiartistin päällekäiset soittoajat: Forest Swordsin edellisestä Suomen-vierailusta on jo liian kauan, Idles ja Kate Tempest eivät ole käyneet täällä aiemmin. Compassion (2017) on niin vaikuttava albumi, että uskon kääntyväni Forest Swordsin puoleen. Perjantain suurin kysymys lienee, että aikooko katsoa Chisun Momentum-livedebyytin vai musiikkilehdistön tämänhetkisen lempilapsen Black Midin Suomen-debyytin. Tällä hetkellä tuntuu, että tuohon kysymykseen ei ole oikeita vastauksia. Huomionarvoista on myös se, että soitto loppuu jo kahdelta, eli noin tuntia aiemmin kuin viime vuonna. Omien muistikuvien mukaan musiikin ystäviä riitti loppuun saakka, joten päätös ihmetyttää aavistuksen verran. Noin muuten palapeli on varsin mallikkaasti koottu!”
Mikael: “Idles / Forest Swords -törmäys on kyllä paha! Mahdotonta vieläkään sanoa, kumman puolelle kallistun. Joy as an Act of Resistancen ei-toksisen äijävoimistelun nostin viime vuoden top-kymppiin, mutta Forest Swordsin outoja äänimaailmoja olen ihastellut pidempään. Muita pahoja tilanteita ei omassa kalenterissani ei onneksi ole, ja sikäli kun en ole perjantaina Henrikin keikasta toipumassa, niin saatan kallistua Black Midin puolelle. Raskaan kesätyön raatajana olen aivan tyytyväinen aikataulun aikaistumisesta, viime vuonna turnauskestävyys kun oli suhteellisen koetuksella. Perjantainakin voi lampsia kotia kohti jo Hecker/Konoyon jälkeen. Erikseen kiitosta tosiaan muuten varsin inhimillisen aikataulun rakentamiselle!”
Räppikattaus
Jukka: “Rap-musiikki on saanut Sideways-ohjelmassa enemmän jalansijaa kuin viime vuonna – ja miellyttävän monimuotoisesti. Molemmat amerikkalaisvieraat kelpaavat: viihdyttävä mutta turvallinen Nas tarjonnee läpileikkauksen hittejä uransa varrelta, Danny Brownin keikat ovat puolestaan arvaamattomia – toissavuotinen esiintyminen Flow’ssa jäi alle minuutin mittaiseksi sään takia, mutta miehellä on itselläänkin kyky lietsoa kaaosta. Lisäksi ohjelmassa on DJ Ibusalin slacker-räppiä, Sitoin synkkää vaihtoehtosoundia, Iben uutta aaltoa ja paljon muuta.”
Mikael: “Onko kellään mitään käsitystä siitä, paljonko nämä räppijätit Suomessa oikeasti kiinnnostavat? Gods of Rap -keikalle myytiin jo järjestäjän puolesta puolen hinnan lippuja, mikä nyt ei varsinaisesti ollut täyden hinnan maksaneiden näkökulmasta hirveän reilua. Mutta kuulemma itse keikka oli sentään hyvä, joten mikäs siinä! En tästäkään huolimatta odota Nasia mitenkään hengitystäni pidättäen. Jenkeissä viime vuoden Nasir-levy sentään menestyi varsin hyvin, joten kotiyleisö ei ainakaan ole miestä hylännyt. Danny Brownin aion ehdottomasti katsoa. Ibusalin sijasta taidan heltyä Circleen, vaikka Hefneriä suuresti rakastankin – jos siis noin ajoissa alueelle jaksan. Sitoi on toistaiseksi ollut vain ’lupaus’, jonka konsepti on toiminut korkeintaan paperilla. Harmi, koska tällaisesta soundista pitäisi mielellään! Ibe on mukavasti tajuttu buukata täysin oikeaan slottiin, koska on parasta ‘tämmöistä’ maassamme juuri nyt!”
Päänräjäytys
Jukka: “Black Midi on puhallettu täyteen haippia. Vasta pari singleä julkaissut kvartetti on niittänyt mainetta etenkin keikkojensa ansiosta. Brittibändistä on suurin piirtein ennustettu Cardiacsin ja The Fallin manttelinperijää. Musiikki voi olla post-sitä ja math-tätä, mutta ainakin se on vastustamaton energianpurkaus. Lauantain Black Box -putki on psykedeelikkojen märkä uni: Circle, Magma, Let’s Eat Grandma ja Waste of Space Orchestra. Viimeksi mainittu on Roadburn-festivaalia varten kasattu Oranssin Pazuzun ja Dark Buddha Risingin synteesi, jonka avaruusprogemetalli vyörytetään niskaan kymmenen soittoniekan toimesta ja visuaalien saattelemana. Tältä keikalta poistutaan henkistä kokemusta rikkaampana.”
Mikael: “Black Midille on tosiaan käynyt perinteiset ‘brittimediat’. Tavallaan sympaattista, että sikäläinen musiikkimedia onnistuu menemään rockismissaan kaikkien lakisääteisten mittareiden yli. Näin paha on Radiohead-trauma! Vaan eipä siinä, hyvää musaa tekevät. Black Box onnistuu tosiaan olemaan lauantaina varsinainen mini-Roadburn kaiken keskellä, kun siihen ottaa vielä Circlenkin alkuun. Ei heikkohermoisille! Itsehän toivon räjähtäväni viimeistään Low’n keikalla sekä siinä vaiheessa kun Hot Chip polkaisee Over And Over -kappaleen käyntiin. Jaa miksikö? No tämän takia.
Alueohjelma
Mikael: “Sideways on aina onnistunut viehättämään kahjolla oheisohjelmallaan, vaikken siitä olekaan ehtinyt hirveästi nauttimaan. Tänä vuonna aion ehdottomasti katsoa ainakin toisen FCF Wrestlingin painispektaakkeleista, koska suomalainen showpaini on konseptina maailman hienoin asia! Koko konseptista on jäänyt erittäin lämminhenkinen ja suurisydäminen kuva, jossa campia pikemminkin syleillään kuin vältellään. Viime vuonna suosiota niittänyt House of Auer -drag show saa jatkoa, ja lintukaraoken sijaan tänä vuonna esitetään eläinkaraokea. Human screaming like goats screaming like humans!”
Jukka: “Ihanaa, että monensorttista alueohjelmaa järjestetään, ja paperilla moni kuulostaa lystikkäältä ajanvietteeltä. Sunnuntaina huomaan takuuvarmasti, taas, etten ole ehtinyt muuta kuin juosta keikalta toiselle. Bonelessin kukkakaaliwingsit aion testata.”
Kellarisoundit ja sellaiset
Mikael: “Valehtelematta vietin viime vuoden festarista ehkä suurimman osan Hifkin treenihallissa maan alla. Basement-areena oli siellä esitettyyn musiikkiin nähden pöyristyttävän liian iso, koska en nyt varsinaisesti voi vaatia festariväkeä ryntäämään sankoin joukoin esimerkiksi The Dead C:n keikalle. Tosin Black Midi saattaa tänä vuonna vetää lavaennätyksen. Täytyy silti myöntää, etten ole tämän vuoden erikoismusatarjonnasta ihan niin tyytyväinen, mutta tokihan sitä Huun-Huur-Tun, Gazelle Twinin, Tim Heckerin ja sen mainitun Forest Swordsin (jyrkällä ehkällä!) tsekkailee. Black Boxissa soittava Magma lienee kuitenkin tämän tarjonnan lippulaiva tänä vuonna.
Jukka: “Yllä mainittujen lisäksi liputan Puce Maryn (otsikkokuvassa) puolesta, noisea kun ei ole festareilla koskaan liikaa! Viime syksyllä julkaistu The Drought -albumi ja Kuudennella linjalla nähty keikka osoittivat, että tässä on kyseisen karsinan mielenkiintoisimpia artisteja. Ja ei kannata antaa noise-termin pelottaa, kyseessä on hyvin elokuvallista soundia. Ei muuta kuin avarin mielin melusta nautiskelemaan!”
Kehäraakit ja veteraanit?
Mikael: “Yllätyin, miten varauksetta lähipiirini on hehkuttanut Sueden Primaveran-keikkaa. En minä varsinaisesti lähde Brett Andersonin karismaa tässä kyseenalaistamaan, mutta kovin kuranttia musaa bändi ei ole viime vuosina tehnyt, ja sikäli arvelen sen luottavan nostalgia-annostukseen. Mutta olihan Pulpkin taannoin Ruisrockissa vain yksiselitteisen ihana, joten hyvää viihdettä varmasti on luvassa! Nasin ruodinkin jo tuossa aiemmin, ja suurin kysymysmerkki on Stephen Malkmus. Hädin tuskin oli Primaveran alue tyhjentynyt, kun maailmaa valistettiin Pavementin vuoden päässä olevista paluukeikoista. Millä meiningillä maailman paskin hyvä paska laulaja siis lähtee liikenteeseen?”
Jukka: “Sueden viimeisin albumi The Blue Hour (2018) on otettu vastaan niin poikkeuksellisen suosiollisesti, että yllätyin miten vähän sen kappaleita päätyi settilistaan Primaverassa. En nyt spoilaa sen enempää, mutta paino sanalla nostalgia. Malkmus tosiaan. Odotan maailmanluokan släkkeröintiä!”
Tutustu ohjelmaan Sidewaysin kotisivuilla.