Slush Musicin puheenvuorot pyörivät blockchain-teknologian ympärillä – tuleeko se mullistamaan musiikkimaailman?

Lohkoketjuteknologia on parissa vuodessa muuttanut sen, miten käsitämme rahan. Slush Musicissa pohdittiin, voiko se tehdä saman musiikkijakelulle.

01.12.2017

Slush Musicin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä bitcoinin kurssi kävi ensimmäistä kertaa historiassaan yli 10 000 dollarissa. Kryptovaluutan arvo on toisin sanoen kymmenkertaistunut viimeisen vuoden aikana ja kurssin nousu on ajoittunut suurimmalta osin viimeisten viiden kuukauden aikajaksolle, jota ennen valuutta kiikkui pitkään 2000 dollarin molemmin puolin niin sanotun skaalautuvuuskriisin luodessa epäluottamusta blockchain- eli lohkoketjuteknologiaan perustuvaan bitcoin-liikenteeseen alkujaan turvatoimeksi kehitetyn rajatun lohkojen koon vuoksi. Valuutan infra ei enää pystynyt kannattelemaan kasvanutta käyttäjämäärää.

Jo bitcoinin aiempi kipuaminen parin tuhannen dollarin kurssiin nähtiin ilmiömäisenä kasvuna, jonka lohkojen kantokyvyn loppumisen piti lopulta katkaista; se olisi bitcoinin loppu. Kryptovaluutan historian kiistanalaisimmassa paradigmavaihdoksessa otettiin käyttöön lopulta muun muassa kiistellyt Segwit-protokolla ja BCH Hard Fork -sääntömuunnos, joita kritisoitiin valuutan desentralisaation ja säännöstelemättömyyden uhkana. Päivitykset kuitenkin onnistuivat palauttamaan sijoittajien luottamuksen.

Bitcoin ja siihen rinnasteiset kryptovaluutat ovat ison rahan mukanaan tuoman mediaseksikkyytensä ansiosta lohkoketjuteknologian näkyvin ja tunnetuin implementaatio, mutta jos Slush Musicin tämän vuoden tarjontaan on uskominen, voi musiikkiteollisuus olla yksi sen tulevaisuuden kohderyhmistä. Ainakin tapahtuman puheenvuoroista huomattava osa sivusi tavalla tai toisella blockchainin hyödyntämistä.

Hans Peter Rothin Muserk-lisensointialusta tarjoaa mahdollisuuden löytää pre-clearattua musiikkia ja manageroida omia julkaisuja. Roth on huolissaan musiikin tekijänoikeuksien tilityksistä. Hän uskoo, ettei Blockchain tule ratkaisemaan lisensointiongelmia. Samalla hänen esittelemänsä haasteet ovat osa juuri sitä pohjaa, jolle blockchain-teknologiaa kehitetään ja hän jakaa blockchain-devaajien kanssa huolen tuottojen reilusta ja tehokkaasta kotiuttamisesta artisteille ja tekijänoikeuksien hallinnoinnin vaikeudesta.

Rothin mukaan fyysisen tallennemyynnin malli, jossa sisältö kulkee kustantajien kautta käyttäjille ja tilitykset takaisin artistille korvautuu digitaalisissa jakeluympäristöissä hitaasti kotiutuvilla voitoilla ja hallitsemattomuudella. Roth ei ole Slushin ainoa vieras, jonka puheessa vilahtelee termi ”Chinese Whispers”: musiikin karkaaminen oikeudenomistajiltaan, jos nämä eivät enää pysty jäljittämään, missä tuotetta kulutetaan ja kuinka paljon. Hän painottaa metadatan tärkeyttä kappalemateriaalin merkinnässä sen hallinnointia ja seurattavuutta varten ja esittää tällaisen datan puuttuvan suurimmalta osalta nykyisin digitaalisesti jaeltavasta musiikista.

Data on jotain, mistä Slushissa jaksetaan puhua sen enempää sen laatua määrittelemättä, kuitenkin tänä vuonna ehkä kriittisemmin kuin ennen. ”Kaikilla on jo dataa, mitä sillä tehdään”, kuului startup-yrittäjä ja dj John Acquavivan sanoma tiivistettynä. Blockchain-koulukunnan parissa datan haasteellisuus pelkistyy tietokantoihin ja niiden hallintaan. Yksityisesti hallinnoitu tietokanta hyödyttää vain omistajaansa.

Jos Rothin edustaman näkökannan mukaan blockchain ei vielä ratkaise mitään, ovat lohkoketjuoptimistit kuitenkin Slushissa enemmistössä. Hajautettujen tietokantojen avulla raskas lisensointi-, julkaisu- ja myynninedistämisprosessi voidaan automatisoida ja teoriassa luoda lisäarvoa artistien tuotannolle. Samalla eliminoidaan Chinese Whispers -ongelma, sillä kaikki lisensseihin tehdyt muutokset ja käyttö ovat jäljitettävissä.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Björkin uuden albumin markkinointia artistin omilla coineilla, joiden arvon kasvu toimii insentiivinä levyn jakamiselle eteenpäin? Sähköisiä, niin sanottuja älykkäitä sopimuksia? Piratismin minimointia tai jopa häviämistä kokonaan? Slushin puhujista kenelläkään ei tunnu olevan konkreettista näyttöä millainen blockchain-pohjainen musiikkibisnesekosysteemi lopulta olisi, mutta tätä kirjoittaessa Youtuben massiiviset videosisältöjen estot Suomessa Teoston kanssa käytyjen neuvottelujen kurinpalautuskeinona voivat antaa jotain esimakua.

Googlen kaltaisen jätin kiristäessä suomalaista tekijänoikeusedunvalvojaa musiikin käyttäjät löytävät itsensä yllättävästä tilanteesta. He eivät olleetkaan suorassa suhteessa palveluntarjoajaan, vaan välissä on käytännössä kaikkeen musiikinkäyttöön kytkeytynyt joskin usein näkymätön tekijänoikeusjärjestö. Kun tämä paikallinen instituutio tekee työtään, kansainvälinen palveluntarjoaja menee lakkoon.

Tällaiset eturistiriidat blockchain-ympäristö voisi välttää. Ensinnäkin sen voisi olettaa automatisoivan huomattavan osan Teoston tekemästä mekaanisesta työstä. Toiseksi se eliminoisi lainsäädännöllisistä eroista johtuvat territoriorajoitteet: hajautettuna laskenta-alustana se ei käytännössä sijaitsisi missään, ja oikeudenhaltijoiden ei tarvitsisi miettiä, katoavatko voitot samalla kun markkina-alue vaihtuu; tuleeko eurooppalainen kappale soimaan millä prosenttiosuudella amerikkalaisessa radiossa, millä taas Pandorassa ja nettiradioissa, joista tuotot jaetaan sopimusosapuolile Yhdysvalloissa eri käytännöillä. Eikä amerikkalaisartistin tarvitsisi vaivata päätään sillä, että pohjoismaisessa kääpiövaltiossa hänen oikeuksiaan valvoo ulkopuoliselle vaikeasti avautuva kvasi-byroo, josta kukaan ei ole Suomen ulkopuolella koskaan kuullutkaan.

Kolmanneksi: Youtuben monopoliasema tulisi murtumaan. Ainakin niin kauan, kuin vanhan mallin palveluntarjoajat pitävät kynsin hampain kiinni datastaan, ne ovat ei-keskitetyille blockchain-ekosysteemeille hyödyttömiä. Tekijällä voi olla oikeudet suoratoistopalvelussa näkyvään teokseensa, mutta niin kauan kuin datan katselukerroista kerää ja hallinnoi Google, ei sillä ole blockchain-systeemissä kasvupotentiaalia. Sen sijaan, että materiaali on yhden tarjoajan palvelimilla, tarvitaan riippumattomia alustoja, ja vaikka immateriaalioikeudet säilyisivät, olisi niiden jakeluinfra yhteistä omaisuutta.

Blockchain-ekosysteemin toteuttamisesta ei lopulta kuitenkaan tarjottu sen enempää käytäntöön pohjaavia esimerkkejä, vaikka Slushin puhujista monet tekevät töitä ja perustavat yrityksiä sen ympärillä. Datan tavoin blockchain tuntuu olevan buzzword, joka otetaan esiin lähes jokaisessa puheenvuorossa, koska sen ohittaminen olisi liian iso riski. Block sitä, block tätä. Huomaan miettiväni, onko edessäni istuvan naisen New Kids on the Block -paita jotain tekkiporukan sisäpiirihuumoria.

Cliff Fluet on partneri lakiasiaintoimisto Lewis Silkinilla erikoisalanaan brändit, immateriaalioikeudet ja tekijänoikeuksien monetisaatio. Vaughn McKenzie on toimitusjohtaja Jaakissa, joka tarjoaa pelkistettyjä lisensointiratkaisuja ja älysopimuksia. Fluetin ja McKenzien paneelikeskustelu on blockchainin suitsutusta sillä varauksella, että oikeaa pääomaa tarvitaan edelleen mukaan, ja julkaisijoiden on annettava tukensa uusille prospekteille. Parhaimmillaan julkaisijat voisivat tajuta, että blockchain avaa viimein sen oven, jonka luultiin sulkeutuneen jo aikoja sitten: musiikkia voi levittää digitaalisesti, ilman säätelyä, ja silti tienata sillä. Tarvitaan vain järjestelmä, jossa kaikki ovat mukana, ja voivat luottaa toisiinsa. Blockchainin takaama transaktioiden todennettavuus on tässä avainasemassa.

Artistien voitoista on tähän saakka kuitenkin syönyt huomattavan osan julkaisuprosessi. Blockchain on pelottava aihealue musiikkiteollisuudelle, joka kokee sen uhkana oikeuksiensa hallinnoinnille ja menettävänsä otteen artisteista. Desentralisoitu ympäristö ei Fluetin ja McKenzien mielestä ole ainoastaan artisteja hyödyttävä malli, vaan on kehitettävissä musiikkiteollisuuden tarpeisiin, jos osapuolet saadaan saman pöydän ääreen. Parhaimmillaan tietokantojen hajauttaminen mahdollistaa kysyntä- ja tarjontapoolien nopeamman yhdistelyn ja yleisön osallistamisen sekä kuulijapohjan kasvattamisen helppokäyttöisempiä palveluja tarjoamalla.

Yksittäisellä bitcoinilla on omistaja, mutta sen takana oleva lohkoketju on yhteistä omaisuutta. Samoin levy-yhtiöiden on vaikeaa ymmärtää, että omistaessaan edelleen tekijänoikeudet ne eivät omistaisi niitä kontrolloivia sopimuksia. Lisensointikonsultti Emma McIntyren mukaan musiikkiteollisuuden organisaatiot ja datasiilot eivät kykene territorioiden väliseen saati keskinäiseen keskusteluun. Iskusanoja ovat nyt datan synkronisaatio ja läpinäkyvyys. Kaksi vuosikymmentä jatkuneen, perinteisistä jakelukanavista paenneen vapaan levittämisen jatkuessa blockchain voi olla myös takaovi takaisin digitaalisten oikeuksien hallintaan, ja sitä kautta monetisointiin.

Donald Gossen kryptoekonomiaa edistävästä Ocean Protocol -säätiöstä on toteuttanut muun muassa Toyotan älyautohankkeisiin ajodatan hajauttamista. Hänen mukaansa ajatus yksittäisten suuryritysten omistamasta datasta ei lopulta hyödytä ketään. Samoin musiikkijulkaisijat ovat jo pitkään hukanneet resursseja jo olemassa olevien, mutta ehkä eri lisenssirajapinnassa toimivien käyttäjäsegmenttien eristämisellä toisistaan.

Blockchain ei olekaan uusi tietokäytäntö, vaan uusi ratkaisu vanhoihin ongelmiin: näistä vaikeimmin ratkaistavat ovat prominenssi ja attribuutio. Full Stack -implementaatiotason saavuttaakseen blockchain tarvitsee prominenssin, joka ulottuu aina kehitysvaiheesta kulutukseen ilman välikäsiä. Attribuutiolla taas transaktiot paikannetaan varmasti ja tehdään reaaliaikaisiksi, vaikka sopimuksia voidaan jatkuvasti neuvotella uusiksi ja oikeuksien hallinta voi muuttua.

Teknologian tasolla uutta ei keksitä, mutta kryptoekonomian tasolla tehdään hienosäätöä, joka poikkeaa aiemmista keskitetyistä malleista. Sen sijaan että bisneksen tekeminen olisi nollasummapeliä, jossa yhdellä toiminnolla menetetään ja toisella ansaitaan, ei blockchainin tarjoamassa ympäristössä tapahdu perinteistä arvon hajaantumista. Osakkeenomistajan arvo kasvaa samalla kun verkosto kasvaa. Music Tech -festivaalin perustaja Michele Magas on samoilla linjoilla: inflaation käsite on blockchainille vieras. Hän havainnollistaa tätä esimerkillä kuoliaaksi ylisoitetusta kitarariffistä, jonka arvo todellisuudessa säilyy, kun sen loputtomat iteraatiot voidaan attribuoida tiettyyn paikkaan ja viitekehykseen, ja niiden suosiota ja vastaanottoa uusissa kohderyhmissä ja konteksteissa analysoida.

Kaikki tämä kuulostaa siltä, että blockchainin ympärillä pyörii lupauksia, hypeä, ja vaikeasti avautuvia sovellusmahdollisuuksia. Jos johonkin on uskominen, on se blockhain-luottavaisten kyky itsekin myöntää, että teknologia tarvitsee musiikkiteollisuuden tukea ja oikeaa konseptin todennettavuutta.

Kriittisiäkin ääniä Slushissa kuultiin. Paul Dilorito PRS-tekijänoikeushallintajärjestöstä sanoo, ettei ole blockchainia vastaan, mutta kaipaisi keskusteluun realismia. Avaukset blockchainiin liittyen ovat usein teknologiakeskeisiä, mutta samalla unohtuvat työkulttuuri ja lukuisten osakkeenomistajien intressit. Hierarkiat, politiikka ja ekonomia sanelevat lopulta sen, että palveluille tarvitaan pääomaa, ja vahvan ansaintamallin uupuessa tekijät joutuvat maksamaan.

Vaughn McKenzie muistuttaa, että myös teknisiä rajoituksia, kuten skaalautumisongelma on jatkuvasti olemassa, vaikka hän uskoo siitä päästävän yli muutamassa vuodessa. Tämä kuitenkin vie meidät jälleen takaisin bitcoinin viimekesäiseen skaalautumiskriisiin: se vältettiin uusien protokollaratkaisujen avulla menestyksekkäästi. Samalla pitkän linjan kryptoaktivistien parissa syntyi uusi epäluottamus kaiken muuttamaan tähdänneeseen lohkoketjuteknologiaan: johtaisivatko Segwit- ja BCH -päivitykset siihen, että jatkossa demokraattiseksi suunniteltu valuutta alkaisi keskittyä niiden tahojen hyväksi, joilla olisi jo valmiiksi valtavat resurssit injektoida pääomaa ja ottaa riskejä?

Ja ennen kaikkea: millaiseen keskinäiseen luottamukseen perustuu desentralisoitu talousjärjestelmä, johon lopulta sen säilymiseksi joudutaan puuttumaan niin, että sen käyttäjät eivät koe sitä enää omakseen? Blockchain vaikuttaa alueelta, joka vielä odottaa kesyttämistään musiikkiteollisuuden tarpeisiin, ja kun se kesytetään, moni ehtii varmasti pettyä.

Lisää luettavaa