Kansainvälistä kulttisuosiota nauttivan lo-fi-popkaksikon Stereo Totalin toinen puolisko Brezel Göring (kuvassa oik.) kertoili yhtyeen hurjasta kiertueesta, muusikkona luovuuden säilyttämisestä ja Karkkiautomaatin vaikutuksesta.
Teksti: Mikael Helenius
Miten teistä tuli kansainvälisesti tunnettu kulttibändi? Kansainvälinen selittynee ankaralla kiertämisellä, mutta miten on kulttibändi-osion laita?
– Ollakseni rehellinen, minulla ei ole aavistustakaan. Luulen ison levy-yhtiön puuttumisen edesauttaneen siinä, mutta en tiedä miten päädyimme nykyiseen asemaamme. Meillä ei koskaan ollut suunnitelmaa. Yllätyin jatkuvasti Stereo Totalille tapahtuneista asioista, enkä osaa selittää niiden syitä. Ympäristön vaikutuksen hylkääminen auttoi varmasti. Muistan tiettyjä vuosia kun en kuunnellut lainkaan ajan musiikkia enkä käyttänyt ajan muotisoittimia. Olin hieman ajasta irrallaan. Emme ole koskaan myöskään pitäneet kulttuurikeskittyneisyydestä, joten sen takia aloimme laulamaan kaikilla muillakin kielillä kuin englanniksi.
Olette äänittäneet kappaleita saksaksi, ranskaksi, englanniksi, japaniksi, espanjaksi ja turkiksi. Miten olisi suomenkielisen kappaleen tai albumin laita?
– Se on tavoitteena. Soittaessamme Karkkiautomaatin kanssa huomasimme suomen olevan mahtava laulukieli. Ranskalainen muusikko Jacno, jonka kanssa äänitimme, sanoi saksaksi laulamisen kuulostavan kuinka laulussa olisi valmiiksi jo kaikua. Sen jälkeen olen kunnellut eri laulukieliä lauluefekteinä. Suomi kuulostaa ketjutetulta Screamer-säröltä, massiiviselta kaiulta kompressiolla ja flangerilta. Voisimme ehdottomasti laulaa suomeksi.
Stereo Total kiersi Skandinaviassa 1997 Aavikon ja Op:l Bastardsin kanssa. Minkälaisia muistoja teillä on tästä kiertueesta ja bändeistä?
– Meillä on todella hyviä muistoja kiertueesta. Seutu itsessään oli hyvin näyttävää ja ihmettelimme kaikkea kuulemaamme hyvää musiikkia. Aavikon kohdalla pidimme heidän ainutlaatuisista melodioistaan ja tavasta käyttää Casioita. Pidimme Op:l Bastardsin aikamanipulaatiosta musiikissaan ja molempien bändien hienovaraisesta huumorista. Maisemat ja valoisuuden vaihdokset kirkkaan ja säkkipimeän välillä saivat meidät tuntemaan olevamme toisella planeetalla. Nautin aina kaikesta hieman poikkeavasta ja Suomessa huomasimme olevan upea musiikkikulttuuri.
Kierrätte kaikkialla ympäri maailmaa. Pääsettekö näkemään maailman kolkkia ja tapaamaan kiinnostavia ihmisiä, vai näettekö vain hotellihuoneita ja keikkapaikkoja?
– En pidä turistimatkoista. Suurimassa osassa käymistäni paikoista en ole käynyt katsomassa nähtävyyksiä. Tärkeintä on, että pääsen tapaamaan undergroundmusiikista pitäviä ihmisiä, ja näen kuinka ihmiset vaalivat kulttuuriaan ongelmienkin keskellä. Kiertävänä muusikkona saa nopeasti henkilökohtaisen yhteyden ihmisiin kaiken tapahtuessa nopeassa tahdissa. Suurimman osan ideoistani saan kiertueilla tapaamistani ihmisistä ja monet heistä päätyvät tarinarepertuaariini.
Kuinka säilytätte amatöörimäisen ja kekseliään lähestymistavan musiikkiinne?
– Vihaan laatua ja täydellisyyttä, joten opettelin ammattilaiseksi epäammattimaisuudessa. Yritämme aina vältellä äänenlaatustandardeja, huoliteltua säveltämistä ja soitinvirtuositeettia. Aloitamme jokaisella levyllä nollasta ja yritämme unohtaa kaiken tietämämme musiikista ja tekniikasta. Ongelma pitkäaikaisena muusikkona kun on, että siitä tietää liikaa. Tietämys musiikista ei tee iloisemmaksi tai paremmaksi muusikoksi vaan rajoittaa ja saa kriittiseksi. Pidän aina ihmisten teini-iässä kirjoittamista kirjoista; niissä saattaa olla ilmeisiä muotovirheitä, mutta kaiken kaikkiaan lähestymistapa on voimakas ja suora.
Päätätte kiertueenne kahdella keikalla Suomessa. Miten kiertue on sujunut tähän asti?
– Tämän vuoden kiertue on ollut todella hurja. Emme ainoastaan ole soittaneet paljon, mutta myös todella hankalissa paikoissa. Kierrämme oldschool-tyylillä: bussi, kuski, lämppäri, matkalaukkuja ja paljon kilometrejä. Euroopan kiertueemme jälkeen menimme Kolumbiaan. Useimmat bändit eivät soita siellä huumesotien ja kidnappausten vuoksi. Keikat olivat todella intensiivisiä ja siellä oli luova tunnelma: Ihmiset julkaisivat fanzineja, tekivät omia vaatteitaan ja pyörittivät muotimerkkejä.
Sen jälkeen lähdimme soittamaan goottifestivaalille Vilniukseen, Liettuaan. Pelkäsimme etteivät goottiyleisö pitäisi musiikistamme. Soitimme festivaalin ”oudon elektromusiikin illassa”, ja se oli mainio esiintyminen nimityksestä huolimatta. Sen jälkeen matkasimme USA:han, joka oli muuttunut. Kiertäminen siellä on nykyään todella vaikeaa kun bensa on kallista ja MySpacen myötä on paljon enemmän bändejä. Monet tuntemamme bändit ovat lopettaneet kiertämisen siellä vaikeuksien vuoksi. Myös musiikin suhteen oli erilaista. Erityisesti Los Angeles oli musiikkitarjonnaltaan paljon klubipainotteisempaa kuin aikaisemmin. Yhdysvaltain neljän viikon kiertueen aikana meillä oli yksi vapaapäivä.
Olimme jo valmiiksi erittäin väsyneitä kun saavuimme Meksikoon, missä oli hurja meno. Meillä oli siellä kaksi levyä julkaistuna (Baby Ouh! ja espanjankielinen No Controles), joten jouduimme melkoiseen radioshow’den, haastattelujen ja esiintymisten pyöritykseen. En halua valittaa koska olen onnellinen kaikesta tapahtuneesta, mutta neljä päivää jotka vietimme Meksikossa menivät todella nopeasti. Soitimme Monterreyn kaupungissa, missä oli vaaralliset oltavat huumekartellien ja murhien vuoksi. Mielestäni promoottorit olivat todella urheita järjestäessään konsertteja niinkin vaikeiden olosuhteiden vallitessa.
Kaiken kaikkiaan kiertue on ollut mukava, ja olemme iloisia päättäessämme sen Suomessa!
Stereo Total esiintyy 19.11. Valoa Festivalilla Tampereen Yo-talolla ja 20.11. Helsingin Korjaamolla.