Helsingin Night Visions -leffafestivaalissa 16.11. näytettiin F**k it up! -dokumenttielokuva brittipunkrock-bändistä Towers of London. Bändi oli pystyssä vuosina 2004–2009. Mikäli elokuvaa ei vedetä pois Night Visionsin ohjelmistosta, sen ehtii nähdä vielä lauantaina ilta-päivällä.
”Leffahan ei ole virallisesti saanut ensi-iltaa yhtikäs missään. Meillä on festivaalikatalogissa julistekuva, jossa lukee Toronto Hot Doc’s official selection, mutta leffa vedettiin siellä pois ohjelmistosta”, juontaja alustaa ennen näytöksen alkamista.
”Sen piti myös olla viime viikolla Lontoossa paikallisen dokkarifestivaalin ohjelmistossa, mutta se vedettiin sieltäkin pois. Yhtyeen jäsenet, jotka ovat nyt tekemässä comebackia, olivat olleet yhteydessä festivaalin teatteriin Lontoossa ja ilmoittaneet, ettei elokuvan näyttäminen nyt vain käy päinsä.”
“Kaikki sopimusasiat on kuitenkin kunnossa ja näin poispäin. Eli tämä on nyt oikeasti elokuvan maailmanensi-ilta. Sattuneista syistä, emme ole pitäneet asiasta mitään meteliä. Emme halua bändin jäseniä kimppuumme. Kun näette elokuvan, ette yhtään ihmettele sitä. Nauttikaa.”
New York Dollsin ja Guns N’ Rosesin kanssa keikkailleen Towers of Londonin mokillaan ylöspäin urallaan etenemistä oli hilpeää ja myötähävettävää seurata. Hiuslakan ja kokaiinin täyteisen bändin miltei joka keikalla oli nyrkkitappelu. Kitaristin äiti kehui poikansa bändiä, vaikka sai lasipullosta naamaan. Bändissä avauduttiin, että kiusattujen tulisi lyödä takaisin ja tappeleminen on kivaa. Haastatellusta fanistakin tappelu on keikan paras osio. Myös TVT Recordsissa vakuututtiin keikkatapahtumista, ja bändi solmi viiden levyn sopimuksen.
Elokuva on täynnä potentiaalisesti ikonisia ja hellyyttäviä lainauksia tosielämän Spinal Tapiksi tituleeratulta bändiltä. Guardianin toimittaja avasi, kuinka bändi saa nauramaan, eikä hän ole varma nauraako heille vai lähellä heitä. Musiikkitoimittajia haastateltiin useampia, koska bändi sai runsaasti mediahuomiota. Pahamaineisuutensa kautta bändi sai tilaisuuksia esiintyä suurilla festivaaleilla ulkomailla, joissa sekoilu jatkui. Kirkassilmäiset bändin jäsenet tuskin ymmärsivät tekevänsä mitään väärää. Eri kohtauksia säestettiin kuvaavasti akustisella kitaralla ja viululla.
Bändin jäsenet spekuloivat bändin hajoamiseen johtaneita syitä, kuten kokaiiniautomaatin puuttumista, palkkajakoa biiseistä ja koetut bändiliittoumat. Elokuvan lopussa Towers of Londonin jäseniä kuvattiin 14 vuotta hajoamisensa jälkeen. Jäsenet kertovat kuvattujen videoiden katsomista terapeuttiseksi kokemukseksi bändille. Ripauksen viisaampina he uskovat näkevänsä, missä menivät mönkään.
Towers of London kerää nyt otsikoita sillä, että koittavat estää elokuvan näyttämiset. Ylöspäin mokaaminen näyttää yhä toimivan.
Itse elokuvaa on vaikea arvostella perinteisellä tavalla. Kinopalatsin elokuvasalin ovella kaikille annettiin äänestyslipuke, johon voi pisteyttää näytöksessä esitettävä elokuva. Lipussa oli 1–5 tähden vaihtoehdot: hirveetä paskaa, olisinpa mennyt toiseen saliin, ihan jees, päräyttävä, asian ytimessä. Sanoisin, että ihan jees paskaa.
Sari Kivijärvi