Suomi 100, Al-Qaida Finland 10 – Julma H:n debyytti on edelleen ajankohtainen

Vuonna 2007 julkaistu Al-Qaida Finland on äärimmäisyyksien albumi

Karoliina Niemenkari

Julma-Henrin & Syrjäytyneiden esikoisalbumi Al-Qaida Finland herätti provokatiivisella nimellään pöyristymistä jo ennen ilmestymistään. Sittemmin levy on nostettu yhdeksi suomiräpin merkkiteoksista.

Samalla tavalla kuin Al-Qaidalla vieraileva Asa ei pääse eroon Punaisesta tiilestään, kantaa nykyään Julma H:na esiintyvä räppäri esikoistaan mukanaan. Hän on aiemmin sanonut pitävänsä ilmiötä ärsyttävänä, ja ymmärtäähän sen. Julma H:n debyytinjälkeinenkin tuotanto on nimittäin varsin huomionarvoinen.

Nyt Al-Qaida Finlandin julkaisusta on kuitenkin kulunut kymmenen vuotta, ja räppipäät saavat mitä ovat kerjänneet: käynnissä on pelkästään kyseiseen albumiin keskittyvä kiertue, jonka seuraava etappi on Tavastialla tänään 17.11.

Jos alituinen palaaminen Al-Qaida Finlandin maailmaan on tähän asti kyllästyttänyt, miksi Julma H suostui käynnissä olevaan kiertueeseen?

”Omat fiilikseni liittyvät ehkä enemmän siihen aikaan, mihin en haluaisi elämässä palata”, hän vastaa.

”Se vaikuttaa myös omaan mielikuvaani silloin tehdystä musiikista. Olen nyt keikkojen takia pystynyt kuuntelemaan albumia ensimmäistä kertaa ulkopuolisen korvin ja ollut jopa yllättynyt sen teemojen laajuudesta. Siellä on hyviä kiteytyksiä. Jos se ei olisi mun levy, mä varmaan kuuntelisin sitä.”

Lisäksi Julma H myös ymmärtää ensimmäiseen levyynsä fiksaatioituneita:

”Kyllähän mäkin haluan muiden artistien keikoilla yleensä kuulla niitä vanhoja klassikoita… Se on vaan vähän harmi, kun artistille itelleen uudet biisit on yleensä ne merkityksellisimmät.”

Al-Qaida Finland -keikat jäävät kuitenkin juhlavuoden jutuksi. Julma H ja Sairas T julkaisivat juuri ensimmäisen singlen tammikuussa ilmestyvältä Kuollu kulma -mixtapelta, jonka tiimoilta on tarkoitus aloittaa uusi kiertue.

”Vanha levy ei kuulu enää sitten niille keikoille. On silti ollut siistiä huomata, että kymmenen vuotta vanha levy toimii vieläkin.”

Kuten nimestä voi päätellä, Al-Qaida Finland ei ole mikään hilpeä levy. Se on inhorealistisen tuntuinen katsaus syrjäytyneen ja itsetuhoisen ihmisen kaventuneeseen maailmaan, jota pyörittävät diagnoosit, päihteet ja viha.

Vaikka Julma H sanoo, ettei haluaisi palata aikaan jolloin levy on tehty, hänen sillä käsittelemänsä aiheet ovat edelleen ajankohtaisia.

”Eihän maailma ole juuri muuttunut, eikä oikeastaan mun elinpiirikään. Oma näkökulma on voinut muuttua, kun olen saanut asioitani kuntoon, mutta samat ongelmat on yhteiskunnassa edelleen olemassa.”

Levyn nimeäminen tunnetun ja tekohetkellä surullisen ajankohtaisen terroristijärjestön mukaan on äärimmäinen ratkaisu, mutta äärimmäisyyksistä on kyse myös teoksen sisällössä.

”Lähinnä kai siinä piirtyy – jos siellä sellaisen kaaren haluaa nähdä – itsemurhapommittajan kehitys; minkälaisia keloja sellaisessa tilanteessa voi olla. Se, että on täysin ulkona sosiaalisesta yhteisöstä ja yhteiskunnasta ja sitten kääntyy sitä vastaan…”, Julma H miettii.

”Mä en tiedä mikä terroristi-itsemurhapommittajien ajatuskulku on, mutta voisin kuvitella, että se on jollakin tavalla samanlainen kuin kotimaisten kouluampujien tai ostarissa itsensä räjäyttäneidenkin. Koetaan, ettei olla osa yhteiskuntaa, ja halutaan siitä pois.”

Itsetuhoisuudella on Al-Qaida Finlandilla monia tasoja, joista päällimmäiseksi nousee vahva päihdeorientoituneisuus. Julma H painottaa, ettei halua vetää asioiden välille yhtäläisyysmerkkejä tai esimerkiksi leimata mielenterveysongelmaisia terroristeiksi, vaan purkaa yhtä mahdollista reittiä, joka voi johtaa äärimmäisiin tekoihin.

”Jos alkulevy kuvaa äärimmäisyyksiin johtavia prosesseja, yhdeksäs biisi Viimeinen reissu vetää sen kaiken yhteen ja päättyy sellaiseen tekoon. Levyllä on kuitenkin läsnä myös se puoli, miten niistä ajatuksista päästään ulos ja eteenpäin.”

Julma H on esiintynyt useasti anarkistisissa bileissä, ja tietynlainen yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyminen on kulkenut mukana kappaleissa myös Al-Qaida Finlandin jälkeen. Silti räppäri ei ole kovin innokas antautumaan pidempiin pohdintoihin anarkismin ja terrorismin mahdollisista yhteneväisyyksistä ja ehkä positiivisistakin puolista.

”Niin terrorismissa kuin anarkismissakin on varmaan lukuisia alalajeja, joista en osaa tässä sanoa mitään. Tottelemattomuushan tietysti on ihan perustyökalu, mutta en ole mielestäni sitoutunut mihinkään aatesuuntaan tai järjestöön. Enkä haluakaan. Kyllä mä kuitenkin juuri tossa yksi päivä mietin, että jos sata ihmistä omistaa yli puolet maailman varallisuudesta, niin ehkä niistä voisi ottaa niskalenkin ja ottaa niiltä vaikka 75 prosenttia varoista pois”, hän sanoo.

”Tällähän saataisiin fiksattua tyyliin kaikki maailman ongelmat, eikä se silti olisi niille rikkaimmillekaan paha. Tällaisenaan tämä on aika yksinkertainen kela, mutta sitten tullaan siihen, onko heillä oikeus pitää hankkimansa varat ja kenen oikeus missäkin tapauksessa on suurempi.”

Julma H on useaan otteeseen kritisoinut sitä, kuinka radioiden tehosoittoon pääsevät vain isojen labeleiden artistit. Kärkkäimmillään kritiikki on näyttäytynyt suorinakin viittauksina pariin valtavirtaräppäriin. Haluaisiko hän siis itse päästä kaupallisten kanavien lemmikiksi?

”Tässä ei ole nyt kyse pelkästään minusta ja minun musiikista, vaan suomalaisesta kulttuurista ja sen kaventumisesta. En haluaisi, että Al-Qaida Finland soisi radiokanavilla, ettei pentujen tarvitsisi kuulla sitä. Haluaisin kuitenkin, että jos ja kun tekisin sellaisen biisin, joka sopisi radioon, se voisi soida siellä.”

Julma H:n mukaan nykyään mietitään liian paljon, mikä biisi sopii mainoksen viereen. Hänen mielestään reilumpaa olisi soittaa sitä musiikkia, mikä näkyy myyntilistoilla.

”Tällä hetkellä radioon pääsee musa, jossa ei oikeastaan sanota mitään, ei loukata ketään eikä oteta kantaa mihinkään. Lisäksi biisissä pitää olla tietynlainen positiivinen moodi ja jotakin tarttuvaa. Tämä on se viipale, johon täytyy osua. Ja tietysti pitää olla palkkalistoilla niillä suurilla firmoilla, jotka ainoina pääsee soittolistoille.”

Ja onhan Julma H:kin tehnyt huomattavasti Al-Qaida Finlandia radioystävällisempää materiaalia, esimerkiksi Kuben kanssa tehty Lähiö lähiö sekä vierailu poppari Evelinan Fuulaa-kappaleella. Silti hän on Al-Qaida Finlandin merkitsemä mies.

”Ihmiset haluaa varmaan nähdä yhden puolen kerrallaan, semmosia yksinkertasia malleja on helpompi käsittää. Ja ehkä mä vielä etsin, mikä olisi mun seuraava juttu. Olisi helppo tehdä taaksepäin nojaavaa, samaa juttua mitä aikaisemminkin. Ei se kuitenkaan olisi parempaa kuin ne alkuperäiset biisit.”