Sur-rur-guru ja Pelkkä väliviiva esittää: Puinen koira Cannesin elokuvajuhlilla ja muita teoksia

Tässäpä taidetta, joka saa inspiraationsa mm. musiikista.

Ville Vuorenmaan teos

Punavuoren Albertinkadulla kymmeniä näyttelyitä järjestänyt kulttuuriosuuskunta Creat putkahtaa nyt esiin Ullanlinnassa. Tällä kertaa luvassa on Ville Vuorenmaan (s. 1980, Lapua) näyttely Puinen koira Cannesin elokuvajuhlilla ja muita teoksia.

Vuorenmaa on nykyään Helsingissä asuva kuvataiteilija ja muusikko. Vuorenmaan aiempia näyttelyitä Helsingissä ovat olleet mm. T-paita Pompeijissa (Kalleria, 2017), En muista vauva-ajasta mitään (Myymälä2, 2015) ja Paperikivi ja sakset (Sorbus galleria, 2014). Puinen koira Cannesin elokuvajuhlilla ja muita teoksia sisältää aiemmin Helsingissä näkemättömiä akvarellimaalauksia vuosilta 2016–2018.

Vuonna 2015 Vuorenmaa valittiin vuoden nuoreksi eteläpohjalaiseksi taiteilijaksi. Hän tekee musiikkia Pelkkä väliviiva -nimellä sekä 1996 perustetussa Sur-rur-yhtyeessä, jonka seitsemäs albumi, Hattarahiukset, julkaistaan maaliskuussa 2019.

Vuorenmaan itse kuvailee teoksiaan näin:

”Huumori on tärkeää, maalauksissakin. Mutta minusta tuntuu, että myös vakavoitua täytyy. Joskus on tarpeellista hiljentyä pohtimaan jotakin, yrittää syventyä. Maalatessa voi antaa ajatuksen vaeltaa ja voi antaa sen myös vain olla. Vakavoidun toisinaan aika paljonkin itse asiassa. Näkyyköhän se maalauksissa joita teen…?” Vuorenmaa kertoo ja jatkaa:

”Kuvan tekeminen on itseilmaisua, ainakin minulle, ja ainakin yhdeltä rooliltaan. Jos haluaa kertoa mitä ajattelee tai tuntee, haluaa sanoa jotakin ja vaikkei niin haluaiskaan, aina tulee kuitenkin maalauksessa kertoneeksi itsestäänkin.”

”Maalaaminen on mielekästä puuhaa. Voin uppoutua siihen ja saan siitä jotakin, kun se tuntuu oikein sujuvan – mitä se on? Aina uudestaan pyrin sitä kohti.”

”Yritän viihdyttää itseäni, tavoittaa jotakin joka puhuttelee minua juuri nyt. Yritän kuunnella itseäni. Ehkä joku ymmärrys kasvaa. Yritän osua johonkin osittain näkymättömissä olevaan ja koko ajan vähäsen liikkuvaan maaliin, kun maalaan. Herää halu kuvata jotakin, vaikkapa kärpäsen eksistentiaalista kriisiä. Joku asia kiinnostaa, on ajatuksissa läsnä ja näen mielessäni, että esimerkiksi siitä, kun Ozzy Osbourne sai Black Sabbathista potkut vuonna 1979, voisi tehdä kuvan. Siihen ryhtyminen houkuttaa. Jotain tuollaista voi olla kuvantekemisen taustalla.”

Näyttelyn Facebook-sivulle pääset tästä.