”Tää on ihmisten tekemää musaa” – haastattelussa Pimeys-yhtyeestä soolouralle lähtenyt Pekka Nisu

"Aurinko nousee vastoinkäymisistä huolimatta", kertoo Pekka Nisu. Pimeys-yhtyeen lopettaminen tuntui pahalta, mutta hyviä asioita alkoi löytyä soolomateriaalia tehdessä.

Tero Ahonen

Pimeys oli suomalainen yhtye, jolla oli selkeät päämäärät ja tavoitteena tehdä mahdollisimman hyvää musiikkia. Vuonna 2019 julkaistu Delta-albumi jäi kuitenkin bändin viimeiseksi julkaisuksi kymmenen vuoden yhteisen taipaleen jälkeen.

Yhtyeen kitaristi ja lauluntekijä Pekka Nisu kertoo, että yhtyeen lopetuspäätökseen johtivat pienet, konkreettiset asiat, jotka kasaantuivat. Musiikinteossa alkoivat hiertää käytännön asiat, kuten se, valitaanko Nisun vai Pimeyden toisen laulunkirjoittajan Joel Mäkisen biisi sinkuksi. Päätös sysättiin useimmiten levy-yhtiölle.

”Totta kai, kun yhdessä kirjoittaa niin molemmat tavallaan demppaa sitä egoaan siinä”, toteaa Nisu.

Hän lisää, että kyseessä oli varmaan jonkinlaista kilpailua siitä, kuka laivaa ohjaa.

Kun Mäkinen teki päätöksen lähteä tekemään omaa musiikkiaan, Nisu alkoi myös miettiä kyseistä vaihtoehtoa. Silloin heräsi kysymys siitä, mikä on bändin virka, jos yhtyeessä on kaksi lauluntekijää ja molemmat luovat soolouraa. Yhtye päätti vuodenvaihteessa 2019–2020, etteivät he tule enää jatkamaan yhdessä.

Nyt Pekka Nisu käynnistää soolouransa tänään julkaistun Vapaa maa -kappaleen johdolla. Hänen debyyttialbuminsa Papillon julkaistaan 21. toukokuuta.

”Biisien kirjoittaminen lähti oikeastaan silloin, kun alkoi näyttää siltä, että Pimeys on varmaan tulossa tiensä päähän. Sitten aloin vaan tehdä niitä biisejä ja miettimään, jos tämä olisi sitä mun soolomusaa. Eli loppuvuodesta 2019.”

Eniten kappaleita Nisu sanoo tehneensä alkuvuonna 2020.

”Tulppa irtosi”, Nisu kuvailee hetkeä, jolloin biisejä alkoi syntyä.

Nisun entinen bändikumppani Joel Mäkinen vertasi taannoisessa HS:n haastattelussa heidän tilannettaan parisuhteen eroon. Nisu samaistuu asiaan.

”Kyllä se oli vaikeaa aikaa ja tuntui pahalta silloin. Kun siitä pääsi eteenpäin ja alkoi tehdä musiikkia, totesi jossain vaiheessa, että hetkinen, täältähän mä löydän aika paljon hyviä asioita. Tällainenkin tulevaisuus voi olla olemassa. Tää soolojutun alkaminen on ollut mulle kuitenkin hyvä asia siitä huolimatta.”

Nisu on katsonut hyvillä mielin entisen bändikumppaninsa uuden uran alkua Joel Herttua -nimen alla. Hän kuvailee, että Mäkinen tekee omannäköistä ja -kuuloista musiikkia.

”Mä toivotan vaan kaikkea hyvää siihen.”

Nisu kertoo, että ei halua ajatella Mäkisen ja hänen soolouriaan kilpailuna. Molemmat tekevät hyvin erilaista musiikkia ja niitä ei Nisun mielestä voi verrata keskenään.

”Jos miettii, miten nämä kaksi asiaa olisi voinut yhdistää Pimeydessä, niin aika vaikea nähdä, että minkälainen levy siitä olisi tullut.”

Sooloura on eronnut Nisun mielestä bändissä soittamisesta siten, että siinä pystyy eri tavalla hahmottamaan kokonaisuutta. Levyn kappaleet voi valita enemmän taiteellisista syistä. Pimeydessä oli kaksi laulunkirjoittajaa, joten kappaleita valittiin usein enemmän käytännön syistä siten, että kummaltakin tulee tietyn verran kappaleita.

”Tässä on ollut olemassa mun visio tästä musasta, ja energinen bändini on tuonut siihen omia mausteita ja näkemystään.”

Nisun kokoonpanossa Ville Hatanpää soittaa rumpuja, Pimeydestä tuttu Jukkis Virtanen bassoa, Axel Virkkunen kitaraa ja Julius Sihvonen koskettimia. Albumin on äänittänyt ja miksannut Väinö Karjalainen, joka on ollut merkittävässä roolissa levyn teossa ”tukemassa, pallottelemassa biisejä ja myös omalla taiteellisella panoksellaan”.

”Se meidän yhteissoitto kuuluu tässä vahvasti ja kuulostaa eriltä, kuin Pimeys.”

Nisu kuvailee, että Delta-levyyn verrattuna musiikki on huomattavasti orgaanisempaa, eikä sen tarvitse olla niin hiottua.

”Tässä koko jutussa on sellaista punkrock-fiilistä. Se saa elää ja tuotanto ei ole ihan superhiottu. Jokaisen iskun ei tarvitse olla millintarkasti kohdallaan. Tää on ihmisten tekemää musaa.”

Nisu kertoo, ettei halua asettaa musiikkiaan tarkasti mihinkään tiettyyn musiikkigenreen. Koronan pakottamat poikkeusolosuhteet ovat olleet hänen mielestään otollista aikaa tehdä levyä, sillä musiikkia on julkaistu vähän, eikä vahingossakaan ole saanut vaikutteita mistään.

”Oon pyrkinyt rehellisyyteen, että se ei olisi millään tavalla kyynistä. Oon pyrkinyt tekemään vilpitöntä musiikkia. Mihin sitten kukin sen haluaa lokeroida musiikillisesti, siihen mä en halua antaa liikaa lukuohjeita.”

Tulevan albumin teema on ihmisen sisällä palava kipinä, joka ei sammu, vaikka sade piiskaa ja on vastoinkäymisiä. Albumin nimi Papillon viittaa samannimiseen kirjaan ja elokuvaan, joka oli Nisun mukaan hyvä symboli ja otsikko levylle.

”Jotenkin tämä mun viesti oli, että uusi päivä koittaa ja aurinko nousee vielä.”

Nisu kertoo kirjoittaneensa tuntemuksia siitä, miltä tuntui, kun bändi hajosi ja hänen unelmat menivät murskaksi. Hän kertoo käsittelevänsä tunteita, joita muutokset ovat aiheuttaneet.

”Mun elämä muuttui ja musta tuntui, miltä musta tuntui ja mä kirjoitin siitä biisejä.”

Koronan myötä kappaleisiin tuli Nisun mukaan uudenlaista näkökulmaa siitä, miten muutkin ihmiset voivat tuntea samanlaista halua päästä eteenpäin.

Levykokonaisuus muodostui näiden aiheiden ympärille.

”Täällä ollaan edelleen ja päästäkää mut täältä vapauteen.”

Ensimmäinen tavoite soolouran suhteen on Nisun sanoin ”olla olemassa”. Julkaista levy, julkaista musiikkia ja päästä keikoille.

”Tulla ulos tällä jutulla, että tää musiikki pääsee ihmisten kuultavaksi ja elämään sitä elämää.”

Nisulla on yksittäisiä unelmia keikkojen ja keikkapaikkojen suhteen, mutta päällimmäisenä halu päästä ensimmäiselle keikalle.

”Mun akut on ladattu niin täyteen, ettei mitään rajaa. Uusi kokoonpano, jota haluaa päästä näyttämään kaikille ja haluaa päästä hiomaan sitä juttua bändin kanssa. Mä tiedän, että siitä tulee tosi hauskaa, kun päästään soittamaan.”