Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Iida Niini, sen löydät täältä.
Tällä kertaa vuorossa on tunnelmallista musiikkia tekevä Pambikallio-duo, jonka muodostavat Pauliina Nyman ja Lauri Kallio. Hiljattain Pambikallio-nimisen debyyttialbuminsa julkaissut kaksikko kertoo Rumballe historiastaan ja ajatuksista musiikkiin liittyen.
Mikä soi napeissa just nyt?
Lauri: ”Justiinsa nyt soi Sébastien Tellierin L´Aventura -levy. Ihanaa musaa. Kae Tempest & Adrianne Lenker ovat olleet mielestäni mielenkiintoisimpia artisteja populaarimusiikin puolella viime vuosina.”
Pauliina: ”Viimeisimpänä kuuntelin Beach Housen Once Twice Melody -albumin. Oli hyvä. Mieletön soundimaailma. Oon aika taipuvainen fiilistelemään aikaisempien vuosikymmenten musaa, mutta lähivuosien tarjonnasta yhdeksi lemppariksi noussut esimerkiksi Helena Deland, hänen musassa on jotain ihanaa vetovoimaa jonka vuoksi palaan aina sinne.”
Mist sä tuut
Pauliina: ”Oon kasvanut pienessä kaupungissa Pirkanmaalla ja aloitin viulunsoiton 5-vuotiaana. Mun viisi vuotta vanhempi isosisko, muusikko ja pianotaiteilija Matleena on ollut suuri musiikillinen esikuva ihan pienestä pitäen ja hän on tutustuttanut mut monenlaiseen musaan. Oon soittanut koko elämäni ja edelleen läheisin instrumentti on viulu. Laulaminen on ollut vähän sellaista salaista puuhaa siinä ohella.”
”Opiskelin viulunsoittoa Göteborgissa ja siellä tutustuttiin Laurin kanssa ja huomattiin, että meillä on yhteisiä fiilistelyn kohteita musiikissa. Pambikallio on ensimmäinen yhtye, jossa pääsen tekemään omia biisejä ja laulamaan levylle asti.”
Lauri: ”Tampereen Hervannasta. Siellä ensimmäisiä biisejä tehtiin Fruityloopsilla. Välissä olen asunut Jyväskylässä, Helsingissä ja Göteborgissa. Sähkökitaraa on tullut soitettua eniten, mutta kaikki mistä lähtee ääni on kiinnostanut pitkin vuosia. Pauliinan kanssa tutustuttiin Götiksessä, sieltä paluumuutettiin pari vuotta sitten Helsinkiin.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
Lauri: ”Opiskelin Jyväskylässä parikymppisenä lastentarhanopettajaksi ja huomasin että kaikki yöt menee soittaessa/jotain musiikkijuttuja tutkiessa. Muutamat ystävät rohkaisivat että ehkä sun kannattaisi tehdä tota musaa vaan. Mietin sitten, että ehkä sitä olisi kiva tehdä päivisinkin. Ehkä en ole koskaan halunnut niin sanotusti ’artistiksi’ – musan tekeminen on ollut se juttu mikä on kiinnostanut aina.”
Pauliina: ”Halusin laulajaksi jo lapsena, se oli varmaan mun eka haaveammatti. Äänitin kassumankalle omia ’biisejä’, muun muassa 7-vuotiaana yhden sydänsuruja käsittelevän kappaleen Mee muualle, jonka mun isosiskot sitten löysivät ja nauroivat kyyneleet silmissä.”
Musiikillinen esikuvasi?
Pauliina: ”Ah, mahdoton kysymys. Jos nyt mietin nimenomaan Pambikallion musiikkia, niin omalta osalta Linda Perhacs on ollut suuri vaikute. Perhacsin Parallelograms vuodelta 1970 on ollut pitkään yks niistä levyistä joihin aina palaan. Ihailen häntä laulajana, mutta myös biiseissä ja erityisesti musan tunnelmassa on jotain tosi ainutlaatuista. Perhacsin kautta aikanaan tutustuin psykedeeliseen folkiin ensimmäistä kertaa. Myös inspiroivaa, että hän julkaisi vuonna 2014 toisen albuminsa, eli 44 vuotta esikoisalbuminsa jälkeen!”
Lauri: ”Tämäpä on vaikea kysymys. Aivan mahdotonta valita vain yksi, sillä mun on tullut kuunneltua niin paljon erilaista musiikkia. Erilaisia isoja vaikutteita on ollut eri elämänvaiheissa. Alessandro Alessandroni on hieno kitaristi/säveltäjä – puhuttelee tällä hetkellä. Pitkä ura & tosi paljon erilaista musaa, pelataan hienosti siellä pöljän/vakavamman rajamaastossa.”
Supervoimasi?
Lauri: ”Mä oon tosi hyvä innostumaan.”
Pauliina: ”Navigaattorin kanssa sekoilu keikoille ajaessa. Harvemmin menee oikein.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
Pauliina: ”Ehkä johonkin sellaiseen eskapismiin, joka on läsnä oikeestaan jatkuvasti. Mutta en tiedä sitten faneista, yleensä en oo se suosittu DJ kotibileissä vaan päinvastoin.”
Lauri: ”Pauliinaan. Tämä tosin oli tuli hoidettua alta pois jo ennen kuin kuulin meidän tekemää musiikkia. Kyllä jos radiosta meidän musaa kuulisin ensimmäistä kertaa niin varmasti jäisin fiilistelemään kokonaissaundia. Siellä nyt on kuitenkin justiinsa semmosia juttuja mistä me molemmat tykätään.”
Pambikallio?
Lauri: ”Biisit voivat kertoa eri jutuista hyvin laajalla spektrillä. Siellä voi olla vakaviakin aiheita, toisaalta voidaan laulaa kylpylälomista tai 80-luvun pankkirosvoista. Tärkeintä on tehdä sellaista musiikkia mitä itse jaksaisi kuunnella. Kyllä joku muukin saa siitä jotain irti sitä kautta.”
Pauliina: ”Joo kunhan fiilistelee itse ensin eikä yritä täyttää mitään markkinarakoa. Tärkeintä se, että tekee. Musiikin kirjoittaminen on meille nykyään sellainen elämäntapa. Toivottavasti joku muukin tykkää.”