The Wonderminers soittaa samettisen kaunista poppia, josta ei yksityiskohtia puutu.
Teksti: Jarkko Fräntilä
The Wonderminers on aikoinaan esimerkiksi Sister Flossa sekä Red Carpet -yhtyeissä soittaneen lauluntekijä Petri Nakarin uusin yhtye. Hänen vanhojen ystäviensä kanssa pystyyn laitettu Wonderminers-yhtyeensä debyyttilevy ilmestyy kauppojen hyllyille tällä viikolla. Rumba otti lauluntekijään yhteyttä ja kyseli millaisista rakennuspalasista Wonderminers-soundi rakentuu.
Mitä olet tehnyt viimeiset vuodet?
Sen jälkeen kun Red Carpet lopetti vuonna 2007, en ole oikeastaan päivääkään saanut olla miettimättä uusia biisejä tai soittamista. Jossain vaiheessa tuon puuhan nimeksi vaan tuli Wonderminers. Omien juttujen ohella olen ollut mukana kitaroimassa ja kosketinsoittamassa muun muassa Montevideo-, Nopat– ja Is This Really Me -orkestereissa. Viime vuoden puolella kävin myös luikauttamassa Samae Koskisen levyllä. Sitten on vielä yksi bändi joka on ollut aluillaan viimeisen pari vuotta jolla on toistaiseksi vasta yksi biisi ja nimi – Baltic Sea Monstersista kuultaneen vielä.
Wonderminersin kappaleet soivat kuin klassisten popsäveltäjien tuotokset. Mitkä levyt ovat olleet sinulle suurimpia vaikuttajia urallasi?
Varsinkin tämän itse väsätyn levyn tekemisen myötä on taas palannut mieleen ne levyt, jotka vaikuttivat paljon nuorempana ja innostaneet tarttumaan uusiin soittimiin. Todd Rundgrenin Something/Anything ja Paul McCartneyn alkupään soolojutut. Mutta ehkä alkusysäys koko one man band -touhuun oli Jason Falknerin Author Unknown, joka räjäytti pankin sekä pään.
On aina muutama sellainen kulumaton levy, mistä saa aina uutta irti kun omat langat on hukassa – vaikka R.E.M.:n Murmur, Beach Boysin Smile, Televisionin Marquee Moon. Tämä uusi levy on ehkä ensimmäinen tuotokseni missä kuuluu välillä aika selkeästikin mitä on tullut kuunneltua – ainakin itse kuulen sieltä Lucksmithsin, Low:n ja bob hundin sävyjä.
Wonderminers ei tule listoilla menestymään. Mikä saa sinut tekemään joka vuosi musiikkia, jota harva kuulee, mutta muutama rakastaa?
Jos muutama rakastaa niin se on jo helvetin hieno juttu! Siinähän se on – haasteena onkin sitten saada musiikki niiden muutaman kuuluviin. Mutta niin kauan kun niitä ihmisiä löytyy niin musiikkia tulee julkaistua. Se tekeminen onkin sitten monimutkaisempi juttu – joskus mieluusti ottaisin lomaa musiikintekijän puuhista. Mä olen aika ikävä ihminen silloin kun biisejä ei synny tai ne ei valmistu. Mutta jotkut rattaat pyörittää tätä, enkä mä halua edes ymmärtää miten ne toimii. Ainakaan silloin kun ne toimii!
Wonderminersissa soittavat lisäksesi Olli Moilanen ja Samuli Toivonen, joiden kanssa olet soittanut jo vuosikausien ajan. Miksi juuri he?
Joo, me soitettiin yhdessä ekoja kertoja muistaakseni jo 2003, kun Red Carpet aloitti. Tuo kaksikko on paitsi mun suosikki-ihmisiä, myös ihan verrattomia soittajia. Mä olen tosi mielissäni että meillä on vieläkin yhteinen bändi. Mun haaveissa olisikin levy, jolle poppibiisien lisäksi saataisiin mukaan sellaista materiaalia, jolla päästäisiin soittamaan ihan kykyjemme rajoille asti. Yleensä ne jutut tahtoo jäädä treenikämpälle. Mun musiikkiin lyöty indie-leima on joissain yhteyksissä ihan kätevä ja osuvakin, mutta mieli tekisi tehdä paljon muutakin.
Ketä soittaisi unelmaorkesterissasi?
Laitoin vähän vaihtoehtoja, siltä varalta jos joku ei ehdi:
Leslie Feist, Stevie Nicks, Cliff Richard ja Colin Blunstone – laulustemmat
Janet Weiss ja Janne Lastumäki – rummut
Jason Falkner ja Geezer Butler – basso
Tom Verlaine ja David Gilmour – kitarat
Jukka Gustafsson ja Brian Eno – koskettimet
Enohan voisi samalla tuottaa meidän levyn, sillä aikaa kun Jukka soittaa pitkän Hammond-soolon.
Uuden albumin levynjulkaisukeikka on tällä viikolla. Mitä keikaltanne on lupa odottaa?
Kaikki meidän parhaat biisit, plus pari Red Carpet -hittiä. Cats On Firen kitaristi Ville on meillä lainassa, joten saundi on tavallista täyteläisempi. Ei olla soitettu melkein kolmeen vuoteen keikkaa, ja kieltämättä olen innoissani. Suosittelen!
The Wonderminers torstaina Helsingin Semifinalissa, lämmittelijänä Kytäjä. Liput 6/6,50 euroa.