Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Kah Pao, ja sen löydät täältä.
Debyytti-singlensä perjantaina 16. toukokuuta julkaissut Vilma Virtanen on suomenruotsalainen laulaja-lauluntekijä, jonka musiikissa kuuluu popin, folkin ja soulin kaltaisia vaikutteita. Virtanen kertoo tiedotteessa halunneensa heijastaa Hjärtat i fickat -kappaleeseen alkukevään tunnelmaa, jossa kesään kohdistuva toivonkipinä leijuu jo ilmassa, vaikka olisi vielä kylmä.
”Keväinen odotus heijastuu kertojan mielenmaisemaan – siihen tunteeseen, kun yhä kaipaa jotakuta, josta on jo päättänyt päästää irti”, Virtanen kertoo. ”Joskus sydän täytyy malttaa pitää taskussa vähän pidempään kuin haluaisi.”
Mikä soi napeissa just nyt?
”Yeboyahin uutta Emotional Gangsta -albumia olen luukuttanut viime aikoina tosi paljon. Olen seurannut Yebon uraa alusta lähtien ja aina ihaillut hänen omaehtoisuuttaan ja rohkeuttaan artistina. Tällä levyllä mua puhuttelee erityisesti mageat soundit ja tanssittavat biitit sekä tekstit, jotka ovat rinta rinnan anteeksipyytelemättömiä ja pehmeitä.”
”Ja tietysti mun yhteistyökumppanin Saga Söderströmin Syskofrenia-bändin uusi levy Vapaa, joka on upea ja koskettava kokonaisuus. Sagan lyriikat osuu aina mussa johonkin erityiseen paikkaan.”
Mist sä tuut?
”Tulen espoolaisesta muusikkoperheestä, eli kauhean kauas en ole puusta pudonnut. Olen valmistunut Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta ja tehnyt muusikon ja musiikkipedagogin töitä yli vuosikymmenen eri yhteyksissä. Tällä hetkellä opetan päätoimisesti musiikkiopistossa ja keikkailen bilebändini Bile-Sannan solistina – ja pian myös Vilma Virtanen livebändin kanssa.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”En osaa oikeastaan nimetä mitään tiettyä hetkeä, jolloin päätin ryhtyä artistiksi – olen aina ollut Antti Holmaa lainatakseni ilmaisuhirviö, ja se jokin luovuuden ja esiintymisen vimma on kanavoitunut erilaisia reittejä pitkin ulos vuosien varrella. Omaa musiikkia olen tehnyt vaihtelevalla intensiteetillä lukioikäisestä lähtien, viimeisen viiden vuoden ajan enenevissä määrin.”
”Tuntuu, että näin kolmenkympin tuolla puolen mulla alkaa jo olla jo elämästä sellaisia kokemuksia, joista tuntuu mielekkäältä kirjoittaa ja julkaista biisejä. Voisi varmaan sanoa, että olen löytänyt oman ääneni, sekä oikeat ihmiset ympärilleni: etunenässä tuottaja-cowrite-ääniteknikkoni Daniel Strang, joka on alusta lähtien ymmärtänyt mun visiota ja kannustanut eteenpäin.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Veronica Maggio on yksi suuria esikuviani tälle projektille. Ihailen tosi paljon Maggion kykyä sanoittaa biiseissään elämän katkeransuloisuutta ja ohikiitävyyttä, ja siihen pyrin itsekin omassa tuotannossani. Ruotsiksi on suomeen verrattuna paljon vaikeampi riimitellä, ja Maggion biisit ovat tässä(kin) kohtaa A-luokan taidonnäytteitä. Musiikillisesti Maggion monipuolinen ja samalla konstailematon pop-estetiikka inspiroi ja puhuttelee mua – välillä pitää omia biisejä tehdessä tsekata, ettei vahingossa mene Maggion plagioimisen puolelle.”
Supervoimasi?
”Osaan laulaa huiluääniä (eli todella korkeita Mariah Carey -henkisiä juoksutuksia, englanniksi ’whistle tones/notes’), sitä ei ihan kaikki osaa!”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Hjärtat i fickan -sinkussa on tietynlaista kaihoisuutta, mutta samaan aikaan toiveikasta tunnelmaa. Sellaista ’nyt on vähän tämmöstä mut kaikki kyllä järjestyy’ -meininkiä. Niin varmaan siihen lohdulliseen fiilikseen rakastuisin! Tykkään biisissä kanssa erityisen paljon Mari Vuolahden torvisovituksista ja tietty niistä aiemmin mainituista huiluäänistä, koska olen laulunörtti.”
Lue myös: Uneksivaa popia, joka hajoaa palasiksi ja kokoaa itsensä uudella tavalla – haastattelussa Artem
Lue myös: Kun skeittaus vietiin, tilalle löytyi räppi – haastattelussa Pippuri
Vilma Virtanen?
”Kirjoitan biisejä ihmissuhteista, hankalista fiiliksistä, ihastumisista ja sen sellaisesta. Ihailen tosi paljon artisteja jotka tekevät esim. kantaaottavaa tai poliittista musaa, mutta itse en ole koskaan kokenut sitä omaksi tavakseni tehdä musaa ja/tai vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Siksi olen toistaiseksi pitäytynyt omissa biiseissä näiden elämän pienten samaistuttavien hetkien vangitsemisessa.”
”Musiikillisesti liikun popin kentällä, pienillä folk- ja r’n’b-vaikutteilla. Dani on taikonut mun biiseihin unenomaisia syntikoita, rouheita kitaroita ja jousi- ja torvisovituksia. Yritämme tasapainoilla coolin ja orgaanisen soundin välillä. ”
”Tärkeintä artistina mulle on pitää kiinni siitä, että musan tekeminen olisi itselleni mielekästä. Joku joskus sanoi mulle, että jos oma taide on itselleen merkityksellistä, silloin se on sitä todennäköisesti myös jollekulle muulle. Olen yrittänyt pitää tuosta ajatuksesta kiinni. Musan kirjoittaminen suomenruotsiksi on mulle myös artistina tärkeää, sillä sitä aika harva tekee Suomessa. Toivon, että suomalaiselle indie-kentälle mahtuisi myös ruotsinkielistä musaa, sekä että musiikkini tavoittaisi pitkässä juoksussa muitakin kuin ruotsinkielisiä kuuntelijoita ja rikastuttaisi näin maamme musaskeneä.”