Tomi Tuominen toteutti unelmansa ja perusti Turkuun antikvariaatin: ”Pyrkimyksenäni on poistaa tietynlaisen ukkokerhon leima”

Maanantaina 8. helmikuuta ovet aukeavat!

Tomi Tuominen on tuttu jokaiselle, joka on edes joskus vieraillut Turun yöelämässä. Tai tuntee yhdenkin turkulaisen.

Dj Urho Tulitukkana hän soitti levyjä Turun baareissa vuosien ajan. Ellei hän ollut levysoitinten takana, oli hän seuraamassa livekeikkaa yleisön joukossa tai lavalla itse: Tuominen soittaa apokalyptista synapoppia Nightsatan-yhtyeessä.

Dj-keikat hän jätti vähemmälle pari vuotta sitten sitten. Kulttuurin parissa toimiminen kiinnosti yhä, mutta Tuominen halusi tasaisempaa päivärytmiä elämäänsä, eivätkä yölliset levynsoittoreissut enää antaneet niin paljon kuin ennen.

Päivätöikseen graafisena sunnittelijana toimiva Tuominen sai idean legendaarisen, vuonna 1983 perustetun turkulaisen divarin Alfa Antikvan haltuun ottamisesta omien siipiensä suojaan vuonna 2019. Erinäisen paperisodan ja väännön jälkeen uudistuneen Alfa Antikvan ovet avautuvat 8. päivä helmikuuta eli ensi viikon maanantaina kaikelle kansalle.

Tuomisen tavoitteena on tehdä Alfasta kulttuurikeskus, missä järjestetään instore-keikkoja, taidenäyttelyitä ja tapahtumia sen kummemmin genreen tai edes taidelajiin katsomatta. Jos idea kuulostaa hyvältä ja se on mahdollista järjestää Alfan tiloissa, se onnistuu, lupaa Tuominen.

Annetaan kuitenkin Tuomisen kertoa itse tarkemmin siitä, miten kaikki sai alkunsa ja millainen uudistunut Alfa oikein on.

Mitä kaikkea Alfasta voi löytää?

”Itse löysin tieni Alfaan teini-ikäisenä ja sadan kilometrin päästä koska se oli ainoita paikkoja tässä maassa, jossa myytiin ns. jenkkisarjiksia. Ensi kohtaamisesta asti olen pitänyt sitä Suomen ja koko maailman parhaana antikvariaattina ja siksi tämä yrityskauppa tuntuukin jonkinlaiselta unelmien täyttymykseltä. Alfan vahvuus perinteisiin antikvariaatteihin verrattuna on se, ettei se ole pölyinen vanhojen kirjojen kauppa vaan enemmänkin pop-kulttuurin runsaudensarvi, josta saman katon alta löytyy niin harvinaiset indielevyt, vaikeasti saatavat sarjakuvalehdet ja albumit, kulttileffat, mutta toisaalta myös ne perinteisemmät antikvariaattituotteet dekkareista sotaromaaneihin tai lintukirjoihin. Tarkoitukseni olisi toimitilan määrittämien rajojen puitteissa laajentaa valikoimaa käsittämään myös julisteet, roolipelit ja videopelit, mutta katsotaan miten tila ja aika riittää.”

Kenelle Alfa on tarkoitettu?

”Jos mietitään Alfan tämänhetkistä kohdeyleisöä niin se on vahvasti miesvoittoinen ja myös melko korkea keski-iältään. Proge, jazz ja kaikenlainen maailmanmusa yhdistää ja kiinnostaa. Mun pyrkimyksenäni uutena yrittäjänä on poistaa semmoinen tietynlaisen ukkokerhon leima. Avata ikkunoita vähän kadulle ja kutsua kaikki ikään, sukupuoleen tai vaikka musamakuun katsomatta sisään tutustumaan. Alfassa on taatusti jokaiselle jotain. Upea valikoima kierrätettyä popkulttuuria, joka suorastaan kutsuu plaraamaan ja tekemään ihmeellisiä löytöjä.”

Rakkain muistosi divareihin liittyen?

”Olen sikäli huono vastaamaan tähän, että äitini piti yhtä Suomen ensimmäisistä vaatedivareista Raumalla ja opetti minut rakastamaan kirpputoreja jo pienenä. Monet tuntevatkin minut armottomana ja väsymättömänä kirppishaukkana joka spottaa saaliin jo kaukaa. Asuimme Vanhassa Raumassa ja omistamamme talon yksi alivuokralainen oli Rauman Divari. Vietin siellä siis paljon aikaa koulun jälkeen joka päivä ja luin valtavat määrät sarjakuvia ja kirjoja. Antikvariaatti-bisnes taitaa olla minulla siis geeneissä. Harmi, että sen tajuamiseen meni näin pitkään.”

Olet todella ahkera kirppis- ja divarikävijä. Paras kirppis- tai divarilöytösi?

”Se mistä ehkä eniten edelleen huhutaan ja puhutaan tietyissä piireissä on ns. ”Kolmenkympin Polysix” -keissi. Olimme TVO:n lopettajaiskonsertissa Nightsatanin kanssa lämppäämässä Circleä ja seuraavana päivänä menimme roudaamaan soittokamojamme pakettiautolla. Kun saatiin kamat auton kyytiin, ehdotin bändikavereille, että kävästäiskö uudella kirppiksellä Pansiossa, josta olin juuri kuullut. Ajettiin sinne ja heti sisään astuessa haukansilmäni havaitsivat koskettimet lähellä kassaa. Koskettimien päälle oli kasailtu paljon kaikkea tavaraa kuten meikkejä ja koruja, mutta alan harrastaja näki bend- ja modulaatiopyöristä heti, että kyseessä on ammattilaite. Siivosin meikit ja korut pois soittimen päältä ja alta paljastui Korg Polysix, vuoden 1982 japanilainen klassikko polyanalogi. Kysyin varovasti myyjältä paljastamatta innostustani: “Paljonko tämä iso urku maksaa?” “Olisko vaikka kolmekymppiä?” Kukaan ei ole koskaan juossut yhtä kovaa kuin mitä minä siinä hetkessä juoksin Pansion ostarin pankkiautomaatille ja takaisin. Polysixin käypä kurssi nykyisin on reilusti tonnin paremmalla puolen.

Sen jälkeen olen kyllä tehnyt vastaavia synalöytöjä enemmänkin ja pelastanut mm. Korg Mono/Polyn roskalavalta, mutta “Kolmenkympin Polysixi” on edelleen tunnetuin tarina.”

Mikä tekee hyvän divarin?

”Mä koen sekä kirppiksillä, että divareissa asian jotenkin niin, että semmonen tietynlainen kaaos ja sekasorto on suotavia ominaisuuksia. Turhan siisti ja kliininen antikvariaatti ei kutsu penkomaan. Sopivan boheemisti sekaisin oleva liiketila antaa fiiliksen, että “täältä voi löytyä mitä tahansa!”. Alfassa tuo kaaos on edennyt ehkä jo lakipisteen ohi ja sitä pitää siksi vähän suitsia takaisinpäin. Haluan, että Alfa on kutsuva ohikulkevalle rouvalle, mutta samalla myös sille level 24:n leffa- tai sarjisnörtille. Haluan siistiä kaupan, mutta en halua kadottaa sen ainutlaatuista löytöretkeilyn fiilistä. Se on hienon hieno balanssi.”

Paras ja aliarvostetuin levy, jota löytyy aina divareiden laarista?

”Olen viimeisen vuoden parin aikana löytänyt kolme kappaletta Mary Margaret O’Haran ainoaksi jäänyttä ja harvinaisena pitämääni Miss America -levyä vinyylinä kirppislaareista. Kyseessä on kanadalainen melko artsu laulajatar, joka musiikillisesti voisi vertautua vaikkapa johonkin Marc Ribot tai Scott Walker -osastoon. Hän on sattumoisin myös näyttelijä Catherine O’Haran sisko, joka tunnetaan rooleistaan mm. Home Alone -elokuvien ja Schitt’s Creek -sarjan äitinä. Joka kerta kun löydän tuon levyn, poimin sen talteen ja pakotan jonkun kaverini ottamaan sen kokoelmiinsa. Ihana ihana levy, joka jokaisen pitäisi kuulla ja omistaa.”

Alfa Antikvan Facebook-sivuille pääset tästä.