Tuhat vuotta vanhaa salakieltä ja tulevaisuuden teknologioita – haastattelussa Tuomas A. Laitinen

Laitinen julkaisi tammikuun alussa Sapiduz-albumin Timo Kaukolammen Öm-levymerkin kautta.

13.01.2022

Tuomas A. Laitinen on taiteilija, joka työskentelee esimerkiksi liikkuvan kuvan, äänen ja mikrobiologisten prosessien parissa. Hänen installaationsa ΨZone oli kesällä esillä Helsinki Biennaalissa. Teoksen yhtenä osana oli tekoälyn avulla luotua generatiivista musiikkia lähettävä ΨFM-radiokanava. Samoja sampleja hyödyntäen Laitinen sävelsi TAL-aliaksella julkaistun soolodebyyttialbuminsa Sapiduzin, jonka musiikkia hän itse luonnehtii ”aktiiviseksi ambientiksi”. Laitinen avasi prosessejaan ja ajatuksiaan Rumballe Zoomin välityksellä.
.
”Olemme ihmisen luoman taiteen loppusuoralla”, sanoi Grimes. Hänen mukaansa tekoäly tekee pian parempaa taidetta kuin me. Mitä mieltä olet Grimesin ajatuksesta, Tuomas A. Laitinen?
.
Uusien teknologioiden kanssa työskennellessä olen ajatellut sen olevan enemmänkin yhteistyöprosessi. Olen lähtenyt liikkeelle teoksissani siitä, että on kiinnostavaa ensin luoda jokin systeemi, joka sitten edesauttaa teoksen syntyä, ja sitten voi kerrostella näitä eri kuvioita. Totta kai ihminen on siinä aina hyvin vahvasti mukana. Toki tekoälyyn on narratiivin tasolla helppo liittää dystooppisia tai hekumallisia klikkikalasteluja. Kun olen käyttänyt teoksissani tekoälyä, niin se on ollut usein vain yksi moduuli kokonaisuudessa, eikä sitä edes ole aina otettu niin vahvasti esille teosteksteissä, koska nämä algoritmit ovat minulle jo aika arkipäiväinen tapa tehdä tiettyjä prosesseja kuvalle ja äänelle. Selvää on, että kaikki uudet teknologiat tulevat muuttamaan taiteen muotoja ja myös markkinalogiikkaa, mutta näin on toki aina tapahtunut.
.
Installaatiosi ΨZone oli osana ensimmäistä kertaa viime kesänä järjestettyä Helsinki Biennaalia Vallisaaressa. Minkälainen kokemus tuo tapahtuma oli?
.
Helsinki Biennaalissa oli tilanne, jossa annettu tila oli merkittävän erityislaatuinen. Vanhan ruutikellarin tilassa keskusteltiin intensiivisesti myös ilmaston kanssa: tilan kosteus vaihteli radikaalisti koko ajan ja se vaikutti suoraan teokseen. Tämä toi mukaan erilaisia kiinnostavia kerroksia ja toimi itselleni hyvin, ikään kuin haastaen ja hangaten eri toimijuuksia. Yritän usein löytää elävää resonanssia annetussa tilassa, joten siinäkin mielessä tämä kuvio oli hedelmällinen, koska muuttujia oli entistä enemmän.
.
Sinut tunnetaan etenkin lasiveistoksista ja videoteoksista. Biennaalissa teokseen kuului olennaisena osana myös musiikki.
.
Minulla on musiikkitaustaa, ja olen esimerkiksi säveltänyt kollegoiden teoksiin ääniraitoja. Viime vuosina yhä enemmän ja enemmän myös omiin videoteoksiini. Nykyään kun rakennan teoskimppuja, niistä voi syntyä prosessin aikana monenlaisia haaroja. Biennaalin kohdalla teokseen linkittynyt ΨFM-radiokanava tuli ensin. Siitä samasta materiaalista aloin sitten säveltää Sapiduz-levyltäni löytyviä kappaleita. Haen usein tämänkaltaisia takaisinkytkentöjä kun teen teoksia. Kyse ei ole vain yhdestä selkeärajaisesta asiasta, vaan se voi laajentua monenlaisiin eri muotoihin, kunhan kuuntelee niitä yksittäisiä osia herkästi. Jonkunlainen yhteiselon ja tunteiden resonanssi sieltä kuitenkin olisi hyvä löytyä, sellainen joustava liima joka pitää asian kasassa.
.
ΨFM-radiokanavalla lähetettiin generatiivista musiikkia ”täydenkuun päivinä” koko vuoden 2021 ajan. Mikä on täysikuun merkitys tässä yhteydessä?
.
Oli tärkeää saada planetaariset liikkeet osaksi kyseistä teosprosessia. Koko teos pohjautui ajatukseen eri ekologisista skaaloista. Mietin paljon esimerkiksi alkemian historiaa suhteessa nykyiseen tiedonmuodostukseen ja tämä kelailu valui myös radioon. Ajatus oli, että erilaiset tiedonmuodostuksen tavat on tässä työssä esillä huokoisesti. Kuun kierto toi sellaisen rituaalinomaisen jäsennyksen planetaarisella tasolla, ja tämä tuntui mielekkäältä kokonaisuuden kannalta.
.
Rakensit Milla Mäkisen kanssa nauhoitetuista materiaaleista sävellystyökaluja eri teknologioita käyttäen. Avaa tätä prosessia.
.
Komissioin Millalta vokaalisampleja ja sitten tein brittiläisen Bronze AI -firman kanssa yhteistyötä. He loivat generatiivisen systeemin, jolla aloimme rakentaa radion rakennetta. Aloin tehdä samasta materiaalista samaan aikaan syntetisaattoreilla ja granulaarisilla työkaluilla aika kaoottisia mekanismeja, jotka sitten toimivat omien sävellysten pohjana. Itse biiseissä ja radion musiikissa on samoja sampleja, mutta ne rakentuvat erilaisten työkalujen kautta. Moni levyn bassoista on esimerkiksi tehty näistä vokaaleista. Voidaan ehkä sanoa, että jos radio on laaja makroskooppinen kuva, niin yksittäiset biisit levyllä ovat tavallaan sukellus mikroskooppiselle tasolle.
.
Kuinka tarkat ohjeet annoit Millalle sampleihin?
.
Keskustelimme paljon eri aikakausien musiikista, esimerkiksi Hildegard Bingeniläisen yhden äänen keskiaikaisista sävelkuluista, ja siitä miten erilaiset fraasit voivat toimia yhdessä. Minua on aina kiinnostanut fuuga ja kaanon musiikillisena formaattina. Lähtökohta voi olla hyvinkin yksinkertainen, mutta kun sitä kerrostaa eri tempoissa tai ajallisissa määreissä, niin siitä voi rakentua monimutkainen organismi. Ja tässä voi olla mahdollisuus tilanteeseen, jossa ei ole selvää alkua ja loppua. Näitä keskusteluja kävimme Millan kanssa ennen kuin mitään nauhoitettiin. Yksi hieman modernimpi referenssi oli esimerkiksi Ligetin kuorokappaleet.
.
Bronze AI:n generatiivista järjestelmää ohjataan mRNA- eli lähetti-RNA-kodonien logiikalla. Avaisitko tätä maallikolle ymmärrettävään muotoon?
.
Minua kiinnostaa kielen ja materiaalisuuden välinen symbioosi, ja tässä tapauksessa on kyse ”elämän koodista”, joka toimii solutasolla ja joka on koodattu tiettyä merkkijärjestelmää käyttäen. Kyseessä on lähetti-RNA, joka siis kantaa viestejä kaikissa kehoissa siitä, minkälaisia proteiineja pitäisi rakentaa missäkin tilanteissa. Kytky löytyy myös kielen tasolla, ja lähetys toimii avainsanana, sekä radiossa että mRNA:ssa. Jos scifi-kirjailijat puhuvat maailmanrakennusprosessista, jossa luodaan ensin jokin maailma, jonka sisällä voi tapahtua tiettyjä tapahtumia ja ajattelua, niin tässä lähetti-RNA-kodonit jäsentävät radion narratiivia ja luovat sen maailman. Eli ensin on resepti, ja reseptin kautta syntyy lopullinen keitos. Kodonit ovat siis periaatteessa kolme kirjainta eri järjestyksessä. Tässä yhteydessä kirjainten yhdistelmät määrittävät sen, mihin suuntaan sävellys lähtee. Sanoisin, että tässä teoksessa tämä on narratiivin tasolla toimiva väline, joka liittyy aineiden kiertokulkuun kehoissa.
.
Mainitsitkin jo Hildegard Bingeniläisen nimen. Miten tämä 1100-luvulla elänyt abbedissa, säveltäjä ja mystikko liittyy projektiin? Albumin nimi, Sapiduz, on Hildegardin luomalla lingua ignotan kielellä mehiläinen.
.
Sapiduz nimenä liittyy laajemmalti työskentelyyni ja varsinkin siihen, että olen teoksissani miettinyt monilajista yhteistyötä esimerkiksi feministisen posthumanismin suuntauksien kautta. Tämä on itselleni tarkoittanut esimerkiksi kysymyksenasettelua siitä, miten yhteiselo ilmenee planeetalla, ja miten lähestyä ajatusta biodiversiteetistä. Mehiläinen on lajina hyvinkin tärkeä osa ekosysteemejä ja myös malli kollektiivisesta toiminnasta.
.
Lingua ignota on salakieli miltei tuhannen vuoden takaa. Kielen tarkoituksesta on useita teorioita aina nunnien yhteishengen kohottamisesta mystisiin tarkoitusperiin. Mikä on sinun teoriasi?
.
Tarkoitusperistä on vaikeaa sanoa mitään definitiivistä, mutta minulle tekijänä on ollut mielenkiintoista miettiä, mitä on vaikkapa kielen ja maailmassa toimimisen välinen suhde. Itse kutsuisin sitäkin symbioosiksi, sillä en halua erotella kieltä ja materiaa. Olen katsonut jo pitkään laajemmin constructed language- eli conlang-kulttuuria, jossa rakennetaan uudenlaisia kieliä. Se on hyvinkin tuttu kuvio etenkin scifissä. Olen itse tehnyt esimerkiksi glyyfiteossarjan mustekalojen lonkeroiden liikkeistä, ja tämä on myös osa laajempaa teoskokonaisuutta.
.
Voidaan päästä tilanteeseen, jossa tuoreet synteesit kielestä mahdollistavat kuvittelua, ja ehkä avaavat toisenlaisia näkymiä kuin mitä juuri nyt voidaan nähdään totuttujen konventioiden kautta yhteiskunnassa. Sanat rakentavat maailmoja, ja tästä syystä tuo Hildegardin rakentama kieli kiehtoo myös.
.
Suomessa on Pyhän Hildegardin seura, joka on suomentanut Hildegardin teoksia ja järjestänyt tapahtumia. Oletko ollut heihin yhteydessä levystäsi?
.
En ole ollut yhteydessä heihin. Hildegard on tässä vain sellainen pieni osanen kokonaisessa kuviossa. Olen ajatellut omaa praktiikkaani ylipäänsä aika modulaarisena. Teen pieniä osia ja sen jälkeen ryhdyn rakentamaan ”puutarhaa” niistä osista. Usein tästä rakentuu kokemus monimutkaisesta systeemistä, jossa monet asiat elävät samassa tilassa, välillä harmonisemmin ja välillä kaoottisesti. Mutta tarkoitus on se, että ei ole yhtä pistettä, johon fokusoidaan, vaan on vyyhti asioita samassa tilassa, vuorovaikutuksessa.
.
Mikä keskiaikaisessa musiikissa viehättää?
.
Etenkin polyfonisessa musiikissa on aina kiehtonut se, että yksinkertaisesta melodiasta luodaan monimutkainen kokonaisuus, kun niitä laitetaan päällekkäin eri aikamääreillä. Jos menee pidemmälle henkilökohtaiseen historiaan, niin se tulee teiniaikojen larppikuvioista. Tämä kun on ensimmäinen soololevyni, niin halusin, että siellä on linkki juurilleni, mutta samalla kurottellaan tulevaisuuteen. Vaikka tietyt moodit ovat vahvasti läsnä levyllä, ajattelen sitä aika pitkälti elektronisena musiikkina, sillä kaikki siitä on tehty aika samanlaisilla työkaluilla kuin suuri osa elektronisesta musiikista varmaan tehdään nykypäivänä.
.
Minulle tulee Sapiduz-levyn musiikista ja konseptista mieleen esimerkiksi Lyra Pramuk, joka tekee hengellisen kuuloista non-verbaalista musiikkia oma ääni instrumenttinaan, tai Holly Herndon, jonka Proto-levyllä on äänessä AI-versio hänestä itsestään. Minkälaisita vaikutteita listaisit itse?
.
Kirjallisuus on ollut aina tärkeässä roolissa. Voisin mainita esimerkiksi N. K. Jemisinin Broken Earth -trilogian, joka on upea esimerkki ajankohtaisesta scifistä. Viime aikoina olen kuunnellut paljon Anna Von Hausswolffin urkulevyjä. Tietysti on myös vanhempia vaikutteita, kuten Alice Coltrane, joka on ikisuosikki. On aika kiinnostavaa, että se mitä itse tekee, voi olla aika eri asia kuin se mitä kuuntelee. Toki tämän prosessin aikana on tullut kuunneltua paljon vanhaa vokaalimusiikkia. (Soittolista vaikutteista löytyy Spotifysta.)
.
Levysi julkaisijana on Timo Kaukolampi ja hänen Öm-levymerkkinsä. Millainen oli Timon rooli tässä projektissa?
.
Tämä koko kuvio lähti liikkeelle siitä, että satuin soittamaan Timolle näitä biisejä. Keskustelu lähti jotenkin suoraan siitä eteenpäin. Levyn summamiksaus ja sekvenssin miettiminen tapahtui Timon studiolla. Ei tämä levy olisi millään tavalla tapahtunut ilman Timo Kaukolammen tukea prosessille.
.
Oliko Helsinki Biennaalin teosta tehdessä jo ajatus, että teet levyllisen tätä musiikkia?
.
Pyrin teoksia tai musiikkia tehdessä tekemään niitä myös niin, ettei tekemiseen liity mitään tiettyä projektia. Nämä biisit oli jossain muodossa koko ajan läsnä, koska materiaali radioon ja installaation olivat samoja. Hyvien sattumusten kautta tämä tapahtui niin, että levynjulkaisuprosessi lähti liikkeelle ja ”löysin” nämä kappaleet sieltä materiaalin seasta. Muuten nämä biisit olisivat varmaan jääneet omaan pöytälaatikkoon.
.
On tärkeää löytää tiloja, missä voi tehdä asioita ilman varsinaista määränpäätä. Sitä kautta pääsee aika usein paremmin eteenpäin taiteellisessa työskentelyssä, ettei aina mene deadlinea kohti vaan pyrkii luomaan tilanteita, missä voi rakentaa asioita rauhassa ja löytää tuoreempia synteesejä omista ajatuksista.
.
Aloitettiin haastattelu sitaatilla, joten lopetetaan myös. ”Minua ei kiinnosta taistella sellaisten ihmisten musankuunteluajasta jotka eivät ole kiinnostuneita musiikista”, Timo Kaukolampi sanoi taannoin Rumban haastattelussa.
.
Tämän levyn kohdalla toki toivon että kuulijat kuuntelisi kokonaisen albumin. Resepti rakentuu pikkuhiljaa ja vaatii ehkä aikansa, että kokonaisuus hahmottuu. Sellainen keskittynyt kuuntelu on ollut tässä tekovaiheessa myös tärkein työkalu. Kun kuuntelin näitä sampleja aktiivisesti, niin jossain vaiheessa tuli esiin tilanne, jossa jokin vielä määrittämätön solu tai fraasi tuntui olevan ”elossa” ja usein sävellys syntyi tämän havainnon pohjalta.
.

.


.

Lisää luettavaa