Tytti Roto tunnetaan underground-rockin saralla esimerkiksi yhtyeistä Kissa ja Ghost World. Hän julkaisi soolodebyyttinsä aliaksen Ty Roxy turvin. Albumi kantaa nimeä 音楽 (Music) ja levyn takakantta koristaa kotimaisen kokeellisen ja vaihtoehtoisen musiikin saralla ansioituneen Fonalin logo. Levynjulkkareita juhlittiin Ty Roxyn keikalla aiemmin viikolla Helsingissä Tenho-ravintolassa, josta on vaivihkaa muodostunut merkittävä kokoontumispaikka vaihtoehtomusiikin ystäville.
Vaikka termit vaihtoehtoinen ja kokeellinen on mainittu yllä, Ty Roxyn musiikki on pohjimmiltaan kuitenkin poppia. Sen estetiikka nojaa useamman vuosikymmenen taa, se on yllätyksellistä, toki myös lofi, tietenkin diy, mutta kuitenkin popmusiikkia. Rumballa on ilo tarjota ensiesitys Just a Man -kappaleelle kuvatulle musiikkivideolle. Ilona Lehtosen ohjaama ja käsikirjoittama ja Fonal-hefe Sami Sänpäkkilän kuvaama video löytyy haastattelun jälkeen.
Ensimmäinen sooloalbumisi ilmestyi reilu viikko sitten, minkälainen fiilis nyt on?
”Vaikea uskoa sitä vieläkään. En nähnyt selkeänä, että miten julkaisisin tai että julkaisisin tätä musiikkia ylipäänsä. Pöllämystynyt olo, varsinkin, kun olen saanut yllättävän kivasti huomiota.”
Mikä asia on yllättänyt vastaanotossa?
”Tätä on tehty niin pienesti ja pienellä, etten olisi uskonut sen nousevan missään mediassa minnekään. Vaikka soitan diy-bändeissä, niin tuntuu että albumien tekemiset on isoja projekteja joihin panostetaan. Tämä on vähän kuin vahingossa syntynyt levy.”
Oliko omat tunteesi julkaisun alla erilaiset kuin vaikkapa Kissan tai Ghost Worldin levyjen kanssa?
”Hyvin erilaiset tuntemukset. Tämä on eka kerta, kun julkaisen mitään täysin itse sävellettyä ja kirjoitettua musaa. En ole aiemmin laittanut mitään näin omaa ilmoille.”
Kuulemani mukaan Fonalin Sami Sänpäkkilä lähestyi sinua ja ilmaisi halunsa julkaista musiikkiasi. Mikä häntä puhutteli?
”Laitoin True Colours -kappaleen varhaisen version nettiin. Se oli iskenut Samiin heti. Siinä oli jotain sellaista, mitä hän oli toivonut kuulevansa, mutta samalla kaikuja jostain, minkä jo tunnisti. Ne räjähdykset on saaneet hirveästi kiitosta.”
Puhuit Soundin haastattelussa luovuuden vimmasta ja tulpan irtoamisesta, kun biisejä alkoi syntyä. Onko samanlaisia puuskia tullut sittemminkin, vai oliko tämä ainutkertainen kokemus?
”Ensi kertaa helppous tuli mukaan, kun oma työskentelytapa on kehittynyt. Ei tarvinnut kamppailla ideoiden nauhoittamisen kanssa. Sanoittamisen vaikeus on ollut mulla esteenä viimeistellä biisejä. Nyt oli jotenkin sellainen let go -vaihe. Oivallus, ettei se ole niin vakavaa. Rohkaistuin tekstittämisessä, kun ymmärsin että musa on tärkeämpää.”
Kuinka vaikeaa tai helppoa sinulle on tällaisessa diy-/lofi-popissa päästää irti biisistä, todeta se valmiiksi?
”On se vaikeaa. Kirjoitus ja sävellys voi tapahtua äkkiä, mutta miksaus on vaihe, missä voi jäädä arpomaan loputtomasti. Kun saa biisin rakenteelliselta perustaltaan valmiiksi, palikat oikeaan järjestykseen ja toteaa, että tämä on tässä – se on ihanaa. Sitten vaan pitää mennä eteenpäin: nämä biisit ovat tällaisia. Jos joku osa-alue vaatii kehittelyä, niin tehdään sitä sitten seuraavissa biiseissä.”
Musiikkisi yhteydessä on käytetty myös termiä valheellinen nostalgia. Mitä se merkitsee tässä yhteydessä?
”Se merkitsee menneisyyden kuvittelemista. Viittailen vahvasti kasarin musaan. Sen ajan soundi ja popmusa on tässä inspiraationa. Samalla se on aikaa, mitä en ole elänyt enkä kokenut, koska olen syntynyt vuonna 1991. Haaveilen tietyn aikakauden säihkystä.”
Olet käyttänyt läppärin ilmaissoftia ja halpoja syntikoita. Miltä musiikkisi mahtaisi kuulostaa, jos näitä teknisiä ja materiaalisia rajoitteita ei olisi?
”Varmasti aika erilaiselta. Olisi hauskaa tehdä ison kuuloinen ja tuotettu levy, mutta mitä enemmän välineitä ja ihmisiä tulisi mukaan mahdollistamaan sitä, sen vaikeampaa voisi olla säilyttää oma näkemys.”
Kun nyt kuitenkin puhutaan popmusiikista, niin näetkö itse jotain esteitä sille, että Ty Roxy voisi esiintyä Madonnan kanssa vaikkapa Hartwall-areenalla?
”En näe mitään estettä sille. Pitää vaan Madonnan päädyn kanssa neuvotella asiat kuntoon.”
Saatekirjeessä kiität Todd Rundgrenia uskosta täydelliseen popmusiikkiin. Mitä se sinun mielestäsi on?
”Todd Rundgrenin Hello It’s Me oli pitkään biisi, josta en saanut tarpeekseni. Siinä tarina on tosi pieni, muttei aukea täysin. Tykkään siitä, että kappale voi olla pintatasoltaan kevyt ja ehkä jopa iloinen, mutta sen kertoja on häilyvä, ulkopuolinen, itseironinen tai katkera.”
Nyt julkaistaan video kappaleeseen Just a Man. Kerro biisistä ja videosta.
”Mulla oli oivallus, miten tuollainen moderni r&b toimii: on biitti, mitä vokaaliosuuksien muuntuminen vie eteenpäin. Teksti sain innoituksensa Tammy Wynetten biisistä Stand By Your Man, jonka sanomaa olen aina inhonnut: naisen rooli on olla miehen rinnalla, tukea ja kestää virheet ja pettymykset. Vikassa säkeistössä on rivi: ’Cause after all, he’s just a man. Se kääntää ne voimasuhteet. Siitä kehittyi tarina, miten kantaa ihmisen ja sukupuolen historian taakkaa ja tuskaa. Musiikkivideo vie kappaleen teeman vielä paljon pidemmälle: ihmisyydestä ja sukupuolesta viittauksilla evoluutioon ja sisäistettyyn naisvihaan. Se on hieno symbolinen palapeli.”
Katso Ty Roxyn Just a Man -video alta: