Taylor Swift allekirjoitti viikko sitten historiallisen levytyssopimuksen Universal Music Groupin kanssa – monellakin tasolla.
Swiftille itselleen kyseessä on suuri muutos, sillä pop-laulaja siirtyy jättilafkan listoille Nashvillen Big Machine Recordsilta, jossa hän on tehnyt musiikkia 14-vuotiaasta asti.
Tämä ei kuitenkaan ehkä yksinään ylittäisi uutiskynnystä monessakaan paikkaa. Swiftin sopimus on kuitenkin ainutlaatuinen myös kahdella muulla, koko musiikkibisnestä koskevalla tavalla.
Ensinnäkin Swift vaati (ja sai läpi) sopimukseen pykälän, jossa Universal lupaa jakaa tuottonsa kaikista tulevaisuudessa myymistään Spotifyn osakkeista kaikkien artistiensa kanssa.
Universal omistaa noin miljardin arvosta osakkeita Spotifyssa. Nämä ovat peräisin striimauspalvelun alkuajoilta, jolloin levy-yhtiöt antoivat katalogejaan Spotifylle striimattavaksi rahaa ja osakkeita vastaan. Nyt kun Spotify on vihdoin listautunut New Yorkin pörssiin, osakkeiden ainakin osittainen myynti (eli lafkan näkökulmasta niiden vihdoin rahatuloksi muuttaminen) on tullut ajankohtaisesti monelle lafkalle.
Levy-yhtiöillä ei sinänsä ole laillista velvollisuutta jakaa myyntituottoja artistiensa kanssa, mutta reilulta kyseinen ele silti tuntuu. Warner ja Sony myivät osakkeitaan ja jakoivat niiden tuottoja artisteilleen jo aiemmin tänä vuonna, kun taas Universal ei vielä ollut lähtenyt tähän kelkkaan.
Swiftin levytyssopimuksessa kuitenkin seisoo nyt, että Universal lupaa tehdä tämän kaikille artisteilleen, tai muuten Swift ei lähde lafkan kanssa leikkimään. Swift väittää, että Universalin rahanjakoehdot tulevat myös olemaan anteliaammat artisteja kohtaan kuin muiden levy-yhtiöiden.
Toinen erittäin kiinnostava pykälä Swiftin sopimuksessa on se, että Swift pitää omistusoikeuden Universalin tallissa tehtyihin master-äänityksiin omista biiseistään. Tämä menee täysin vastaan normaalia levybisneksen käytäntöä, jossa lafkat normaalisti maksavat artistien levytys-, promo- ynnä muut kulut nimenomaan sillä ehdolla, että yhtiö itse pitää omistusoikeuden valmiisiin biiseihin. Artistit normaalisti saavat niistä vain rojalteja, eivätkä välttämättä koskaan omista niiden oikeuksia itse.
Taylor Swiftin taiteellisista ansioista saa toki itse kukin olla mitä mieltä tykkää – mutta superstaran uusi levytyssopimus on signaali 2010-luvun muutoksesta, jossa artistit alkavat ottaa ohjaksia oman tuotantonsa hallinnoinnissa ihan ruohonjuuritasolta tuonne megatähtien tasolle asti.