Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Aina, sen löydät täältä.
Tällä kertaa on vuorossa Samuli Heimo, jonka moni voi muistaa Keko Salatan Asioilla on tapana järjestyä -albumin Kaipaan sua -hitiltä. Artisti itse on julkaissut muutaman sinkkubiisin, joista erityisesti Ikaros on vaikuttanut löytäneen yleisönsä. Uusi Haavoil-single on tuorein näyte artistin osaamisesta.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Bill Withersin Hello Like Before! Mulla no tällainen vibe-lista mistä kuuntelen aika kevyttä ja hyväntuulista musaa näin aamutuimaan.”
”Mun musakenttä on tosi laaja, frendit ja mimmi kuuntelee paljon jenkkiträppiä, joten sille tulee altistuttua tämän tästä. Tosi lähellä sydäntä on suomiräppi/träppi sen enempää tekijöitä erittelemättä, koska niitä on todella paljon. Myös vanhempi suomi-iskelmä kolisee todella kovaa.”
”Välillä pää nyökkyy iloisen upbeatin tahtiin. Tällaisia lauseen mittaisia kuvituksia voisi kirjoittaa joka genrestä, koska tosissaan ihan kaikkea tulee kuunneltua. Riippuu vibestä tosi paljon minkälaista säveltä kuulokkeista soi.”
Mist sä tuut?
”Mä tuun Raumalta, jossa oon kasvanu sen lempeissä lähiöissä. Oon 25-vuotias tyypillisesti ääripäästä toiseen palloileva taiteilijanalku, joka rakastaa ilmaisutaiteita ja kaunista musaa sen kaikissa muodoissa. Diggaan kirjoitella tekstejä omasta elämästä, tarinamuotoisena ja ennenkaikkea laululyriikkana. Räppiäkin on tosi kiva duunata omaksi ja frendien huviksi. Aika sairas tapaus kaikenkaikkiaan.”
”Mä päädyin tähän artistijuttuun oikeestaan, kun päätettiin Aition kanssa, että aletaan tekemään mun naamalla ja nimellä yhteistä projektia tosissaan. Sitten tehtiin Ikaros ja tässä ollaan. Aitiolla oli kontaktit levy-yhtiön jännämiehiin ja Simo Pirhonen sitten meni ja kiinnostui meikäläisestä.”
”Simon jälkeen Nosh (A Lody, A&R koordinaattori Sonylla) koodaili mulle kuultuaan meitsin demoja ja edellämainittujen päällikköjen kanssa tulee tehtyä edelleen yhteistyötä, luonnollisesti kaikkia muita Sonyn muita ammattilaisia unohtamatta. Jos jollekkin on epäselvää, Sonyn tallissa siis toteutan taiteellista minääni.”
”Mun elämä on melko kahtiajakautunutta henkilökohtasesti ajatuksen tasolla, sillä opiskelen sairaanhoitajaksi ja kirjoitan opinnäytetyötä paraikaa. Akateeminen ja taiteellinen persoona on paikoitellen hankala yhdistää, mutta sairaanhoitajan opinnoista – tai lähinnä ihmisistä joiden kanssa oon ollut tekemisissä työn ohessa ja joiden kanssa oon jakanut hyviä sekä huonoja hetkiä, saa ammennettua halutessaan tosi paljon.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Kyllä mä oon aina tiennyt, että mä haluan olla artisti tai muusikko. Nyt siihen on sopiva väylä ja ollaan lähetty rakentamaan tätä hommaa, niin duunia riittää vuosiksi eteenpäin. Hyvä saada ohjausta kokeneilta konkareilta, koska itse olen niin tempperamenttinen ja malttamaton.”
”Kaikki tai ei mitään -virittynyt elämänasenne poikii välillä hyviä juttuja ja välillä taas tulee kenkää päähän omista päätöksistä – usein mä oon itseni pahin vihollinen. Maltti on valttia, vaikka sykkeet nouseekin usein.”
”Mainittakoon vielä William, jonka kautta mä tajusin, että musaahan voi ihan tosissaan tehdä ja jopa elättää itsensä sillä. Kova jätkä.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Lapsesta asti mun kotona on kuunneltu Leevi and The Leavingsia. Ensimäiset musakokemukset on Leevien esittämiä ja toisena taitaa tulla isoveljien soittama Dr. Bombay, jotka oli molemmat polvenkorkusina kovaa kakkaa vaikkei niistä mitään tajunnut. Dr. Bombay jäi vuodelle 2000, mutta Leevit tuli faijan kautta jäädäkseen ja oon vanhempana oppinut arvostamaan tosi paljon Göstan elämänmakuisia sanotuksia. Nykyään fanitan tosi paljon Keko Salatan tuotantoa, se on aika helvetin lahjakas jäbä, joka tietää mikä natsaa ja mikä ei.”
Supervoimasi?
”Mun supervoima on varmaan oman pienuuteni tajuaminen. Tiedän hyvin mihin pystyn ja mihin en, mutta koen että kliseisesti rajat on tehty rikottaviksi ja siitä ne siisteimmät muistot sekä kokemukset yleensä syntyy.”
”Musiikillisesti tai lyyrisesti mun erikoisuus on varmasti omalaatuinen tapa sanottaa tai rytmittää asioita. Jotenkin kummasti osaan tehdä päähän jääviä joikuja, joista usein taotaan kertsi biisiin. Mainostoimistot hit me up, there is korvamatoja to be made.”
”Tiivistetysti mulla on mun näköinen ja kuuloinen tapa sanoa asioita, jotka kuvailee jotain tiettyä tunnetta mielenkiintoisin kielikuvin.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Rakastuisin varmaankin johonkin kertsiin, joka jää päähän soimaan. Ikaros esimerkiksi on porautunut kalloihin ihan kiitettävästi. Mun vahvuus musanteossa ja pahin vihollinen elävässä elämässä on mun herkkyys. Koen että osaan kuvailla kaikenlaisia tunteita ja tilanteita melko osuvasti.”
Samuli Heimo?
”Elinkeino. Mä haluun tarjota jengille aistikokemuksia ja jotain uutta omalla persoonallani höystettynä. Mun musa on vähän outoa yhteistyökumppaneistakin johtuen.”
”Aitio on todella kova träppituottaja, joka taipuu kaikenlaiseen ja mä taas fiilailen tosi paljon suomilyriikkaa. Meillä on tosi kaunis kieli, jolla pystyy todella kuvaavasti kertomaan omista tuntemuksistaan.”
”Mun musiikki kertoo aina jostain mua tai lähipiiriä positiivisesti sekä negatiivisesti järisyttäneistä tapahtumista. Ensin tulee tunne, sitten tulee teksti, jonka jälkeen mennään studiolle. Sit tenlyödään Sonyn leima päälle ja pistetään biisi eetteriin ja toivotaan, että jengi tajuu mistä on kyse.”
”Hauskaa Samuli Heimossa on, että me ollaan jonkin uuden tai uudehkon asian ytimessä. Tehdään sellasta trap-hiphop pohjasta iskelmähumppaa, jonka kohdeyleisö on 3-95 vuotiaat ihmislapset. Mulla ei ole tiettyä genreä mihin mä uppoudun ja se tekee musan tekemisestä Samuli Heimona tosi upeeta.”
”Mä voin riimitellä kirkkokuoron päälle omia tunnontuskiani tai räkiä Aition katusen biitin päälle kivat räpit. Pyrin loppuun saakka välttämään lokeroitumista, etten ahdistaisi itteäni nurkkaan ja hankaloittaisi musan tekemistä näkymättömillä rajoilla.”