”Voidaan me tuoda biiffit takaisin Suomeen” – Rumban kannessa Gettomasa, jonka nimeä muut eivät uskalla lausua

"Mun koko pointti oli, että mä vittuilen teille kaikille, mutta kukaan ei tule sanomaan siitä mulle mitään tai räppäämään siitä mitään, koska kaikki tietävät, että sä et halua pudottaa mun nimeä."

Vuoden ensimmäinen Rumba ilmestyy perjantaina 23. helmikuuta. Kurkataanpa sen sisuksiin!

Gettomasa ei tiedä, missä hän olisi nyt, ellei hän olisi päättänyt 17-vuotiaana, että hänestä tulee räpin suomenmestari. Noh, nyt hän on Rumban kannessa. Miten tähän pisteeseen on tultu, ja ennen kaikkea: mitä nyt, entä seuraavaksi?

Mitkä olivat viime vuoden merkittävimmät julkaisut ja millainen musiikki määritteli vuotta 2017? Vastaamme kysymyksiin esseillä, joiden aiheena ovat JVG:n Popkorni, Litku Klemetin Juna Kainuuseen, Lorden Melodrama, Ed Sheeranin Divide ja Kendrick Lamarin Damn.

The Sperm muistetaan etenkin kohuistaan, mutta yhtyeen 50 vuoden takainen äänitaide inspiroi edelleen marginaalissa. Sperm-asiantuntijat M. A. Numminen, Perttu Häkkinen, Jukka Lindfors ja Tommi Keränen kertovat suhteestaan yhtyeeseen.

Kaikissa heviyhtyeissä on jotain surullisen suomalaista, mutta Iron Maidenissa on aina ollut jotakin erityisen suomalaista. Yhtye on kiehtonut Suomessa isiä ja poikia kohta jo 40 vuotta. Yritämme ymmärtää miksi.

Julma H ja OG Ulla-Maija räppäävät maskiensa takaa epämukavista asioista, hyvinvointivaltion nurjasta puolesta. Yhteishaastattelussa puhetta indie-artistiuden suomasta taiteellisesta vapaudesta, mutta myös vastuusta.

Uuden Soittolista-palstan korkkaa A. W. Yrjänä. Soitimme CMX-kipparille jollain lailla häneen tai uraansa liittyviä kappaleita. ”Kun Paperi T alkoi lausua tekstiä runona, siihen tuli se, mihin olen itsekin taiteilijana pyrkinyt. Että yleisö sanoo: ’Nyt tulee tekotaiteellista paskaa!’.”

Stig Dogg teki yllättäen paluun levykantaan miltei 10 vuoden tauon jälkeen. Jo kerran kuolleeksi luultu koira on oppinut uusia temppuja, ja kenties myös melkein sisäsiistiksi… ”Ei tulekaan pilluläppää samalla tavalla kuin nuorempana.”

Karkia Mistika -levymerkin Jyrki Laihoa potkii eteenpäin se, että ”jatkuvasti löytyy ihan mieletöntä matskua mitä julkaista”. Taloudellisesti kannattavaa? Ei todellakaan. Mutta vaihtoehtoisemman musiikin ystävät kiittävät.

Levyarvioissa DJ Ibusalin Yksin kotona 17, Franz Ferdinandin Always Ascending, Pyhimyksen Tapa poika, Anna von Hausswolffin Dead Magic, Lasten hautausmaan III, Field Musicin Open Here sekä Varvaran Go.

Pop-esseen aiheena on The Fallin edesmennyt rääväsuu Mark E. Smith. Mervi Vuorelan kolumnissa heitetään hyvästit Remulle, Heini Strandin kolumnissa ruoditaan suomiräppiä ja sen ympärillä käyvää virkeää ja kyseenalaistavaa keskustelua.

Tomi Palsa on jälleen kiertänyt keikkoja ja konsertteja kameroineen. Nisse M on edelleen Emma-gaalan jäljiltä juhlahumussa. Black Peiderin sarjakuva vastaa vuosikausia askarruttaneeseen kysymykseen.

Rumba 1/18 lehtipisteissä perjantaina 23. helmikuuta!