Yksi lauantai-ilta sinetöi La Hakan tulevaisuuden – kirjoittaa nyt biisejä yksinäisyydestä ja ystävyydestä

Haastattelussa La Haka

Julian Schröpel

Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli 1ilmari, sen löydät täältä.

Tällä kertaa vuorossa on laulaja-lauluntekijä La Haka, joka kirjoittaa myös muille musiikkia. La Haka julkaisi juuri toisen singlensä Sisko, joka valaisee muusikon taitoja kirjoittaa koskettavia tunteisiin meneviä kappaleita. Kappale kertoo

Rumballe lahjakas artisti kertoo siitä miten päätyi musiikin pariin ja mitä itse haluaa luoda sen saralla.

Mikä soi napeissa just nyt?
”The Tallest Man On Earthin The Running Styles of New York. Tää oli mun 2020 kevään lohtulaulu kaiken koronapysähtyneisyyden keskellä ja pari viikkoa sitten sain kuulla biisin kyseisen artistin keikalla Oulussa. Tuntui jonkun ympyrän sulkeutumiselta. Upee biisi, upee musantekijä.”

Mist sä tuut?
”Oon tullut Forssasta Turun kautta Helsinkiin – kaupungista toiseen aina musahaaveiden perässä. Forssan kaltanen pikkukaupunki kasvuympäristönä ja sellanen kaipuu suurempaan maailmaan on auttanu mua alusta asti unelmoimaan isosti ja luomaan kirjottamalla mun oman todellisuuden.”

Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Hahah, tää on yllättävän selkee. Mun lapsuudessa Maikkarilla pyöri lauantaisin Huuma-niminen tv-ohjelma, ja muistan elävästi, kun Egotrippi esitti siellä Asfaltin pinta -biisinsä. Kun kattelin sitä mökillä telkkarista, joku mussa napsahti. Olin räpeltänyt omien biisien parissa jo kahdeksanvuotiaasta asti, mut siinä hetkessä sytty sammumaton halu pyrkiä liikuttamaan ihmisiä yhtä syvästi kuin mihin Egotrippi sillon mun kohdalla kykeni.”

Musiikillinen esikuvasi?
Phoebe Bridgers. Ihailen Bridgersin sellasta hands-on-muusikkoutta ja kykyä olla samaan aikaan kertojana niin herkkä kuin pisteliäskin.”

Supervoimasi?
”Rehellisyys. Tällä hetkellä mun biisit pohjautuu tosi vahvasti mun omaan kokemusmaailmaan ja sen perkaamiseen mahdollisimman avoimesti. Toivoisin, ett’ tunteisiin ja niistä puhumiseen liittyvä häpeä vähä vähältä katoaisi niin, että uskallettaisiin ihmisinä kohdata avoimemmin itsemme ja toisemme. Ehkä laulut voi helpottaa siinä, tai ainakin sillä asialla mä musiikkini kanssa olen.”

Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Varmaankin tietynlaiseen pehmeyteen… Mun tuottajan Kalle Mäkipellon kanssa on löydetty laulujen tarinoille sellanen kiehtova musiikillinen paikka, jossa on helppo rauhoittua ja antaa fiilisten tulla.”

La Haka?
”Sellanen aika klassinen runotyttöhän mä oon aina ollu. Oon käyttäny elämästäni paljon aikaa oman herkkyyteni häpeämiseen, mutta tämä artistius on mun keino ottaa sitä aikaa takaisin ja ennemminkin kokea se herkkyys vahvuutena.”

”Biiseissäni puhun aika kaunistelematta ulkopuolisuudesta, yksinäisyydestä mutta toisaalta myös äärimmäisestä läheisyydestä. Siitä, millaisena elämä näyttäytyy, kun tuntee ja kokee kaiken tosi syvästi.”

Kirjoittaminen muille?
”Rakastuin cowrite-työtapaan vuonna 2016 ja siitä lähtien oon kirjoittanut paljon myös muille artisteille. Oon tehnyt musaa mm. WIL:ille, Junolle, Rosille ja Robin Packalenille muutamia mainitakseni. On loputtoman kiehtovaa, miten yhdessä tehty biisi on aina enemmän kuin yksittäisten tekijäosasiensa summa.”

”La Haka -biisien parissa toteutan itseäni, muille kirjoittaessa taas toteutan kokonaisvaltaisesti myös muiden visioita. Mun kirjoittajuuteen liittyvä kunnianhimo on vienyt sitä kohti, että haluun osata löytää sanoja myös sellaisille kokemuksille, jotka ei oo mun omia. Lisäks oon aina fiilistellyt kaikenlaisia genrejä jazzista folkiin ja muille tekeminen on tapa sukeltaa myös sellaiseen musiikkiin, joka ei välttämättä artistina tunnu omalta. Se virkistää ja kirkastaa omaakin visiota.”