Yksinäisyydestä ja synkkyydestä ohjaksiin – haastattelussa Evelina

Evelina julkaisi tänään albuminsa III. Tidon kanssa tehty tuotannollisesti kepeä kokonaisuus kätkee sisäänsä rankkoja ja henkilökohtaisia tarinoita.

25.09.2020

Sinulle on uusi Facebook-muisto, sosiaalisen median sovellus ilmoitti Eveliina Tammenlaaksolle. Se oli tilapäivitys syksyltä 2016 ja kuului suurin piirtein näin: ”144 keikka tänä vuonna, älkää soitelko.”

Taiteilijanimellä Evelina aloitettu ura oli tuolloin vasta alussa. Vuoteen oli kuitenkin mahtunut niiden 144 konsertin lisäksi platinaa ennakkoon striimannut debyyttialbumi 24K, lukuisia vierailuita räppärien biiseillä ja osallistuminen Tähdet, tähdet -viihdeohjelmaan.

Hän oli sisäistänyt heti alusta alkaen musiikkialan mentaliteetin, että rautaa on taottava, kun se on kuumaa. Alussa on tärkeä hankkia näkyvyyttä. Paljon keikkaa ennen kuin breikkaa. Levätä ehtii myöhemminkin.

”Ihmiset ympärillä viestii, että tee vaan, tee paljon. Siihen tuetaan”, Evelina kertoo nyt.

”Mentaliteetti on, että tätä kuuluu tehdä, vaikka väsyttäisi. Ja yllättävän kauan sitä jaksaa sen voimalla, että kaikki on uutta ja jännää.”

Vaarana tässä on, että omat rajat hämärtyvät. Ei-sanan opettelu jää tulevaisuuteen.

Mutta ehtiihän sitä, sillä seuraavaksi vuorossa oli lisää singlejä, kuten huippusuositut Kylmii väreitä ja Tornado. Emma-gaalassa vuoden naissolistin palkinto. Kiertueita, festivaaleja. Lisää singlejä. Vain elämää.

Alkuvuodesta 2019 julkaistiin hartaasti sinkutettu kakkosalbumi SOS, jonka nimi saattoi olla alitajuinen hätähuuto.

”Tosi pitkään pystyin tsemppaamaan näennäisesti. Mutta sitten kroppa reagoi stressiin: hei, mä en oikeasti jaksa. Olin tosi pitkään kipeänä ja kävin lääkäreillä.”

Psykosomaattinen oireilu oli burnout, loppuunpalaminen, työuupumus.

Youtubesta löytyy haastatteluvideo, josta Evelina on saanut kommentteja, kuten: näytät siltä, ettei sinua kiinnostaisi olla siinä. Se on lähellä totuutta, sillä Evelina kertoo, ettei häntä tuolloin kiinnostanut yksinkertaisesti mikään.

”En tiennyt yhtään mitä teen. Sen aikaisia kuvia katsellessa näen, että olen ollut todella hukassa.”

Hänestä tuntui, että hänet oli jätetty yksin albuminsa kanssa. Ei ollut ammatillisia tukiverkkoja, joilta olisi saanut apua. Viikonloput menivät töitä tehdessä, arki sängyn pohjalla koettaen toipua seuraavaksi viikonlopuksi.

”Olin katsonut How I Met Your Mother -sarjaa jo aimminkin, mutta tuolloin se pyöri taustalla aina. Se leimautui sellaiseksi turvajutuksi, enkä pystynyt sen jälkeen pitkään aikaan katsomaan sitä.”

kuva: Nana Simelius

Tilannetta tuskin helpotti se, että Evelina haluaa pitää kaikki langat käsissään. Musiikin tekeminen ja uran suunnan ohjaaminen eivät riittäneet, hänen oli hallittava kaikkea valokuvien maailmasta stailauksen kautta kaikkeen esiintymislavalla näkyvään.

Paradoksaalista kyllä, nyt kun Evelina kertoo opettelevansa sanomaan ei ja samalla delegoimaan asioita, hän kokee olevansa ensimmäistä kertaa urallaan ohjaksissa.

”Olen ehkä sellaisessa kohdassa elämää, että voin pyytä apua. Ei tarvitse välttämättä tehdä kaikkea itse.”

Burnoutin selättämiseen ei löydy yhtä niksiä. Evelina ylistää terapeuttiaan. Levy-yhtiössä tiimi hänen ympärillään on vaihtunut. Hän palkkasi ensimmäistä kertaa urallaan kiertuemanagerin ja piti jopa keikkataukoa.

”Pidin urani ensimmäisen keikkabreikin viime syksynä. Päätin silloin kesällä, että jatketaanpa ensi vuonna. Se oli ensimmäinen kerta, kun en ollut koko ajan saatavilla. Sitä voi miettiä, kuinka raskasta on olla kiertueella ja tehdä samaan aikaan levyä. Se on periaatteessa kaksi duunia, se on aika absurdi yhtälö.”

Kolmatta albumia varten myös tuottaja pantiin vaihtoon, osin tosin pakon sanelemana. 24K- ja SOS-albumit tuottanut ja Evelinan Universalin talliin tuonut MGI eli Henri Lanz palkattiin Sony Musicin toimitusjohtajaksi.

”Se oli mulle selvää: miten tällainen tilanne voisi olla ristiriidaton? Olin miettinyt sitä aiemminkin jo senkin takia, että oltiin tehty kaksi levyä yhdessä. Koen, että mun tekijyydelle on tärkeää päästä tekemään uusia juttuja ja kokemaan muita tapoja työskennellä.”

Uudeksi työpariksi löytyi vanha tuttu jo 10 vuoden takaa Turusta: Tido. Yhteiset tutut olivat jo aiemmin sanoneet, että kaksikon pitäisi tehdä musiikkia yhdessä. Evelina kuvailee työskentelyä Tidon kanssa vaivattomaksi, koska he ovat samalla aaltopituudella ja jakavat mielenkiinnon kohteita, kuten albumilla III vahvasti soivan vuosituhannen taitteen jenkki-r&b:n.

”Se on just sitä, mitä Tidon kanssa fiilistellään. Sama mindset on mahdollistanut sellaiset ’vittu, laitetaan tähän biisiin modulaatio’ -tyyppiset ratkaisut. Tido kuvaili albumia yhdellä sanalla: pervo. Sellaisia nämä ratkaisut ovat. Nyt tuntui oikealta hetkeltä olla miettimättä, että mikä olisi hitti, vaan tehdä tällaista, koska halutaan tehdä!”

Kepeälle, tanssittavalle ja iloiselle popmusiikille kontrastin luo albumin sanoitukset. Ihmissuhteista ja sydänsuruista Evelina on laulanut aina, mutta nyt useammalla kappaleella on synkkiä ja rankkoja piirteitä: valehtelua, pettämistä, henkistä pahoinpitelyä ja pelinappulaksi joutumista.

”Olen aiemmin ajatellut, että riittää, että jollekin mun lähellä olevalle tapahtuu jotain. Tällä levyllä kaikki on sellaista, minkä pystyn itse allekirjoittamaan: tämä on tuollaisesta kohtaa elämää ja tuo tapahtui tuolloin, hyi saatana. Esimerkiksi Perhosii on biisi, mitä kuunnellessa alan itkemään. Pelottaa, että miten vitussa vedän sen livenä. Pelle on albumin synkin biisi. Se on musta aukko, mihin on kipattu kaikki ankea.”

Levyn teko alkoi kuitenkin epäonnisissa merkeissä: Hollywood vaihtui Härmään. Evelina oli lentämässä Los Angelesiin, jossa Tido jo oli odottelemassa. Albumin tekoon oli korvamerkattu kaksi viikkoa, ja mukaan oli lähdössä myös kuvaaja.

”Vain pari päivää ennen lähtöä korona laittoi rajat kiinni. Tido pääsi suurin piirtein viimeisellä lennolla takaisin Suomeen ja joutui tietysti karanteeniin. Alkuperäinen ajatus oli, että albumin olisi voinut pistää ulos vaikka jo kesäksi.”

kuva: Nana Simelius

Koronakeväästä jatkunut epävarmuus luo pitkän varjon kaiken ylle edelleen. Evelinaa jännittää julkaisuviikolla, että parin päivän päästä ilmestyvä albumi menee kaikilta ohi, jos jotain sattuukin.

”On tämä superoutoa. Toivon, että ne joita tämä musa kiinnostaa, löytää sen. Toivon, että edes ne suunnitellut keikat voisi vetää. Mikään ei ole varmaa. Mitä vain voi tapahtua. Se on kuumottavaa.”

Nyt voi kuitenkin turvallisin mielin sanoa, että albumi on ilmestynyt. III on Universalin alaisuudessa toimivan Def Jam Recordings Finlandin ensimmäinen albumijulkaisu. Levymerkin ja samalla Evelinan A&R:nä toimii Mikko Kuoppala alias Pyhimys.

”Ollaan oltu Mikon kanssa läheisiä ystäviä jo ennen kuin ollaan tehty mitään duuneja yhdessä. Se on mun mielestä juuri se, mitä tarvitsen tähän kohtaan. Mikko on tukena ja sanoo mun puolesta, jos joku ei tunnu hyvältä ja pitää puoliani, kun mietityttää, onko joku liikaa. Helpottaa, ettei itse tarvitse sanoa ei, vaan voi tukeutua muihin.”

Aiempien julkaisujen yhteydessä olleesta yksinäisyyden tunteesta Evelinan ei tarvitse enää kärsiä.

”Silloin on tullut hätä, että en halua tätä, auttakaa, ottakaa koppi, varmistakaa että kaikki on kunnossa. Nyt nämä ihmiset mun ympärillä ovat hereillä.”

Burnout on kuitenkin jättänyt jälkensä, muuttanut päässä jotain pysyvästi. Evelina sanoo, että oman voinnin tarkkailu on jatkuvaa tasapainoilua. Hän ei voi olla varma, tunnistaako koskaan uupumuksen merkkejä ajoissa.

”Esimerkiksi kun on maannut viisi päivää himassa käymättä ulkona tai edes kaupassa, niin onko tämä sitä, että kiva olla kotona, vai sitä, että mä en jaksa. Tuntoanturit ovat tosi herkällä, että kumpaa tämä on. Katsonko sitä How I Met Your Motheria, koska stressaan, vai siksi, että siitä on kulunut tarpeeksi aikaa.”

”Tämä on edelleen tabu musiikkialalla, mutta mä en tiedä yhtäkään kollegaa, joka ei olisi ollut jossain vaiheessa loppu.”

Lisää luettavaa