Death Hawksin Keski-Euroopan reissultaan tallentama reissublogi päättyy. Ilmeisesti yhtye vieraili punkkipaikoissa ja ”punkkipaikoissa”.
DEATH HAWKS – GERMANY/AUSTRIA TOUR 2013
with KADAVAR days 5, 6, 7, 8
Aaaaalright! Päiväkirjan kanssa on ollut taas hieman hiljaista, ja nyt ollaan jo Suomessa. Tour is over. Palataanpa silti hieman tunnelmaan.
Konstanzin jälkeen tiputtelimme kohti Linziä rauhallisissa tunnelmissa. Viinitiloja toisensa jälkeen, mmmmmm. Rajan ylitettyämme kuskimme Marek huolestui automme ylipainosta. Keski-Euroopassa ollaan tarkkoja näistä hommista, ja kuski voi kuulemma menettää ajokorttinsa, mikäli auto on liian painava. Meillä tätä ylipainoa oli noin 600kg, joten sakkoa olisi tullut about parisataa euroa. Onneksemme Marek on luotettavan näköinen ukkeli, ja Polizei ohjasi meidät punnituspisteeltä takaisin Autobahnille. Ylitettiin matkalla yksi järvi lossilla ja ihasteltiin maisemia Saksan vaihtuessa Itävaltaan.
Linz, Itävalta. Venue oli suht raju punkkipaikka. Aika Vastavirta-klubimainen, omaehtoinen luola, jossa oli raaka soundi ja erittäin ystävällinen henkilökunta. Hyvät keikat molemmilta bändeiltä. Keikkojen jälkeen Kadavarin äijät soittivat levyjä aamuneljään, ja taas tuli pelattua pöytäjalkapalloa. Kadavarin merkkumyyjä Krishna osoittautui aikas kovaksi luuksi. Mieletöntä peliä, hirvittävä kasa pilveä ja ”suht” vahva italia-aksentti englantia puhuessa. Itselläni ehdottomasti sekavin ilta koko tourilla.
Näiden merkkumyyjät ovat muuten melkoinen dynaaminen duo. Siis tämä italialainen nuorempi jätkä ja toinen reilu nelikybänen, hampaaton HC-punkkari Saksasta. Veijarit vain höpöttävät koko ajan toisilleen jotain saaden mahdolliset ostajat raivon partaalle. Marek on muutamaan otteeseen joutunut heidänkin hommansa hoitamaan.
Nukuttiin venuen yläkerrassa, ja aamulla herätessäni kuulin Rikun selkäpiitä karmivan kiljunnan: ”MITÄ NÄÄ ON MITÄ NÄÄ ON, EIIIIIIII!!” Koko ukko oli täynnä kuvottavia punasia paukamia, eikä kellään muulla ollut mitään. Mitäköhän niitä olis ollut, ehkä noin satakunta puremaa? Ilmeisesti jonkinnäkösten kirppujen aikaansaannosta. Yksi teoria näistä puremista oli, että ne olivat iilimatoja, jotka päättivät kupata paikan ryönäisimmän tyypin. Siis hyvää hyvyyttään puhdistaa häntä. Kuitenkin kuulemma kutisivat melkoisesti. Hyi helvetti, ajattelimme taas ja jatkoimme matkaa.
Seuraavana päivänä matkasimme Wieniin. Siis jumalaare, Itävallan pääkaupunkiin! Ihan kauheet darravainot päällä, ja melkein kaksi miljoonaa ihmistä! Kirpunsyömä röökisormi-Riku jäi autoon nukkumaan ja paranteli paukamiaan meidän muiden suunnatessa Wavemeister-nimiseen vintagesoitinkauppaan. Mieletön mesta, täytyy sanoa! Itse kauppa oli kiinni, mutta näyteikkunasta nähtiin muun muassa kolme space-echoa ja hurja läjä syntsia. Käytiin siellä sitten seuraavana päivänä, ja Teemu osti Big Muff -fuzzin.
Wienin venue oli paikallisella punaisten lyhtyjen alueella, mistä Marek taisi olla hieman kuumottunut. Kuulemma Nirvana oli soittanut samassa paikassa joskus 1990-luvun taitteessa, ja ehkä tästä johtuen meininki oli vähän koppavaa. Miksaaja valitti mulle, että syntsat tulee lavalta liian kovaa, vaikka koko oma kioskini on pelkkää linjasignaalia ilman vahvistimia. Myöskään ruokaa ei tarjoiltu, ja ilta vaikutti lähtökohtaisesti suht ankealta. Mutta mitäs siitä. Ratkoimme tilanteen palaamalla Hurriganes-tunnelmiin: A real living tiger! HERE ON THE STAGE! Keikan jälkeen Kadavarin tyypit antoivat meille osan ruokarahoistaan ja saimme yölliset falafelit täyttämään kurnivat vatsamme.
Wienin jälkeisenä kaupunkina esittäytyi Graz. Siellä on oma jalkapallojoukkue Sturm Graz ja ilmeisesti erittäin intohimoinen fanikulttuuri, mikäli katukuvaan on uskominen. Itse venue oli loistava. Majoitus samassa rakennuksessa, ja iso lava soittoa varten. Ganes-diggailun myötä isot lavat ovat tuntuneet hyviltä.
Teimme soundcheckin hirveässä kiireessä, ja saman tien lavalle. Kauhee meininki, ja jengi vislasi niin perkeleesti! Rock n’ roll all night long ja loput levyt myyty! Meillä oli mukana pelkkiä XL, XXL ja 3XL -kokoisia paitoja, joten niitä ei paljon mennyt. Sitähän voi miettiä, minkä takia me roudataan täällä pahvilaatikollista jättikokoisia paitoja. Paidoista huolimatta Graz oli kuitenkin keikkapaikkana loistava ja yleisö vilpittömästi innostunutta.
Itse olimme innoissamme, kun seuraavana päivänä oli koko kiertueen viimeisen keikka Innsbruckissa. Mielettömät maisemat ja vieläpä aivan mäkihyppytornin kupeessa! Mukava itävaltalainen stage manager näytti meille majoituksemme, joka oli keikkapaikan yläkerrassa. Samassa tilassa yöpyi myös Kadavar, jonka jätkät taisivat vähän suutahtaa meidän vallattuamme privaattihuoneen. Vaihdettiin sitten huoneita ja lähettiin rockaamaan.
Alppimaisemissa svengi oli suht korkealentoista, ja Kadavarin ranskalainen basisti kuvaili keikkaa sanoin ”It was soo trippy”. Hän oli kuulemma syönyt Pariisissa kärpässieniä. Nyt hän hieman huolestui Rikun kerrottua niiden vaikutuksesta esimerkiksi maksan toimintaan.
Keikkojen jälkeen istuttiin vielä iltaa pääbändin kanssa ja summattiin reissua. Kadavar tulee siis Suomeen marraskuun alussa, joten sillon nähään taas! Linzistä asti mukana ollut loksiäijä-Dominik oli myös tunnelmassa mukana, ja puhuttiin jo jostain ensi kevään/kesän festareista, joita hän buukkaa. Kaiken kaikkiaan mahtavia ihmisiä ympärillä ja matkan varrella ollaan tavattu!
Aamulla lähdettiin tosi aikaisin kohti Münchenin lentokenttää ja kohti kotimaata. Dominik vietti kanssamme vielä matkan lentokentälle ja jatkoi siitä sitten jonnekin. Huoltoasemalta löytyi lentopelkoa rauhottamaan kerrassaan loistava lääke: GIN & TONIC TÖLKISSÄ! Lisäksi kissalle löytyi tuliaiseksi hieno pienoismalli vuoden -54 Mersu SL300 -autosta.
Lentokentällä ja koneessa kaikki meni hyvin. Parit kuohuvat ja ylikänninen Riku unten maille. Tavarat tulivat ehjänä takas, ja Tukholmassa konetta vaihtaessa löydettiin jopa lentokenttäpiano, jota oli tietty pakko skulata. Ihan vinkkinä siis, että Arlandan kentällä on piano, jos siellä päin matkaatte!
Summauksena reissusta sanottakoon, että Saksa ja Itävalta olivat meille hyviä. Keikkapaikoilla sai röökata sisällä ja aina oli leipiä tarjolla saavuttaessa. Hyvä ryhmä, super-Marek ja hienoja paikkoja. Mitäpä sitä muuta vois toivoa.
Kiitos tästä!
DEATH HAWKS // G-BOB MATTILA
Lue kiertueblogin ensimmäinen osa tästä.