Death Hawks Euroopassa: Tarinoita Hurriganesin mahdista ja kuvottavasta röökisormesta

Kotimainen Death Hawks kiertää paraikaa Itävaltaa Kadavar-yhtyeen kera. Yhtye raportoi kuulumisia tien päältä sitä mukaa kuin kerkeää.

Teksti: Tenho Mattila, kuvat: Mikko Marjakangas (yllä), Death Hawks

Death Hawks & Kadavar – Saksa–Itävalta-kiertue 2013
Päivät 1, 2, 3 ja 4.

Hei vaan, hyvät Rumban lukijat! Kirjoitan tätä päiväkirjaa neljän tunnin yöunien jälkeen. Ylitimme juuri Itävallan rajan ja matkaamme kohti Linziä. Tänään on kiertueen viides keikka. Neljä ensimmäistä soitimme Saksassa ja tästä eteenpäin siis Itävallassa. Päiväkirjan kirjoittaminen on ollut hieman jäissä tähän asti, koska tässä on ollut vähän kaikennäköistä.

Ensimmäinen keikka oli Bielefeld-nimisessä kaupungissa. Siellä oli pöytäjalkapallo-pöytä, jonka kuskimme Marek suutuspäissään hajotti hävittyään pelin minulle ja Rikulle. Huolestuimme tästä, mutta loppujen lopuksi tämä hullu puolalainen näytti meille todellisen vahvuutensa ja myi illan aikana raivopäissään hirvittävän kasan levyjä villille Oktoberfestin marinoimalle saksalaisyleisölle. Keikka oli siis onnistunut ja jengi oli ihan että BACK TO THE MOVIEES! ON THE ROCKS!

Toisena päivänä matkasimme Marburgiin, joka oli erittäin kulturelli ja idyllinen pikkukaupunki. Siis jotain sadantuhannen luokkaa ilmeisesti. Teemu löysi sieltä erittäin radikaalin vuohiovikellon. Rikun kanssa löydettiin sitten yöllä jotain vielä parempaa…

Taas oli hyvä keikka, ja levyjä meni. Marek hoitaa hommaa todella kovalla tatsilla! Marburgin majoitus oli mieletön neljän tähden hotelli jossain kukkulalla ja huoneemme numero 303 antoi hyvää inspiraatiota tiukkoihin acid-kuvioihin tulevia keikkoja ajatellen.

Ennen lähtöämme seuraavaan kaupunkiin kävimme kevyellä nestemäisellä aamiaisella ja Mane aloitti päivän tyylikkäästi vodkakahvilla. Samalla sovimme, ettei reissulla lähtökohtaisesti oteta tiukkoja, paitsi Manelle sallimme niitä poikkeuksena aamuisin.

All right! Kolmas Saksan keikka oli Wiesbadenissa. Pari tuntia edellisestä paikasta, joten ei mikään paha siirtymä. Koko porukalla on edelleen freesi tunnelma, ja kiertue tuntuu nastalta. Zombie-mode on jätetty Suomeen.

Yksi asia, missä tämä kiertuemeno kyllä näkyy, on aivan totaalisen kuvottava röökisormi, jollaisen Riku on onnistunut hankkimaan! Siis tämmönen täysin keltanen etusormi, joka johtuu jatkuvasta ketjupolttamisesta. Hyi helvetti, ajattelimme ja rokkasimme illalla.

Majoitus oli keikkapaikalla, missä oli myös moderniin raskaampaan musiikkiin keskittynyt disko, joka jatkui aamuneljään. Tästä syystä seuraavan päivän siirtymä oli melko väsähtänyt. Kadavar-ukotkin taisivat melko raskaasti ryypiskellä Wiesbadenissa, koska ne olivat muutaman tunnin myöhässä seuraavalta venuelta.

Tämä seuraava venue oli sitten kaupungissa nimeltä Konstanz. Hieno, suht uuden näkönen keikkapaikka ja mukavan iso lava! Katselimme automatkalla Ganes-keikkaa, ja kuin huomaamatta se otti meistä pienoisen otteen. Riku oli vaivihkaa laskenut bassonsa hihnaa reilusti alaspäin ja keikalla soitti niin sanotusti ”basso munana”. Itse käytin lantiotani eli pelvistäni parhaani mukaan. Teemu koitti ilmeisesti työntää kitaransa lavan lattiasta läpi (?), mikä näytti ja kuulostikin oikein hyvältä. ”Semmonen järisyttävä sustainpörinä”, solisti kuvailee tapahtunutta. Manella Ganes näkyi hieman leveämpänä kyynärpääasentona.

Levyjä meni taas ja ne alkaa olla loppu, vaikka keikkoja olisi vielä neljä! Koitamme järjestää niitä huomenna jotenkin, kun Marek niitä niin tykkää myydä.

Okei. Yöllä tosiaan oli aika vaikeaa nukkua Rikun runsaan tupakoinnin aiheuttaessa psykedeelisen kovan kuorsauksen. No ei siinä, ihan sama juttu itselläni – saa nähdä, kummalla on pahempi röökisormi reissun päätteeksi. Camel vs. Pueblo -ottelu.

Nyt tosiaan tullaan Linziin! Palataan aiheeseen parin päivän päästä!

Hälsningar!
DEATH HAWKS // G-BOB Mattila