Mitä Ismo Alanko edellä, sitä lyriikkablogi perässä. Nyt nimittäin kurkistetaan kotimaisen rock-klassikon tuotantoon. Kymmenen kovimman tekstin joukkoon mahtuu ilmeisiä ja ylittäviäkin valintoja.
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Nauska.
Ismo Alankoa voi melko kiistatta pitää yhtä Suomen keskeisimmistä rock-muusikoista ja etenkin -sanoittajista. Hän on jo 33-vuotisen uransa myötä osoittautunut (vähintään) yhtä tärkeäksi kuin Kauko Röyhkä, Hector, Pelle Miljoona ja muut konkarit. Alanko on lisäksi pysynyt uudistumiskykyisenä, eikä ole missään vaiheessa alkanut tehdä samaa albumia uudelleen ja uudelleen.
Perjantaina julkaistiin Alangon 33⅓ – Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää -live ja samaa nimeä kantava kiertue alkaa ensi viikolla, joten on hyvä aika tutkailla miehen tuotantoa tarkemmin.
(Sanon myös suoraan, ettei lyriikkablogia olisi ilman Ismo Alankoa. Olen kuunnellut Alankoa yli puolet elemästäni, ja siksi onkin hankala mitenkään objektiivisesti sanoa, mitkä tekstit ovat juuri ne hänen tuotantonsa keskeisimmät. Tähän listaan voi siis vapaasti suhtautua vain yhden fanin mielipiteenä.)
10. Lokaa ja kuita (1989)
Erinomainen rakkauslaulu – jos se nyt on rakkauslaulu. Tyyppi löytää kauneuden omenasta, syö sen ja tulee jotenkin yhdeksi maailman kanssa? Intuitiivinen teksti, nostattava rock-ränkytys. ”Jos kauneus on kuitenkin olemassa / Ihan tavallista, käsinkosketeltavaa / On katsottava tarkkaan ja kumarruttava / Sillä kauneus on pientä ja matalaa.”
9. Yö erottaa pojasta miehen (1983)
En ollut noteerannut kappaletta ennen upeaa tulkintaa Ismo Alanko Teholla -duon keikalla. Teksti onnistuu luontevasti yhdistämään yksityisen ja universaalin kuvauksen. Asepalvelusmiehen yöllisessä kokemuksessa yhtyvät väkivalta ja seksuaalisuus. Kysymys kuuluu: Mitä on olla mies?
8. Harmaa on hyvä väri (2013)
Alanko on kirjoittanut Helsingistä monissa kappaleissa (esim. Piste, Hämärämies, Vuoden turhin laulu), joten se ei vielä erota tätä muusta tuotannosta. Biisissä on kuitenkin sellaista julistuksellisuutta ja suoraa kuulijan puhuttelua, jota Alanko ei hirveän usein ole käyttänyt. (Kenties Saunassa?) Lisäksi sympaattista vaikutelmaa tukee se, että nimikkorivi on jotenkin epäluonteva laulaa.
Rakkaus syvään harmaaseen
ei viittaa pahaan sairauteen
ei auta tautiin lääkäri
sillä harmaa on hyvä väri(Maailmanlopun sushibaari, 2013)
7. Tyhmää (2000)
Sisäinen solarium (2000) oli Ismo Alanko Säätiön kokeellisinta aikaa ja albumilla on useampia rytmisesti haastavia tekstejä. Tyhmää on erinomainen esimerkki sanoituksesta, joka täytyy lukea saadakseen säkeistöistä tolkkua (vaikkei niin hankala kuin Kirskainen Hyvätyinen). Nopeissa riveissä ilmaisua voi kenties pitää tekstin elimellisenä osana (eli siitä on tarkoituskin saada huonosti selkoa).
6. Rakkaus on ruma sana (1998)
Pulu-albumin (1998) hittibiisi on miltein välttämätön lisäys. Teksti tuntuu raivonpurkaukselta joka helvetin rakkauslaulua kohtaan. (Nyt tekstiin palatessani juolahti mieleen, missä ongelma kenties piilee: Rakkaus on niin ylikäytetty sana, että siitä on tullut merkitysten kyllästämä ja käyttökelvoton. Jos tunnetta pitää kuvailla, on rakkaus siihen kaikkein epäinformatiivisin käsite.)
5. Vittu kun vituttaa (1999)
Joululevy-singlellä (1999) julkaistu legendaarinen avautuminen… ärtymyksestä. Muistan, kuinka kappaleen omituinen video esitettiin aikoinaan levyraadin erikoisjaksossa, ja eräs vieraista kommentoi, että mitä laulun hahmo valittaa, miksei hän tee ketutukselleen mitään. Siinä paljastui kuinka huonosti hän kuunteli sanoituksia. Biisissä kun nimenomaan tehdään selväksi, että ”vitutus on otettava kokonaan / silloin kun vituttaa”.
(Kuuntele tästä videomuodossa.)
4. Kun Suomi putos puusta (1990)
Ismo Alanko on läpeensä suomalainen sanoittaja, mutta hänen kynästään on lähtenyt myös kulttuuri-identiteetin kriisistä kertovia tekstejä. Kun Suomi putos puusta on ehkä puhkisoitettu, mutta sanoituksen kekseliäisyys ja voima ovat säilyneet. Nokian takana -hitissä on samaa tunnelmaa, vaikka teksti onkin kovasti erilainen.
3. Miksi arki näyttää tältä? (2006)
Erinomaisella Ruuhkainen taivas -albumilla (2006) on Alangon tuotannosta harvoin esiin nostettua surrealismia, jota Miksi arki näyttää tältä? tyylipuhtaasti edustaa. Hyvän runon tavoin se ei tarjoa yhtä selkeää tulkintaa, vaan avaa mahdollisuuksia moniin suuntiin. (Savolainen Tiibetissä edustaa samaa linjaa.) ”Päässäni soi puhuri / ahvenkäyttöinen radionauhuri.”
2. Muoviruusuja omenapuissa (1980)
Jos Hassisen Koneen tuotannosta saisi säilyttää vain yhden kappaleen, se voisi olla tämä. Muoviruusuja omenapuissa on todella täyteenahdettu teksti, jossa globalisaation ja tuotteistetun yhteiskunnan hedelmät nostetaan sangen kirjaimellisesti näkyviin. Siinä on samaa hätää kuin Kun Suomi putos puusta -kappaleessa, vain huomattavasti aggressiivisemmin ilmaistuna.
1. Risteys (2002)
Hallanvaaran (2002) avausraita on ilmestymisestään asti ollut suosikkini, ja tekstin voima kantaa vieläkin. Risteys liikkuu samoilla epävarmuuden kulmilla kuin Päästänkö irti, mutta se on täynnä eksymisen ja harhailun riemua. ”Tienviitat vähenee”, mutta vaeltaminen on sitäkin vapaampaa.
Lisätietoja levystä ja kiertueesta: ismoalanko.com.