Kihelmöivä levyvuosi 2015 – Näitä julkaisuja Rumban toimituskunta odottaa erityisellä mielenkiinnolla

22.01.2015

Vuosi 2015 on lähtenyt rivakasti käyntiin, ja levyrintamallakin on jo nähty kiinnostavia julkaisuja aina Marilyn Mansonia, Battle Beastia ja Belle and Sebastiania myöten. Matti Johannes Koivunkin uutuus ilmaantuu ihan näillä näppäimillä.

Paljon on kuitenkin vuotta jäljellä, joten listaamme seuraavaksi nipun vuonna 2015 (oletettavasti) ilmestyviä levyjä, joita Rumban tekijäkunta odottaa käsiään hieroskellen. Lue läpi ja katso, josko omiin silmiinkin osuisi jotain merkillepantavaa.

Rumba tunnetusti uudistuu tänä vuonna, ja levyarviot uudistuvat siinä samalla. Vastaisuudessa Rumban verkkosivuilla julkaistaan erikseen verkkoon tehtyjä normiarvioita ja harvemmin ilmestyvässä lehdessä levyjä arvioidaan, no, eri tavalla. Kohtahan sen näette, kun ensimmäinen numero julkaistaan 13. helmikuuta!

”Itse tältä vuodelta eniten odotan Frank Oceanin vielä nimeämätöntä toista albumia. Frank on pitänyt yleisöään varpaillaan jo hyvän aikaa, Channel Orange -debyytistä kun tulee täyteen ensi kesänä kolme vuotta. Ainoa konkreettinen vihje uudesta materiaalista on Memrize-kappale, joka lyhykäisyydessään ja minimalistisuudessaan sai minut parahtamaan kärsimättömyydestä.”

– Anna-Maija Lippu

”Odotan eniten Grimesin uutta, joka seuraa loisteliasta Visionsia. Grimeshan teki jo paljon uutta materiaalia, mutta päätti hylätä kaiken ja aloittaa alusta Go-kappaleen saaman palautteen jälkeen. Tuntuu, että edessä on kaksi mahdollisuutta: joko sieltä tulee vuoden albumi tai kaikkien aikojen pannukakku. Jännittää.”

– Joonas Kuisma

Yona on ilmoittanut julkaisevansa uuden levyn tulevana keväänä. Ilahduttavan rennosti genrerajojen yli liikkuva artisti ei ole vielä tehnyt yhtään tylsää levyä, joten jotain kutkuttavaa on lupa odottaa nytkin.

Ulkomaisista odotan Frank Oceanin ja Michael Kiwanukan albumeja. Kiwanuka on kaiketi pakertanut kakkoslevyään jo useamman vuoden. Debyytti Home Again (2012) oli lupaava, mutta sen jälkeen ei ole paljoa kuulunut, joten vuosi 2015 taitaa olla ”nyt tai ei koskaan” -tyyppinen hetki Kiwanukalle.”

– Anna Brotkin

Frank Ocean.

Frank Ocean.

Anthony & The Johnsonsilta voi odottaa mitä vain – ilmeisesti tulossa on riehakas, poliittinen bailulevy. Edellisestä on jo jonkin verran aikaa, ja mentori-Loukin on mennyt. Saattaa levyssä olla Reed-muisteluakin.

PJ Harveyn uusi metodi tehdä levy sirkuseläimenä ei luullakseni vaikuta musiikkiin juuri mitenkään. Hän tekee just niin kuin oli suunnitellut, oli se sitten mitä tahansa. En panisi pahakseni paluuta alkuaikojen spontaanisuuteen.

Radioheadilta en odota oikeastaan enää mitään – olen tyytyväinen. Mutta lupaan ilahtua, jos on syytä.

The Decemberistisin levy on varmaan taattua, pehmeätä laatuklassista rockia. Gang of Fourin uusi levy helmikuussa voi olla kiinnostava.

Jos War on Drugsilta tulee uusi, on jännittävää huomata, kiinnostaako se enää ketään. Viimevuotinen nimittäin kului hämmentävän nopeasti. Samoin Lorden tekemisiä seuraan tiiviisti. Kanye ei kiinnosta pätkääkään, odotan pikemmin uutta musiikkia Paul McCartneylta.

Kotimaisista K-X-P:n mahdollisesti tuleva levy voi olla aika utuinen tapaus. Irtobiisi History of Techno oli kolmeminuuttinen, joka ehti loppua ennen kuin alkoikaan.

Vuonna 2014 riemastuttaneet Saijaa saijaa ja Pöllöt saavat toivottavasti vielä paremmat levyt aikaiseksi vuonna 2015. Ja kun nyt spekulointiin mennään, toivottavasti Tuomari Nurmio tekee Spuget-loistoryhmällään uuden levyllisen materiaalia. Pietarin Spektaakkelin kakkoslevyltäkin (jos se tulee) voi toivoa hyviä hetkiä.”

– Markku Roinila

Pöllöt. Kuva: Timo Marila

Pöllöt. Kuva: Timo Marila

Radiohead.
Maailman paras bändi palasi syksyllä studioon Nigel Godrichin kanssa. Bändihän on vajonnut Thomin sooloprojekti mukaan lukien aika lailla kokeellisen orgaanisen dubstep-henkisen rytmittelyn maailmoihin. Jotenkin tuntuu, että Radioheadin suhtautuminen musiikkiin on nyt rennommalla setäpohjalla kuin esimerkiksi Kid A:n synkkinä ja perfektionistisina päivinä. Siksi sieltä voi tulla joko keskinkertaisuutta, joka jo sinällään on bändin biisinkirjoitustaidon tuntien vuoden kiinnostavimmasta päästä. Tai kukaties yhtye yllättäisi itsensäkin, löytäisi studiossa kreisin hyvän hengen ja pamauttaisi yhtä hyvän levyn kuin In Rainbows.

Kanye West
Kanye perui jo viime kesänä Berliinin-keikan vedoten levytyskiireisiin. Maccan kanssa tehty maistiainen oli tylsä. Toisaalta viime kesänä näkemäni Lontoon-keikan (jolla jäbä vetäisi 20 minuutin saarnan ja luennon kaupallisuuden, julkkiskulttuurin ja taiteen yhteydestä) sekä viime levytysten valossa ei voi odottaa kuin eniten. Aikamme tärkein popmuusikko ja popkulttuurisidonnainen musiikillinen taiteilija. Ja mikä on Sasu Kaupin rooli kaikkeen tähän?

Iisa
Eka soololevy oli hyvä, mutta vain ihan hyvä ja nätti. Parasta paskimmillaankin, kuten hevareilla on tapana sanoa. Mitähän Mikko ja Iisa ovat nyt keksineet? Ehkä uskaliaampaa paukutusta?

Mew
Helsingin-keikalla kuullut kappaleen lupasivat ihan kiinnostavaa. Toisaalta jotenkin tuntuu, että liekö aika ajanut tästä bändistä ohi. Sen verran yhtyeen estetiikan taju ravistelee omia mieltymyksiäni, että odotan ja toivon tärisytystä palleissa, kiihkeää paloa sydämessä ja kyyneleitä sielussani.”

– Aleksi Kinnunen

Mew.

Mew.

Sky Ferreiran edellinen Night Time, My Time oli heinäsuopa pullollaan pisteliäitä popneuloja. Lorde ja Miley Cyrus ovat kovia kirittäjiä 22-vuotiaalle Ferreiralle, jolla on älyä tehdä vaikka vuoden paras poplevy, vaikka kaman vetäminen vie livekeikoista parhaan terän.

– Anton Vanha-Majamaa

Kendrick Lamar
Kendrick Lamarin uuden levyn edistymisestä on saatu lukea muun muassa Rolling Stonesta, Pitchforkista ja GQ-lehdestä, mikä on nostanut odotusta korkealle. Viime vuoden syyskuussa ilmestynyt single I ei muuttanut tilannetta suuntaan tai toiseen – biisi on laadukas, mutta takuuvarman mukava. Levyllä Lamarin uskoisin kokeilevan rohkeammin, tekihän hän niin jo erinomaisella major-yhtiö-debyytillään Good Kid Maad City (2012), joka on kestänyt hyvin kuuntelua.

A$AP Rocky
Kovalla metelillä nelisen vuotta sitten kuvioihin ilmestynyt räppäri melkein räjäytti potin debyyttilevyllään Long Live A$AP (2013). Vaikka levy jätti koko pituudessaan vähän toiveiden varaa, sen singlet ovat soineet tiiviisti viimeiset pari vuotta. A$APin hahmo on pysynyt kartalla myös näkyvien feattausten kautta. Levyltä tähän mennessä lohkaistujen Multiply– ja Lord Pretty Flacko Jodye 2 -singlejen perusteella albumilta voi odottaa kadunmakuisia biisejä, joissa basso soi kovaa ja radioystävällisiä kertosäkeitä väistellään viimeiseen asti.

Chromatics
Kill For Love (2012) oli juuri niin täydellinen levy kuin Chromatics voi tehdä (ehkä siksi olen ostanut sen jo kolmessa eri formaatissa). Ennen ystävänpäivää luvatulta Dear Tommy -levyltä on julkaistu vain kaksi erinomaista biisiä Italians Do It Better -yhtiön kokoelmalla After Dark 2, jotka nostavat odotukset lähes kohtuuttomiksi. Ja onhan levyn omena-kansi aivan uskomattoman kaunis.

Rihanna
Mitä ihmettä, ei uutta Rihanna-albumia sitten vuoden 2012? Onko se vielä hengissä? Olenko minä vielä hengissä? Mitä täällä tapahtuu?

– Teemu Fiilin

”Tuleepas muumioitunut olo kaivaa esille sellaisia nimiä kuin Faith No More ja Iron Maiden, mutta minkäs teet, lapsuuden sankarit kiinnostavat. Faith No Moren Motherfucker-single ei räjäyttänyt pankkia, mutta vaikea uskoa, että kaverit tahraisivat suuren bändin mainetta puolivillaisella julkaisulla. Iron Maidenin suhteen eletään viimeisiä aikoja, jolloin bändi voi teoriassa saada mitään ihmeempää aikaiseksi. Katsotaan siis, onko yhtye tästä ikuisuuteen pelkkä nostalgiakone vai tuleeko maailmaan vielä uusia keikkabravuureita.

Ja joo, onhan tuolla Slayerkin. Nykymuodossaan bändi herättää vähän ristiriitaisia tuntemuksia, mutta viimevuotinen Implode-single oli yllättävän terhakka esitys. Katsotaan. Lisätään nyt vanhusten jatkoksi vielä ikisuosikki Paradise Lost, joka julkaisee ilmeisesti death metal -henkisemmän levyn huhtikuussa.

Jos palataan 2010-luvulle, niin Chromaticsin uutuudelta sopii odottaa paljon. Yhtyeen meriittilista on valmiiksi mittava, ja levyfirman kokoelmalla julkaistut biisit lupaavat hyvää. Rangerin ensimmäinen täysmittainen levy lienee yksi heavyvuoden kohokohtia. Samaa legioonaa edustaa ”New Wave of Great Heavy Metalin” nimeen vannova Lord Fist, josta on kuulunut viidakkorummun välityksellä paljon hyvää. Hopeajärvellä on puolestaan näytön paikka sen suhteen, saadaanko debyytillä alkanutta hypeä pidettyä yllä. Jussi Lehtisalo tuntuu ainakin suojattiensa suhteen luottavaiselta.

Ja eiköhän sieltä ole paljon muutakin tulossa, mistä ei tiedetä vielä mitään! Lisätietoja odotellessa.”

– Saku Schildt

Ranger. Kuva: Anna Kivinen

Ranger. Kuva: Anna Kivinen

Lisää luettavaa