Hämyisää syntikkarockia esittävän Kiveskives-yhtyeen taival Euroopassa saavuttaa loogisen päätepisteensä.
Teksti ja kuvat: Kiveskives
21.6 Pariisi, Fete De La Musique:
Herätys syntisestä Amsterdamista koitti yllättäen: kolme herätyskelloa ja kolme ponniin nukkunutta. Damissa vietimme kaksi välipäivää ja sitä ennen idyllisessä ranskalaisessa pukkukylässä Calaisissa yhden päivän.
Pariisin keikan olemassaolo selvisi jo huhtikuun lopulla, kuitenkin vasta rundin aikana saimme sähköpostin, jossa ilmoitettiin jokaisen esiintyjän velvollisuudesta osallistua lavan kustannuksien kattamiseen 30 eurolla. Arvaattekin, että sarvet nousivat otsaan ja keikan peruminen osaltamme oli lähellä. Pelastavana enkelinä toimi Facebook, jonne tuohtuneena aiheesta avauduin. Tunnin kuluttua tästä saan tekstiviestin: ”TELMU ry haluaa tukea Pariisin keikkaanne 90 eurolla”.
Matka Pariisiin oli hirveä. Navigaattori toivotteli meille reilua viiden tunnin matkaa, todellisuudessa matka kesti reilut kahdeksan tuntia. 8 kilometrin matka Pariisin keskustan läpi keikkapaikalle kesti reilut kaksi tuntia. Skootterit ja prätkät kiilaavat joka välistä tien tukoksi, autot eivät noudattaneet liikennensääntöjä eikä kaistaa saanut vaihdettua vilkulla. Nopea oppimäärä paikallista liikennekulttuuria haltuun ja olimmekin jo tööttäileviä sikailijoita, eikä meitä enää kiinnostanut muu kuin keikkapaikaan löytäminen.
Keikkapaikka oli pieni tori, johon oli kyhätty muutaman neliön lava. Fete De La Musique on päivä, josta on kiittäminen Ranskan kulttuuriministeriä. Hän oli 20 vuotta sitten päättänyt, että joka vuosi 21.6. on päivä, jolloin koko Ranskassa saavat bändit musisoida vapaasti kaikkialla. Pariisissa olikin yli 150 erilaista organisoitua ilmaista musiikkitapahtumaa ympäriinsä, sekä ainakin saman verran epävirallisia esiintyjiä parvekkeilla, sambakulkueita ynnä muuta. Hienoa toimintaa, monsieur kulttuuriministeri!
Keikkamme oli siis pieni kärpäsenkakka isossa esiintyjämeressä. Samalla lavalla kanssamme esiintyi neljä muuta bändiä, joista etenkin E-Core tempaisi hienon keikan. Samaisen bändin rumpali Eric meille Pariisin keikan hommasikin. Slottimme oli lavan viimeinen klo 23:30.
Päivän mittaan tunnit valuivat liian hitaasti ja yleinen vireys keikkaa kohtaan alkoi olla heikohkoa. Äitiäkin kaikilla oli ikävä. Sitten olimmekin stagella tekemässä puolen minuutin soundcheckiä ja siitä lennosta suoraan soittamaan. Ja huh, olipahan muuten onnistunut keikka. Porukkaa oli satoja. Harvoin keikoilla käy näin hyvin, että yleisö ja bändi ovat samassa veneessä. Yleisö reagoi meistä lähteviin impulsseihin niin biisien aikana kuin välispiikeissä, ja me saamme yleisöstä virtaa väsähtäneisiin raajoihimme. Keikan jälkeen levymyynti kävi kuumana, Pariisilaiset ostivat levyjä yhteensä enemmän kuin olimme myyneet niitä kuuden edellisen keikan aikana.
Kiitos suuri vielä Turun elävän musiikin yhdistykselle tukemisesta. Pariisiin tahdomme uudestaan, mutta silloin kukaan meistä ei suostu tarttumaan rattiin!
– Pietu
22.6 Erfurt, Stadtgarten (Agent Frescon lämppäys)
Tämä keikka tuli puolivahingossa kesken rundin: kuudessadas ja ensimmäinen kiertuesähköposti poiki turneen päätöskeikan Saksan Erfurtiin. Erityistä päätöskeikassa oli se, että saisimme lämppäillä lavan islantilaiselle Agent Fresco -yhtyeelle, jonka musasta koko bändimme oli jo muutaman vuoden tykkäillyt. Odotusarvomme tulevasta olivat jotain tämänkaltaisia: ”Aivan salettiin täystupa” ja ”Onkohan ne jo kusipäitä?”
Eivät olleet lähellekään kusipäitä Frescon pojat, eikä muuten ollut lähellekkään täynnä tupa.
Myöhästyimme 800 km ajomatkaa tahkotessamme soundcheckistä akateemiset 2,5 tuntia. Häntä koipien välissä roudasimme pikatahdilla kamat valmiiksi tsekkiä varten. Saksalainen vieraanvaraisuus koskee ilmeisesti myös myöhästelijöitä, sillä first things first: ”syökääpäs nyt poikakullat ensiksi, olettekin varmaan jo nälkäisiä, kyllä soundcheck joutaa odottaa…” Sopihan se!
Itse keikka oli hämmentävä. 150 hengen klubi oli kaikin puolin asiallinen, mutta yleisöä oli 15 henkeä. Ei siinä mitään, mutta Erfurtissa ei näemmä ole tapana taputtaa biisien välissä. Keikka soitettiin lämppärimitassa puolen tunnin mitassa. Klubin buukkaajanainen oli onneksi innostunut musastamme ja kutsui uusintavisiitille. Ensi kerralla voitais itse taputtaa malliksi joka biisin välissä?
Parasta illassa oli Agent Frescon älyttömän kova keikka sekä majoitus, joka sijaitsi neljän metrin päässä lavasta: oma 3 henkilön privaattihostellihuone. Kiertueen päättymistä juhlittiin klubin pihalla myöhään yöhön skandinaavisessa sielujen sympatiassa. Ai niin, Erfurtissa 15 hengelle tuutannut Agent Fresco tempaisi juuri Roskildessa parille tuhannelle hengelle ja lisäksi he myyvät Islannissa enemmän levyjä kuin Lady Gaga!
Matka kohti Suomea alkoi torstaina 23.6 klo 9.00, Viking Linen satamassa Tuhkolmassa olimme 24.6 klo 3:30, Turku ja Juhannus koitti osaltamme 19.50. Laivamatka kului rattoisasti tyttöystävien yllätyshyökkäyksellä, jonka seurauksena näimme bändin kanssa toisemme seuraavan kerran vasta autokannella Turussa. Taakse jäi 8 hyvin erilaista keikkaa, 7100 kilometriä. Euroopan haistelu on aloitettu osaltamme, jatkoa tultaneen näkemään!
– Pietu