Panteran brutaali Far Beyond Driven -albumi julkaistiin 22. maaliskuuta 1994 (joidenkin lähteiden mukaan 15. maaliskuuta, mutta mennään nyt tällä). Kysyimme Wintersunin Kai Hahdolta, Rytmihäiriön Andelta, Mokoman Hygeltä, Amoralin Ben Varonilta, Nicolen Jonne Soidinaholta, Profane Omenin Jules Näveriltä ja monilta muilta metallimiehiltä, mikä albumin kappale on heille kaikkein rakkain.
Toimittanut: Saku Schildt
”Levyhän on täynnä hienoja biisejä ja riffejä, mutta näin rumpalin korvaan tarttui Becoming hyvinkin vahvasti sen nerokkaan bassorumpukuvion takia. Vinnie Paul on aina ollut innoittaja meikäläiselle, ja oli myös kunnia päästä itse soittamaan näitä biisejä myöhemmin Dimebag Beyond Foreverin kanssa livenä. Kiitos Pantera!”
– Kai Hahto / Wintersun, Swallow the Sun
”Far Beyond Driven oli ensimmäinen kuulemani Pantera-levy, joten albumilla on aivan erityinen paikka sydämessäni. Avausraita Strength Beyond Strength oli alkuun liian rankka omaan makuuni, mutta heti sen perään tulleet Becoming ja 5 Minutes Alone kolahtivat saman tien. Varsinkin Becoming teki kaikessa yksinkertaisuudessaan suuren vaikutuksen. Villi Whammy-pedaalilla toteutettu riffi on aivan törkeän makee. Dimebag Beyond Forever -kollegat huomio: varaan tämän biisin itselleni soitettavaksi tämän vuoden DBF-keikoilla!”
– Ben Varon / Amoral
”Suosikkibiisi levyltä on hyvinkin ilmeinen I’m Broken. Vulgar Display oli laittanut odotukset kattoon, mutta onneksi jo eka single täytti odotukset kirkkaasti. Syksyllä -94 menin Vekaranjärvelle inttiin ja siellä tuli ahdistuspäissään luukutettua Panteraa aika huolella ja huudeltua, että mie oon vittu ihan broken!”
– Janne Hyrkäs, Mokoma
”Olin levyn ilmestymisvuonna kahdeksanvuotias. Enhän mä silloin Panterasta vielä tajunnut mitään. Kovia juttuja tais olla silloin lähinnä muovisotilaiden räjäyttely papaateilla ojanpenkalla. Vuonna -98 bongasin tämän levyn Nurmon kunnan kirjastosta, ja sen jälkeen se on ollut menoa. Muistan että silloin 12-vuotiaalle kovinta antia tuolta levyltä oli Shedding Skin, ja akustisella kitaralla sitä yritin silloin ottaa haltuun. Näin vanhemmalla iällä niin kyllä se taitaa olla I’m Broken, mikä eniten pärähtää, tai ainakin se lähtee soimaan aina jossain vaiheessa lenkkiä, salitreeniä tai hyvää aloitteluiltaa.”
– Jonne Soidinaho, Nicole / Carnalation
”Ilmeinen valinta, mutta I’m Broken. Biisissä tiivistyy kaikki se, mikä Panterasta teki lajinsa kiistattoman kuninkaan. Hillitön groove, joka ei katkea missään välissä ja ennen kaikkea aivan pitelemätön pääriffi. Erityismainita Panteralle myös siitä, että bändi pyrki myös levyllä livevaikutelmaan, eikä lähtenyt äänittämään kakkoskitaroita esim. soolojen alle, vaan antoi Rexin ja Vinnien hoitaa komppaamisen.”
– Jukka Salonen, Dark Days Ahead
”Far Beyond Driven ei ehkä ole omaan pirtaan se kaikki tykein Pantera-levy, mutta tokihan se ilmestyessään puski bändin repertuaariin parikin mojovaa myllytystä. Levyn huippukohtaa etsittäessä lähden kulkemaan todennäköisesti eri polkua yleisen mielipiteen vaeltaessa 5 Minutes Alonen, I’m Brokenin ja Becomingin rinnalla. Levyn merkillisen venytetyn rakenteettomuuden seassa edellä mainitut biisit ovat enemmän perinteisen kaavan mukaisia ja siten monelle aika varmasti helpoimpia sisäistää ja tempautua mukaan menoon. Seitsenminuuttinen Hard Lines, Sunken Cheeks tarjoilee koko levyn kiteytettynä yhteen biisiin ja sisältää hieman yllättäen mielestäni levyn parhaan kitarasoolon. Tässä biisissä kuulee Panteran kaikki puolet ja on aika helvetin hyvä ralli vaikka saunakaljoitteluun ja kavereiden kanssa halailuun.”
– Tuomas Kuusinen, Pain Confessor / Kara Darahu
”Ensikosketus Panteraan oli sykähdyttävä keikka Helsingin vanhassa jäähallissa, jonne orkesteri oli viime hetkellä otettu paikkamaan oman slottinsa perunutta Exodusta Judas Priestin Painkiller-kiertueella. Levykauppaanhan se juoksutti heti seuraavana päivänä. Cowboys from Hell teki melkoisen vaikutuksen, kuten myös sitä seurannut Vulgar Display Of Power. Sitten ilmestyi Far Beyond Driven. Videobiisit I’m Broken ja 5 Minutes Alone seurasivat luonnollista jatkumoa ankarassa riffimyrskyssään. Loppulevy sitten onkin jäänyt ihan paitsioon. Koukuttavat melodiat loistavat poissaolollaan ja riffitkin ovat samasta vanhasta laarista kauhottua groovailua. Joillekin kolisi kovaa, minulle ei niinkään. Oma lempiraitani levyltä on kuitenkin cover-versio Black Sabbathin Planet Caravanista. Kovasti yrtintuoksuinen himmailu erottuu joukosta erilaisuutensa, sekä tunnelmansa puolesta. Myös Dimebagin jazz-vaikutteiset fillailut miellyttävät kovasti.”
– Joonas Koto, Malpractice / Omnium Gatherum
”Mainioiden Cowboys from Hellin ja Vulgar Display of Powerin jälkeen Far Beyond Driven oli selkeä pettymys, vaikka heti alusta kova hittinelikko löytyykin. Parhaimmat muistot FBD:n kappaleista löytyvät kuitenkin albumin päättävästä hieman yllättävästäkin valinnasta lainakappaleeksi eli Black Sabbathin Planet Caravanista. Heavy metalin kiistattoman pioneerin coveroiminen ei ole moneltakaan onnistunut kovinkaan hyvin, mutta Pantera vetää kyllä haulit himaan tyypillisen tyylitajuisella ja omannäköisellä tulkinnallaan, joka kuitenkin modernisoi kappaletta pysyen silti riittävän uskollisena alkuperäiselle versiolle. Positiivista ja lämminhenkistä mielikuvaa kappaleesta vahvistaa entisestään myös Helsingin Jäähallissa syyskuussa -94 nähty keikka, jonka encoren avauksena coveri kuultiin asiaankuuluvine visuaalisine tehokeinoineen ja Phil Anselmon pössyttelyineen. Niin kova kuin Pantera parhaimmillaankin olikin ja klassikkostatuksensa on musiikillaan ehdottomasti ansainnut, niin joku bändin kovissa faneissa ja fanituksessa silti yhä meinaa ärsyttää aivan samoin kuin vaikkapa Manowarin oman toiminnan ja näiden fanien kanssa. Panteran itsensä perseily oli tosin kaikessa idioottimaisuudessaan kumminkin ihan hauskaa.”
– Miika ”Mega” Kuusinen, Inferno-lehti
”Strength Beyond Strength: Tässä biisissä on pojilla semmonen groove, että voe mahoton. Blues-pohjasta groovea-aggressiivista riffittelyä, joka haisee välillä jopa hardcorelle. Dimen soolo loppupuolella on muihevan mollinen ja sanoitukset just sitä parasta Panteraa. Vinnie Paul onnistui jotenkin aina löytämään kannutteluihin letkeyttä tiukasta tykityksestä huolimatta. Becoming ois ollu toinen ehdokas, mutta kyllä SBS:n tahdissa muutamat bileetkin aikoinaan aloitettiin joten annetaan muistojen kullata.”
– Jari Kelloniemi, A.R.G. & Corpset
”Oma Pantera-intoiluni oli oikeastaan mennyt Far Beyond Drivenin ilmestyessä jo ohi ja löysin levyn kunnolla vasta vuosia myöhemmin. Kyllä minulle levyn paras hetki on sen avausraita Strength Beyond Strength, aika harva levy kun alkaa yhtä hillittömällä in your face -kohkauksella kuin tämä. Meillä oli tapana aloittaa Dimebag Beyond Forever -keikat ko. biisillä juuri samasta syystä, se on sellainen ’täältä pesee Saatana’ -rykäisy.”
– Teemu Suominen, promoottori / Metalheim
”Strength Beyond Strength! 20 vuotta Far Beyond Drivenin julkaisemisesta? Huhh, enpä muuten usko! Muistan aikas hyvin, kun levy ilmestyi ja luukutettiin sitä seiskaluokalla ja oltiin hurjia. Levyke starttaa melkomoisen vihalla ja vimmalla Strenght Beyond Strengthin hossuavalla raidakkeella, ja sitten kolmen minuutin biisistä on vielä puolet groovaavaa jumittavaa väliosaa ja kaaossirkusta. Toimi aikanaan ja toimii muuten edelleen, piti oikein juuri tarkastaa! Tosin itse on tullut oltua aina enemmän Cowboys From Hell– ja Vulgar Display of Power -kiekkojen nimeen vannoja.”
– Markus Vanhala, Omnium Gatherum
”Shedding Skin: aito tarve repiä oma nahka irti. Anselmon sielukkaat laulut yhdistettynä jälleen kerran tappavaan pääriffiin ja dynaamiseen säkeistöön. Kaupan päälle vielä järjettömän kova ja lapasesta lähtevä loppupuolisko. Eipä tästä metalli paljoa parane.”
– Lassi Mäki-Kala, Amendfoil
”Far Beyond Driven edustaa Panteran tuotannossa minulle sitä levyä, johon tulee useimmiten palattua, puhutaanko nyt sitten siitä omassa soittimessani eniten soittoa kestävästä Pantera -levystä. Levy on rujoudestaankin huolimatta niin turboahdettu paletti, että siitä löytää edelleen mielekkäitä ’uusia’ juttuja, kun uppoutuu kunnolla kuuntelemaan. Omaan makuun löytyy tasaisesti ehjiä biisejä kaikkien pillerisekoilujen välissä, joihin pääsee taasen uppoutumaan enemmän sopivan sekaisessa mielentilassa. On aika mahdotonta sanoa suosikkibiisiä levyltä, mutta Strength Beyond Strength ja Slaughtered nousevat päällimmäisinä mieleen. Näissä biiseissä metalli ja hardcore sekoittuvat yhteen tavalla, jota en aiemmin ollut kuullut, kuin ehkä Sepulturan puolelta. Biiseistä huokuu ankara vitutus ja se osuu sentteriin maanjäristyksen voimalla.”
– Jules Näveri, Profane Omen
”Lempibiisini on 5 Minutes Alone. Levyllä on montakin suosikkia, mutta tänään juuri tämä tuntui parhaalta valinnalta. FBD ei itselleni ole suosikkilevy Panteran tuotannosta. Levyllä on monta hienoa biisiä, mutta soundimaailma hieman tökkii. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi huono levy.”
– Ande / Rytmihäiriö