Tapaus Faith No More – Kotiteollisuus, Stam1na, CMX, Mokoma ja kumppanit valitsevat FNM-suosikkinsa

Eilen Rumban toimituskunta nimesi suosikkinsa Faith No Moren levykatalogista. Tänään muusikot tekevät saman, ja tässä tapauksessa muusikoilla ja toimittajilla on erilainen maku.

Toimittanut: Saku Schildt

Eilen uutisoimme, että Faith No More aikoo julkaista ensi vuonna ensimmäisen uuden studioalbuminsa 18 vuoteen. Basisti Billy Gould kertoi Rolling Stonelle levyn tulevan julki näillä näkymin ensi vuoden huhtikuussa.

Uuden albumin uhka/mahdollisuus-kerroin on vielä hämärän peitossa (mitä nyt Motherfucker-nimistä biisiä on esitetty jo keikoilla), mutta onhan uusi FNM-levy sen luokan tapaus, että aihetta on sopivaa käsitellä hieman lisää. Pyysimme eilen Rumban avustajakuntaa nimeämään suosikkinsa yhtyeen vanhoista julkaisuista, ja äänten enemmistä osui The Real Thingin (1989) ja Angel Dustin (1992) tienoille.

Nyt puheenvuoro annetaan muusikoille, ja siinä onkin mielenkiintoista huomata, miten vastaukset painottuvat ihan eri osastolle kuin toimittajakunnalla. Eli pitemmittä puheitta: rockmuusikoiden Faith No More -suosikit, olkaa hyvä:

King for a Day… Fool for a Lifetime, ehdottomasti. Aloin teinarina opetella laulamista – vaatimattomasti – The Real Thingin mukana hoilaten, mutta tärkeimmäksi ja kestävimmäksi nousi kuitenkin King for a Day. Pelkistetty soundi, armottoman tiukka kitarariffittely sekä luovuutta ja hulluutta pursuava sovitustyö innoittivat pyrkimään johonkin samankaltaiseen. Yksi tärkeimmistä oppitunneista oli, että Evidence ja Cuckoo for Caca mahtuvat aivan luontevasti samalle levylle.”

– Tuomo Saikkonen / Mokoma

”Tää on helppo. Faith No Moren, ja itse asiassa koko hela maailman paras levy on King for a Day… Fool for a Lifetime. Helvetin hyvät biisit, täydelliset rock-soundit (varsinkin kitarat jyrää) ja koskettimien osuus on sopivan pieni. Tai sitten kun niitä käytetään, ne ovat pääasiassa piano-osastoa. Ja Pattonin laulu on jumalaista ja ’miesosastoa’, toisin kuin FNM:n edellisillä levyillä. Kaiken kruunaa helvetin hieno kansitaide.”

– Jouni Hynynen / Kotiteollisuus

”Kyllähän se on selkeästi King for a Day… Fool for a Lifetime! Angel Dust on myös mahtava levy, mutta King pesee sen kokonaisuutena helposti. Mukana on useita omia FNM-suosikkejani. Keskeisiksi biiseiksi nousee kova kolmikko: The Gentle Art of Making Enemies, What a Day ja Digging the Grave. Vaikka kaikki suosikkini edustavat levyn rankempaa päätä, nautin silti paljon levyn hienosta dynamiikasta. Levy tuntuu eheältä kokonaisuudelta, vaikka tunnelmat vaihtelevat välillä rajustikin biisistä toiseen. Vastaavaa on moni yrittänyt, mutta harva onnistunut.”

– Ande / Rytmihäiriö

”Vaikka The Real Thing onkin ensikosketukseni bändiin ja loistava levy, niin minun on valittava parhaaksi tuotokseksi King for a Day… Fool for a Lifetime, koska se on ehjin kokonaisuus ja maailman paras rock-levy.”

– Pekka Olkkonen / Stam1na

”Vastaus on nopea ja helppo: King for a Day… Fool for a Lifetime. Levy on kestänyt tähän päivään asti kestosuosikkina niin bussibileissä kuin jatkojen fiilistelysessioissakin. Tämä osui just oikeaan hetkeen omassa elämänkaaressani. Real Thing kolahti lujaa, täydellisiä biisejä, mutta nykyään kuunnellessa Pattonin maneerit kuulostavat teennäisiltä – kuin tuottaja olisi käskenyt kuulostamaan Anthony Kiedisiltä. Angel Dust taas jäi biiseiltään edellisen varjoon, King for a Day korjasi potin kotiin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana opin diggaamaan Album of the Yearistäkin helvetisti, mutta sen ilmestyessä kiinnostukseni oli jo jossain muualla, joten se levy jäi silloin varjoon.”

– Janne Joutsenniemi / Stone, Herra Ylppö & Ihmiset, Suburban Tribe

Angel Dust. Reseptorit sojottivat oikeaan suuntaan. Levy osoitti, että meteliäkin voi tehdä älykkäästi – mitä se sitten tarkoittaakaan. Kitarasoundista voisin kyllä keskustella Jim Martinin kanssa, jos se kurpitsankasvatukseltaan ehtii.”

– Janne Halmkrona / CMX

”Paras levy on Angel Dust. Kestää eniten kuuntelua, biisit ovat sovituksellisesti haastavia ja sekaan on eksynyt niitä hittejäkin. Tämä levy on tullut kuunneltua niin puhki, ettei se välttämättä enää suostu soimaan. Angel Dust on mielestäni ehjin ja mielenkiintoisin FNM-levy, koska koko bändi on ensimmäistä kertaa vahvasti mukana sävellyksissä ja sovituksissa. Sen tähden siellä on varmaankin myös niitä ’mitä?’-kohtia, jotka alkuvaiheissa tuntuivat oudoilta, kunnes tajusi kuuntelevansa Faith No Morea ja sovitusten ’outous’ löysi paikkansa. Koko bändi on tulessa tällä levyllä, soitanta ja laulanta ovat joka akselilla timanttisia. Eiköhän tämänkin tahdissa moni muusikko ole siipensä löytänyt.”

– Jules Näveri / Profane Omen

”Tämä on todella vaikeaa. Yhtyeen ensimmäiset viisi albumia ovat jokainen minulle niin merkittäviä, että niiden keskinäinen järjestäminen on mahdotonta. Kun The Real Thing ja Angel Dust ovat soundtrack nuoruuteni tärkeimmistä sosiaalisista tapahtumista ja King for a Day yhtä kuin aikuisuuden ensiaskeleet, ovat Chuck Mosleyn laulamat albumit ne, joita kuuntelin yksin huoneessani 18-vuotiaana. Levyt opettivat, että maailma on iso ja monimutkainen, välillä kylmä ja tuulinen. Itse olisi pärjättävä.”

”En ole ottanut mitään musiikkiin liittyvää yhtä tosissani ennen enkä jälkeen. Laitoin debyyttilevyn soimaan ja Why Do You Botherin kohdalla tuli tippa silmäkulmaan. Sitten kuuntelin Introduce Yourselfin kokonaan ja muistin yhä joka sanan ja riffin sekä lukioihastuksen. Olen pahoillani, en osaa vastata.”

– Luca Gargano / Ohjelmapäällikkö, On the Rocks