The Souls Saksasssa – kiertueblogi osa 1: ”Osataanko täällä edes paistaa burgeria?”

Kouvolalainen voimarocktrio The Souls ei viettänyt juhannusta mökillä saunoen eikä makkaraa syöden. Sen sijaan Toni Orpana, Antti Takalo ja Jani Orpana painuivat Saksaan rundille ja saivat nauttia terveellisestä pikaruoasta.

Teksti: The Souls, kuvat: Nauska (promo), Jörn Döner (reissukuvat) ja Eliza Karmasalo (livet)

Ma 20.6.2011 Kouvola–Helsinki–Travemunde

Toni Orpana: No niin! Blogi alkakoon. Edessä on kymmenen päivää ruutia ja musiikin suurta juhlaaa.

Kävimme jo toukokuussa parilla keikalla Berliinissä, White Trash Fast Foodissa ja Magnet Clubilla, ja ilmeisesti siellä tykättiin, kun kutsu kävi takaisin näin nopeasti.

Juhannuksen saunoista ja makkaroista viis, jos täkynä on pari keikkaa Monster Magnetin aisaparina ja pari lisää päälle bonuksena. Oli kyllä helppo sanoa, että totta kai tullaan. Päivitimme reissua varten myös Janin (laulu, kitara) kitarat, maestrona toimi herra Pallonen, suuri kitaranvirittäjäguru Kuusankoskelta.

McDonalds antaa Antille (basso, koskettimet) perinteisen aamiaisen. Tavarat – allekirjoittaneen The Kisko (siis junaradan kiskonpätkä joka tulee bassorummun eteen, koska matot eivät vain riitä pitämään sitä paikoillaan), kitarat, bassot ja vahvarit – ovat autossa, joten matka alkakoon.

Tunnelma on kerrassaan sähköinen ja matka sujuu leppoisasti Helsinkiin. Jaahas, olemme jo laivassa – seuraa 27 tuntia turhauttavaa matkantekoa ennen maihinnousua Saksassa.

Ti 21.6.2011 Helsinki–Travemunde–Berliini

Klo 14.26:

Jani Orpana: En muista mitään ja kahvia naamaan. Mutta oli miten oli, soittamaan lähdimme ja tarkoitusena hoitaa homma. Hieno mahdollisuus. Kolmestaan ajellaan, ollaan ja katsellaan.

Antti Takalo: Voisi pyörähtää Amsterdamissa, kun olisi sopivasti välipäiviä juhannuksen kieppeillä. Lihan himo yltyy, dönerin kuvat silmissä. Kopissa haisee ja wc:ssä on ilmanvaihto kunnossa.

Toni Orpana: Maailmanmatkaajien armotonta menoa. Loputon meri. Aika on hävinnyt jo mielestä. Berliini… Vai että Amsterdam, jau, kaikki kertaheitolla.

Klo 23:00:

Toni Orpana: Kävimme edellisen kerran Berliinissä noin kuukausi sitten. Silloin yövyimme eräässä berliiniläisessä kommuunissa, jota pitänyt tyyppi on muun muassa toiminut Länsi-Saksan vakoojana.

Kello kymmeneltä saavumme Travemundeen, ja navigaattori johdattaa parhaillaan kohti ensimmäistä majapaikkaa. Ensimmäinen yö nukutaan tutun luona Berliinissä. Olemme perillä kahdelta yöllä.

Matka sujui leikiten. Ehkä tänä yönä näemme jo itsemme kebab-jonossa? Mutta ei, keltaiset kaaret meitä kutsukoon. Halleluja, kaikille iltapalaksi Big Macit, jotka osottautuvat näin harjaantuneille ja huolella vaalituille makuhermoille pettymyksiksi. Osataanko täällä edes paistaa burgeria?

Antti Takalo haistaa, onko keikkakiesissä löpöä.
Antti jatkaa ajamista. Laivasta lähtiessä havaittu juuttunut naula eturenkaassa mietityttää. Sovittiin, että ajetaan varovasti. Ja paskat, Antti kaahaa kuin viimistä päivää. Rööki palaa ja nopeudet kovenevat. Meininki on muuttunut. Kukaan ei puhu mitään, ei musiikkia, ei mitään. Jani kääntää lisää röökiä, ja hän ei edes polta. On pimeää ja sumuista kuin Auerin häissä. Ouh, Please God Help Us! Alammeko tappelemaan?

Saavuimme kuitenkin helpottuneina Berliiniin, baarien ja ravintoloiden mekkaan. Heti kun olimme saaneet kannettua tavarat majapaikkaan lähdimme vielä kaupungin yöhön nauttimaan laadukkaista paikallisista oluista. Kaikille maistuu. Tupakkaa saa polttaa ja omien kaljojen kanssa voi tulla baariin. Mitä ihmettä? Missä me olemme? No Berliinissä.

Ke 22.6.2011 Privatclub, Berliini

The Souls ennen keikkaa Kreutzbergin Kottbusser -torin kulmilla.

Toni Orpana: Tänään on ensimmäinen keikkapäivä. Klubin nimi on Privatclub ja soitamme jenkkiläisen Middle Class Rutin kanssa. Onkohan siellä tissejä?

Aamu Berliinissä alkaa helteisenä. Luvassa on 26 astetta lämpöä. Se tietää d-vitamiinia elimistölle ja syöpää iholle. Antti nukkuu luonnollisesti pisimpään. Jani ja minä olemme heränneet. Jani lähtee ostamaan kitarankieliä ja minä päätän lähteä perinteiselle berliiniläiselle aamiaiselle. Sopivan paikan löysinkin aivan kadun varrelta. Paikan nimi on Frida Kahlo ja tuore mozzarella-chorizo-ciabatta on suussa sulava.

Antin herättyä lähdemmekin autolla kohti Kreuzbergiä, jossa määränpäänä illan keikkapaikka. Päädymme viettämään kuumaa päivää Görlitzer Parkiin, jossa fiilistelemme kännykästä muun muassa Fu-Manchua ja Brant Bjorkia.

The Souls Görlitzer Parkissa
Kirjaudumme hotelliin, ja ei muuta kun keikkapaikalle. Privatclub on perinteinen rock-klubi, ja muistuttaa paljon Helsingin Bar Loosea. Soundcheck on tehty, ja kaikki tuntuu olevan kunnossa.

Ja sieltähän sitä tulee: vettä ja salamoita. Kadut tyhjenevät ja myrsky raivoaa. Ei se mitään, enteet ovat kohdillaan! Myös Berliiniin sijoittunut kirjoittajatuttumme Janne Flinkkilä tulee moikkaamaan kavereidensa kera.

Kiertueen aloituskeikka menee varsin kohtuullisesti. Vedämme uutta ja vanhaa samassa suhteessa. Kun uuden levyn teko on puolivälissä, niin on hyvä maustaa settiä tuoreellakin tavaralla.

Keikan jälkeen tapasimme erään radiotoimittajan, jonka kyydillä lähdimmekin sitten Berliinin yöelämään. Kaljaa, kaljaa ja kaljaa… ja kukaan ei muista mitään jälkeenpäin. Pöydässä on suomalaisia, toimittajia ja amerikkalainen levymoguli. Mieleen jäi, että puhuttiin Red Hot Chili Peppersistä. Flinkkilä, Flinkkilä, Hulkko, Flinkkilä, Jutila.

The Souls keikalla Berliinissä.
To 23.6.2011 E-Werk, Erlangen

Toni Orpana: Aamulla heräämme hotellista ja alamme valmistautua matkalle kohti Erlangenia – minä ajan. Maisemat ovat kohdillaan: linnat rinteiden päällä ovat kuin vanhoista elokuvista. Maissipeltoja ja kovaa ajavia autoja kolmella kaistalla, ja paikalliseen tyyliin kaikki ajavat kuin hullut.

Luvassa on keikka Monster Magnetin kanssa isossa klubissa. Fiilikset ovat hyvät, ja perillekin löydetään helposti.

Matkalla käymme pettymässä Burger Kingissä: liha maistuu vanhalta ja kola on esanssista.

Keikkapaikka on nimeltään E-Werk. Tapaamme Monster Magnetin ukot, tutustumme ja juttelemme niitä näitä. Miehet ovat mukavia ja soundit lavalla mielettömän hyvät.

Soundcheckin jälkeen on vuorossa illallinen Monster Magnetin ja henkilökunnan kanssa. Ruuat ovat mielettömät ja ruokalajeja on kuin suurimmissakin häissä. Nam!

Väkeä alkaa valumaan keikkapaikalle tasaiseen tahtiin, ja ei kauaakaan, kun 1300 henkeä vetävä sali alkaa olemaan tupaten täynnä. Mahtavaa! Yleisö villiintyy – The Souls kiittää. Myös levyjen ja t-paitojen myynnissä tapahtui kaikkien aikojen ennätys; kaikki mahdollinen vietiin käsistä. Hyvä The Souls. Ja hyvä Monster Magnet.

Keikkojen jälkeen lähdemme hotelliin ja innokkaina alamme jo odotella matkaa kohti Stuttgartia, jossa esiinnymme Radio Das Dingin ja Clashin kesäklubilla.

Pääsemmekö perille? Päädymmekö Amsterdamiin? Vai päättyykö matka Orpanan veljesten tappeluun, maustettuna yhdellä Takalolla? Onko hallitus toimintakykyinen? Naula eturenkaassa? Siitä sitten lisää seuraavassa osassa.