Troublegum ja Infernal Love – Palaamme 20 vuotta menneisyyteen Therapy?-yhtyeen kulta-aikoihin

Therapy? juhlistaa Troublegum-hittilevynsä 20-vuotisjuhlaa julkaisemalla erikoispainokset sekä siitä että albumia seuranneesta Infernal Love -kulttisuosikista. Piehtaroimme tämän kunniaksi hetken angstiryteikössä.

Teksti: Saku Schildt

1990-luvun alun rocklevyistä nostetaan esille tavallisesti Nirvanan ja Alice in Chainsin grunge-eepoksia, mutta raskasta rockia uudistettiin tuolloin muillakin rintamilla. Pohjoisirlantilaisen Therapy?:n toinen täysmittainen albumi Troublegum (1994) nosti tekijänsä MTV:n vakiokasvoksi, mutta vaikka yhtye ehti vuosina 1994–95 saada uskollisen fanikunnan, se menetti otteensa menestyksen syrjästä yhtä nopeasti kuin parrasvaloihin nousikin.

Troublegumilla meni moni asia nappiin. Vuonna 1989 perustettu Therapy? onnistui yhdistämään helposti sulateltavan kevytpunkin Husker Dün ja Helmetin kaltaisten katu-uskottavien rämisijöiden soundiin ja säveltämään vielä nipun hittejä päälle. Screamager, Nowhere ja Die Laughing tulivat tutuiksi kaikille MTV:n vaikutuspiirissä olleille.

Troublegumin tasoa kohottivat myös sen sanoitukset. Andy Cairns laulaa levyllä itseinhosta, ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä vihaisin sanankääntein ja huomattavasti tyypillistä MTV-nimeä rajummilla kielikuvilla.

Hittibiisejäkin vahvemmin Troublegumissa herättää kunnioitusta se, miten tasavahva albumi se on. Musiikin intensiteetti säilyy levyn ensimmäisten kahdeksan biisin aikana rikkoutumattomana, ja lopussakin tulee vastaan Turnin kaltaisia valioita. Eikä sovi unohtaa mainiota Isolation-coveria, joka toimi monille porttina Joy Divisionin maailmaan.

Seuraavan vuonna julkaistulla Infernal Lovella bändi muutti suuntaansa. Troublegum oli ehkä kiukkuinen kuin pussillinen ampiaisia, mutta Infernal Lovella yhtye ruoppasi ihmismielen pimeitä kolkkia kypsemmin ja pelottavammin.

Sanoitusten puolesta albumit erottuvat selkeästi toisistaan. Troublegumilla laulettiin epävarmoista nuorukaisista, jotka oli suljettu yhteisön ulkopuolelle, mutta Infernal Lovella tällainen onneton oli murtautunut kuorestaan ja löytänyt jopa rakkautta – vain sotkeutuakseen tuhoon tuomittujen ihmissuhteiden heteikköön.

Cairns lähestyy albumin nimen teemaa monesta näkökulmasta. Esimerkiksi Misery-kappaleessa hän raivoaa ovea kolkuttamaan saapuneelle itsetuhoiselle, manipuloivalle ex-tyttöystävälle, ja ahdistavassa Me vs. You -biisissä Cairns on itse se ovelle saapuva hylätty, joka kiroaa kieroutunutta suhdetta, josta ei osaa päästää irti.

Albumin suurin hetki on kuitenkin sen kolmas kappale A Moment of Clarity. Harvoin on rockissa laulettu vihaksi samentuvasta rakkaudesta yhtä pysäyttävästi kuin miten Cairns sävellyksensä tulkitsee.

Infernal Love ei miellyttänyt yleisöä edeltäjänsä lailla. Tämä on helppo ymmärtää: jos Troublegum on tiivis kokonaisuus menevää vaihtoehtometallia, Infernal Love on hajanaisempi paketti. Kokeilunhalu sai levyn harottamaan vähän joka suuntaan, ja kappaleiden väleihin ujutetut dj David Holmesin konehäröilyt kummastuttivat.

Tämän jälkeen Therapy?:n hetki parrasvaloissa oli ohi. Vuonna 1998 julkaistun Semi-Detached-levyn julkaisua eivät huomanneet enää kuin bändin vannoutuineimmat fanit, ja yhtye sai tyytyä klubisuosikin asemaan. Orkesteri on kuitenkin jatkanut sitkeästi levyttämistä ja äänittää paraikaa 14. albumiaan.

Vankkumattomalla työmoraalilla omaa juttuaan tehneelle bändille soisi, että uusintajulkaisut toisivat sille uutta yleisöä. Vanhoille faneille on puolestaan tarjolla runsaasti bonusbiisejä, joiden joukosta löytyy peruspäteviä livevetoja, turhia ja hivenen kiinnostavampia remiksejä, covereita sekä yhtyeen pienjulkaisuilta tuttuja kappaleita.

Artikkeli on julkaistu Rumbassa 4/14.