Rush konsertoi 4. toukokuuta Suomessa jo toistamiseen, mutta kuinka moni keskittyy yhtyeen tuotannossa sanoituksiin?
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Wikimedia Commons
Rushissa on paljon huomionarvoisia ominaisuuksia. Harvoissa yhtyeissä voi edes liioitellen sanoa olevan maailman paras basisti, kitaristi sekä rumpali. Siksi suurin osa Rushin kuuntelijoista keskittynee musiikkiin – erityisesti 1970-luvun progressiivisimmilla levyillä, joilla tekstit olivat paikoin niin korkealentoista scifi-haahuilua, etteivät kaikki kiinnostuneetkaan jaksa pysyä perässä.
In the constellation on Cygnus
There lurks a mysterious, invisible force
The Black Hole
Of Cygnus X-1
Six Stars of the Northern Cross
In mourning of their sister’s loss
In a final flash of glory
Nevermore to grace the night…
”Cygnus X-1” (A Farewell to Kings, 1977)
Rush on viimeiset parikymmentä vuotta ollut kriitikoiden inhokkeja, mutta harvojen ”legendaaristen” yhtyeidet tuoreet levyt ovat olleet edes niin hyvin kasassa kuin Rushin viimeisimmät tuotokset. Uusimmilla albumeilla vain albumirakenteet ovat lipsahtaneet yhtyeet käsistä: Test for Echo (1996), Vapor Trails (2002) ja Snakes & Arrows (2007) ovat kaikki olleet muodottomaksi turvonneita järkäleitä. Silti niillä varsinaisesti ole huonoja kappaleita.
Tekeillä olevan Clockwork Angels -albumin kohdalla yhtye on haastattelujen mukaan palannut säveltämään lisää, eli turpoamista lienee luvassa myös jatkossa.
Kuten Yesin ja muidenkin progejättien kohdalla, myös Rushin uudet levyt ovat olleet vähemmän progressiivisia, mutta sitäkin ammattimaisempia ja huolella hiottuja – monien mielestä liiaksikin viimeisteltyjä. Onni onnettomuudessa piilee siinä, että biisirakenteiden yksinkertaistuessa sanoitukset ovat päässeet entistä keskeisempään osaan.
I knew he was different, in his sexuality
I went to his parties, as a straight minority
It never seemed a threat to my masculinity
He only introduced me to a wider reality
”Nobody’s Hero” (Counterparts, 1993)
1990-luvulla Neil Peartin tekstit kuulsivat vielä hippi-idealismia, mutta 1997 kaikki muuttui. Sanoittaja-rumpalin ainoa lapsi menehtyi auto-onnettomuudessa ja 1998 hänen vaimonsa puolestaan syöpään. Tämä aiheutti bänditoiminnalle vuosia kestäneen tauon, jonka aikana tekemistään matkoista Peart kertoo avoimesti kirjassaan Ghost Rider: Travels on the Healing Road (2002).
Rush palasi elävien kirjoihin 2002 julkaistulla Vapor Trails -albumilla, mutta Peartin sanoitukset olivat muuttuneet astetta synkemmiksi. Henkilökohtaista tragediaansa hän käsittelee hienosti albumin kolmannella raidalla, joka sekin kantaa nimeä ”Ghost Rider”.
Pack up all those phantoms
Shoulder that invisible load
Keep on riding north and west
Haunting that wilderness road
Like a ghost rider
”Ghost Rider” (Vapor Trails, 2002)
Vuoden 2007 Snakes & Arrows ei ollut monien mieleen, mutta konkreettisia moitteita siitä on silti hankala sanoa. Sanoitusten teemat harhailevat maailmantilassa ja erilaisissa kriiseissä, joihin asennoituminen on kapinallisen uhmakas. Tulevalta levyltä julkaistun Caravan-singlen teksti lupailee saman linjan jatkuvan.
Now it’s come to this
Wide-eyed armies of the faithful
From the Middle East to the Middle West
Pray, and pass the ammunition
”The Way the Wind Blows” (Snakes & Arrows, 2007)
Vaikka Rushin teksteistä vastaakin rumpali, myös basisti-laulaja Geddy Lee on kokeillut kirjoittamista. Yhtyeen pitkän tauon aikana julkaistu sooloalbumi My Favorite Headache (2000) on kokonaan Leen kirjoittama, eivätkä hänenkään tekstinsä kovin huonoja. Geddy Leen tyyli tekstittäjänä on kuitenkin selvästi Peartia konservatiivisempi.
Meant to tell you
Tell you from the start
Meant to show you
What’s inside this shallow heart
But I could not find the words
Worthy enough to say
I slipped along the way
”Slipping”, san. Geddy Lee (My Favorite Headache, 2000)