Tuulikki, tyttöni tumma, avaruuden sulttaani – Näillä biiseillä alkaa viikon ennakkokuuntelulevymme

Muuan mies julkaisee Mä olen iloinen -albuminsa 27. syyskuuta. Vaan perehdy tuotokseen jo nyt!

Kuva: Sofia Koistinen / Jesse Huusari

”Muuan miehen neljän vuoden takainen debyyttilevy oli lakonista mukaiskelmää tuhriutuneiden sohvien, puolityhjien tuoppien ja hämäränhiljaisten keskiolutkuppiloiden maailmasta. Nyt bändi tuntuu ottaneen lomalennon johonkin oman universuminsa söpöön ja muovituolien täyttämään bungalow-paratiisiin. Uutta albumia kantaa auringonpistämä, onnenpeliefektien sävyttämä kepeys, jossa on jokin oikealla tavalla vinossa”, kirjoittaa Oskari Onninen perjantaina ilmestyneessä Rumbassa julkaistussa levyarviossaan. Siinähän se tuli, pähkinänkuoressa.

Enemmän kuin vähän leeviandtheleavingsmaisesti alkava Tuulikki vie kuulijan kummallisen iskelmämaailmaan, jossa kaikki on päällisin puolin söpöä mutta jotain on pahasti vinossa. Siellä sitten pysytäänkin hyvän aikaa, kun Muuas mies marssittaa kuulijan korviin leegiokaupalla kummallisia tarinoita ja henkilöitä. Mutta annetaanpa tekijöiden kertoa asiasta tarkemmin itse – laita alla olevasta playerista levy soimaan ja lue sen alta laulaja Ismo Puhakan näkemyksiä Mä olen iloinen -albumin kappaleista. Hyvä!

TUULIKKI. Mopedin ja keskikaljan vapauttamana Tuulikki lähtee kotoa suureen maailmaan, eli kylille. Eikä piittaa paskaakaan juorukellojen höpinöistä eikä vanhojen densojen pitkistä katseista.

TYTTÖNI TUMMA. Höpsö laulu, jossa pidetään kädestä kiinni ja laukataan reppuselässä. Love on höpöö, siinä sen hallankarkoittava voima.

AVARUUDEN SULTTAANI. Jos rakkaus on eristetty ideoiden maailmaan, se pitää pikimmiten hakea sieltä takaisin tänne kuun-alisiin.

FLIPPARIKVARTETTI. Muuan miehen keikkareissujen kootut sekoilut ja läpändeerukset niitattuna yhteen pötköön. Paluubotski Tallinnan-keikalta lähti kello 8 aamulla. Äijät löysivät tiensä hotelliin vähän ennen seiskaa. Onneksi taksikuski oli myötämielinen ja viili ja talkkuna lievensi darraa. ”Vitun Helmilevyt. Nistejä ja uskovaisia!” tokaisi muinainen keikkajärkkäri kun liksat maksamatta jätti.

MÄ OLEN ILOINEN. Ei oo helppoo, ei kellään. Mut jos joskus tarttee pillerin, miksi antaa sen masentaa? Mä olen iloinen!

JUMITAN. Juanita-niminen kaljabaari on oikeesti olemassa – tai niitä saattaa olla hyvinkin useita. Elämä karkaa taka-ovesta, mut jukeboksi pauhaa.

SOI SOI. Ei kande murjottaa, hautuumaallakaan. Kerrankos sitä hassutellaan. Viiniä, laulua, tanssia! Aamulla sielut ja ruumiit menee taas eri suuntiin.

PRINSSI ROHKEA AVAUTUU. Todellakin! Valomerkin lähestyessä tehdään rehellinen tilannearvio ja ratkaisevat siirrot.

LUOMINEN. Ei oo mitään pysyvää. Sydän auki!

ÄIDEILLE. Äidit on skittinsä ansainnu. Tällasta lisää. Mennään mihin vaan.

MUSTAHATTUMIES. Muksut jännittää hämärässä vaatemyttyjä ja henkareihin jätetyt rotsit lähtee liikkeelle. Mut eihän ”höpöhöpö-juttuja” kannata pelätä.

KAIKKI MUUTTUA VOI. Kaikki muuttuu, minkäs teet. Mut lovella eteenpäin. Siinä on tie, totuus, ja elämä.