Oskari Onnisen piti alun perin raportoida Cheekin tämänpäiväisestä Olympiastadionin-keikkaa koskeneesta tiedotustilaisuudesta. Sitten tapahtui kaikenlaista, ja lopulta Iida Sofia Hirvonen suuntasi paikan päälle. Mitä sitten tapahtui?
Teksti: Iida Sofia Hirvonen
Cheek on valinnut tiedotustilaisuudelle puitteet, joissa on enemmän luksusta kuin tämänvuotisissa linnanjuhlissa. Paikalle kerääntyy hyvissä ajoin muutamakymmentä toimittajaa odottamaan Cheekin ”mystisen uutisen” sisältöä. Internet on jo pari tuntia sitten ”räjähtänyt” tiedosta, ettei Cheek kelpuuttanut ”yhden tähden kritiikkiä” kirjoittanutta Oskari Onnista tilaisuuteen. Menen paikalle tuuraamaan.
Kämp-hotellin psykedeelisten kukka-asetelmien ja kultaisten peilien loistetta ei ”negatiivinen energia” pääse romuttamaan. Juontaja ilmoittaa, että peilisalissa kuvataan materiaalia Cheekin uutta musiikkivideota varten. Pakokauhu iskee, mutta perääntyminen on tässä vaiheessa myöhäistä. Keskityn tuijottamaan Twitteriä.
Huoneessa vallitsee painostava hiljaisuus. Pian Cheek kävelee salin eteen ja ilmoittaa yritysjohtajamaisella rauhallisuudella, että hänen uransa on saapunut käännekohtaan.
”On aika päättää Kuka muu muka? -kiertue elokuussa konserttiin Olympiastadionilla. Luvassa on ”räjähtäviä” yllätyksiä ja livebändi. ”
Cheek hymyilee vinosti ja kamerat räpsyvät niin äänekkäästi, että jatkokommenteista on vaikea saada selvää.
”En tee konserttia oma-aloitteisesti vaan Olympiastadionin pyynnöstä. Tämä on iso asia, suuri tunnekuohu ja kunnia. Aiotaan rokata.” Jare myhäilee, ja kamerat räpsähtelevät taas.
Kun pöly on laskeutunut, ihmiset vaikuttavat typertyneiltä niin paikan päällä kuin netissä. Tämänkö paljastuksen tähden kaikki sirkus ja mediameuhkaus? Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei Olympiastadionilla ole konsertoinut edes Beatles. Eikä Elvis.
Tilaisuuden jälkeen saan haastatella tähteä huikean kolmen minuutin ajan. Cheek katsoo silmiin ja väläyttää hymyn, jonka hän on mitä ilmeisimmin varannut juuri naistoimittajia varten. ”Hurmuri-Cheek”. Aa.
Cheek istuutuu antiikkisohvalle ja hörppii vesilasistaan. Monet spekuloivat, että hän ilmoittaisi tiedotustilaisuudessa aloittavansa kansainvälisen uran.
”Voisitko kuvitella tekeväsi biisejä englanniksi ikinä, Cheek?”
”Aluksi tein just sillä rallienglannilla musaa. Ihan syystäkin vaihdoin suomen kieleen. Biisejä ei kannata tehdä englanniksi, ellei sydämessä tunnu siltä, että tämä on sanottava juuri englanniksi. Itsetarkoituksellinen kansainvälisyys ei kiinnosta. ”
Jos sinun pitäisi nyt kääntää Sokka irti -biisi englanniksi, mikä biisin nimeksi tulisi?
Cheek nauraa eikä mieti vastausta kauaa.
”Safety Pin Out….Tai pikemminkin Safety Pin Off. Oikeastaan pitäisi sanoa, että Going All Out. Mutta jos haluaisin hassutella niinkuin tässä biisissä tehdään muutenkin, niin Safety Pin Off”
Safety pin, hakaneula.
Pyörittelen käsissäni juuri saamaani Kuka muu muka? -cd:tä. Miksi kannen jokaisen biisinnimen eteen on piirretty hashtag?
”Hashtag oli graafikon idea. Se toimii mun mielestä hyvin.”
Sanon luulleeni, että hashtagilla tarkoitetaan ”rähinää”, jonka Cheek ääntää jokaisen lauseen eteen tyylillä #räh #aah.
”Niinhän mä rähisen… Ai että niinkuin hashtag-Aah! Joo ei vittu, tossa on ideaa. Mähän voisin tehdä seuraavaksi sellaisen biisin kuin Hashtag aah, eli siis #Aah! Kiitti uudesta biisi-ideasta Rumballe heiiii!”
Cheek on ilmoittanut, ettei hän halua kommentoida aamupäivän porttikieltokohua. Miltä tuntuu ylipäätään lukea negatiivista kritiikkiä levyistä?
”Oikeastaan mun levyjä ei edes arvioida kovin usein. Ei oikein riitä luettavaa… Tietenkin aina on tärkeää saada palautetta uudesta albumista. Se on niin pitkän työn ja duunin tulos. Tuntuu kivalta lukea, mitä mun musasta sanotaan.”
Aiemmin Twitteriä selatessani törmäsin kuvaan, jossa ilmenee levynkansileijonan yhtenevyys Shutterstock-kuvapankkieläimen kanssa.
Kysyn Cheekiltä, onko hän todella päässyt samaan kuvaan leijonan kanssa?
”Täytyy myöntää, että se leijona asuu Los Angelesissa. Jos oltaisiin haluttu kuvata mies ja leijona samalla kertaa, olisi pitänyt lähteä Losiin asti kuvaamaan. Sen sijaan päätimme kuvata musiikkivideon Roomassa. Mies ja leijona kuvattiin erikseen.”
”Lupasit yllätyksiä olympiastadionin konserttiin. Nähdäänkö siellä leijonia? Entä muita eläimiä?”
”No tuossahan on ideaa! Heitä noita lisää, hehehee. Varo, kohta joudut minun tuotantotiimiin!”
Haastatteluaika on lopussa. Poistuessa oloni on vieläkin hämmentyneempi kuin paikalle kävellessä.