The Twilight Singersin Greg Dulli on puristanut elämässään jokusen kerran kädet nyrkkiin. Miten käy, kun vastakkaisessa kulmassa on kanadalainen indierock-kollega Destroyer?
Kuva: Sam Holden
The Twilight Singers: Dynamite Steps
Sub Pop
Greg Dulli ei tälläkään kertaa malta jäädä viileän tyylikkääksi.
Uusi Twilight Singers -albumi tahtoisi olla linjakas indielevy. Sitä se osittain myös on. Dynamite Steps tasapainottelee toimivasti ilmavien ja isosoundisten osioiden sekä herkän ja hiljaisen tunnelmoinnin välillä. Levyn soundi on sen edeltäjään, kitaravetoiseen Powder Burnsiin (2006) verrattuna monipuolisempi ja elektrompi.
Albumin isä, myös Afghan Whigsista ja temperamentistaan tunnettu Greg Dulli, on kuitenkin tehnyt pari uhkarohkeaa ratkaisua. Dynamite Steps liippaa ensinnäkin hämmentävän läheltä Dullin ja Mark Laneganin Gutter Twins -yhteisprojektin Saturnalia-debyyttiä (2008). Laneganin taustalauluin höystetty Be Invited voisi hyvin olla Gutter Twins -sessioista peräisin.
Lisäksi Dulli vie omat lauluosuutensa äärirajoille asti. Välillä taktiikka toimii upeasti, kuten Never Seen No Devil -biisissä, mutta välillä lopputulos on kyseenalainen. Toisaalta Dullin vahva tulkinta pelastaa silloinkin paljon.
Yhteenvedon tekeminen Dynamite Stepsista on aika haastava tehtävä. Levy sopinee parhaiten niille, jotka ottavat mieluummin överit kuin vajarit.
Sari Keskinen
Destroyer: Kaputt
Merge
Kanadalaisten indiepoppareiden uutuus on kuin happohyökkäys aivoihin.
Vaikkei Destroyerin musiikki ole koskaan pysytellyt kauaa samoissa kaavoissa, on Kaputt täydellinen irtiotto aikaisemmista teoksista. Mainittavimmin funkista, soulista, happojazzista sekä ambient-elektrosta ammentavat, 1980-lukua henkivät äänimaisemat sulautuvat täydellisesti yhteen Dan Bejarin kirjallisen laulunkirjoituksen kanssa.
Musiikki hivuttaa kryptiset ilmaisut aivojen perukoille viekkaasti hypnoottisen kauniina, saksofonien kyllästämänä ja vastustamattomien popkoukkujen saattelemana äänimassana.
Kun loppupuoli uhkaa sortua ontoksi happohaahuiluksi, astuu peliin jo aikaisemmin julkaistu 11-minuuttinen Bay of Pigs, jonka ambient-elektrona alkava ja discoksi äityvä maalailu lopettaa vahvatunnelmaisen levyn tyylikkäästi.
Destroyerin ennalta-arvaamattomuuden todistava Kaputt on alkuvuoden parhaan levyn lisäksi yksi yhtyeen parhaista tekeleistä. Dan Bejarin laulunkirjoitus saa tukea taholta, mistä sitä ei välttämättä olisi arvannut etsiä.
Mikael Helenius
Arviot on julkaistu Rumbassa 3/11